Itsenäistyminen,tapahtuuko sitä koskaan?=/

Itsenäistyminen,tapahtuuko sitä koskaan?=/

Käyttäjä Epänormaali aloittanut aikaan 23.02.2014 klo 22:26 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Epänormaali kirjoittanut 23.02.2014 klo 22:26

Koen itseni todella oudoksi ja pihalla olevaksi. Olen kohta jo 30v. nainen
ja en ole itsenäinen(häpeällistä)vieläkään. Ahdistaa ja pelottaa tulevaisuus.
Olen jatkuvassa riippuvuussuhteessa vanhempiini,en kylläkään omasta tahdosta vaan
heidän tahdostaan. Olen yrittänyt itsenäistyä jo parikymppisestä saakka,mutta
aina vanhempani on tehneet selväksi etten selviä, että olen ”liian lapsi” vielä.
He ovat ”sitouttaneet” minut itseensä ja tunne siitä etten selviä on kamala.
Nyt aikaa on päässyt kulumaan ja he eivät vieläkään ota minua tosissaan.
Taidan jäädä tätä menoa ”peräkammarin tytöksi” joka ei osaa huolehtia itsestään. Yli hössöttävät vanhemmat (erityisesti äiti) ei salli minun itsenäistyä vaan itsepäisesti ajattelee minun olevan ihan lapsi ja kyvytön tulemaan toimeen ilman heidän apuaan(taloudellisesti ja henkisesti)ja totta kyllä olenkin ihan hukassa ilman heidän apuaan. Olen miettinyt mitä kävisi jos heille tapahtuisi jotain? Olisin kauheassa tilanteessa.
Äitini on aikaslailla kontrolloiva eikä hänelle ole helppoa sanoa vastaan.Hän hössöttää kaikki asiat puolestani enkä saa itse tehtyä juuri mitään. Pelkään,että epäonnistun jossain asiassa ja hän saa sanottua ”mitäs minä sanoin, et sinä selviä yksin”.
En haluaisi alkaa vihata häntä,ei hän varmasti sitä pahalla tarkoita,mutta toimii vaan minun kannaltani todella haitallisesti. Hän itse ei näe tässä asiassa mitään ongelmaa vaan syyttää minua ylireagoinnista.Hänen mielestä esim.olisi hyvä asia jos muuttaisin kotiin (kolmekymppisenä! ) Eikai se nyt ole ihan normaalia? Luulen,että hän on jotenkin riippuvainen minusta, eikä osaa päästää irti.Tämä stressaa ja ahdistaa niin paljon etten saa edes nukuttua, vaan heräilen öisin pohtimaan elämääni.Välitän kyllä vanhammistani mutta.. miten ikinä saan otteen omasta elämästäni? Ahdistaa,ahdistaa..Ei tämä voi jatkua näin,mitä teen?

Käyttäjä repukka kirjoittanut 24.02.2014 klo 09:46

Aika hankala tilanne tosiaan. Eri asia olisi, jos vanhempasi eivät noin tiukasti pitäisi sinusta kiinni. Pystyisitkö puhumaan heille suoraan siitä, miltä tilanne sinusta tuntuu ja että haluaisit enemmän itsenäistymistä? Ja että pelkäät etääntyväsi heistä enemmän kiinnipitämisen myötä, etkä sitä toivoisi. Näin ymmärsin tilanteesi. Voisit myös ehdottaa, että sopisitte jotain pieniä tavoitteita itsenäistymisellesi. Tällöin itsenäistyminen ei tapahtuisi kertarysäyksella vaan pikku hiljaa, että kaikki ehtisivät sopeutua tilanteeseen. Tällaisia minulle tuli äkkiseltään mieleen. Toivon, että saatte tilanteen yhdessä ratkaistua.

Käyttäjä Epänormaali kirjoittanut 24.02.2014 klo 10:39

Juuri se ,että he pitävät minusta kiinni "kynsin ja hampain" on se pahin
ongelma. En saa edes aloitettua koko itsenäistymis prosessia kun koko homma
kaatuu kuitenkin. En ymmärrä miten saisin sanottua äidilleni,että se hössöttäminen
menee jo yli eikä ole enää normaalia. Kerran koitin sanoa hänelle
että tätä menoa jään varmasti "peräkammarin tytöksi" hän vaan totesi,että
"mitä sitten,älä ajattele mitä muut sinusta ajattelee" Hän on myös ehdottanut
että asuisimme joko samankaton alla tai eri osotteissa mutta hyvin lähekkäin.
Hänellä on joku ihme riippuvuus eikä osaa ajatella sitä,että olen kuitenkin jo aikuinen
ihminen jonka kuuluu ottaa vastuu itsestään. Hänelle on siis äärimmäisen vaikeaa
päästää vaan irti. Kun aloitan hänen kanssaan keskustelun tästä asiasta,tilanteesta tulee melko pian riita tai sitten alkaa mykkäkoulu ja hän loukkaantuu pahasti.
Hän ei osaa ajatella asioita minun kannalta vaan ajattelee itsensä kannalta.
Olen yrittänyt edetä rauhallisesti ja määrätietoisesti pienin askelin,
mutta se fakta että olen taloudellisesti heistä riippuvainen pahentaa asiaa.
Kun on joku "syy" pitää minusta kiinni niin mikäs siinä sitten.Hän jopa keksii näitä syitä että voi olla minusta riippuvainen. Hän usein myös jatkuvasti
reagoi asioihin niin että "et sinä selviä,minun täytyy tulla auttamaan"
Olen jatkuvasti stressaantunut ja kiukkuinen,koska omaa elämänhallintaa ei käytännössä ole..
huoh..kumpa hän ymmärtäisi ettei tällainen ole normaalia.Kyllähän ihmisen täytyy oppia ottamaan vastuu itsestään.