Itsenäistyminen,tapahtuuko sitä koskaan?=/
Koen itseni todella oudoksi ja pihalla olevaksi. Olen kohta jo 30v. nainen
ja en ole itsenäinen(häpeällistä)vieläkään. Ahdistaa ja pelottaa tulevaisuus.
Olen jatkuvassa riippuvuussuhteessa vanhempiini,en kylläkään omasta tahdosta vaan
heidän tahdostaan. Olen yrittänyt itsenäistyä jo parikymppisestä saakka,mutta
aina vanhempani on tehneet selväksi etten selviä, että olen ”liian lapsi” vielä.
He ovat ”sitouttaneet” minut itseensä ja tunne siitä etten selviä on kamala.
Nyt aikaa on päässyt kulumaan ja he eivät vieläkään ota minua tosissaan.
Taidan jäädä tätä menoa ”peräkammarin tytöksi” joka ei osaa huolehtia itsestään. Yli hössöttävät vanhemmat (erityisesti äiti) ei salli minun itsenäistyä vaan itsepäisesti ajattelee minun olevan ihan lapsi ja kyvytön tulemaan toimeen ilman heidän apuaan(taloudellisesti ja henkisesti)ja totta kyllä olenkin ihan hukassa ilman heidän apuaan. Olen miettinyt mitä kävisi jos heille tapahtuisi jotain? Olisin kauheassa tilanteessa.
Äitini on aikaslailla kontrolloiva eikä hänelle ole helppoa sanoa vastaan.Hän hössöttää kaikki asiat puolestani enkä saa itse tehtyä juuri mitään. Pelkään,että epäonnistun jossain asiassa ja hän saa sanottua ”mitäs minä sanoin, et sinä selviä yksin”.
En haluaisi alkaa vihata häntä,ei hän varmasti sitä pahalla tarkoita,mutta toimii vaan minun kannaltani todella haitallisesti. Hän itse ei näe tässä asiassa mitään ongelmaa vaan syyttää minua ylireagoinnista.Hänen mielestä esim.olisi hyvä asia jos muuttaisin kotiin (kolmekymppisenä! ) Eikai se nyt ole ihan normaalia? Luulen,että hän on jotenkin riippuvainen minusta, eikä osaa päästää irti.Tämä stressaa ja ahdistaa niin paljon etten saa edes nukuttua, vaan heräilen öisin pohtimaan elämääni.Välitän kyllä vanhammistani mutta.. miten ikinä saan otteen omasta elämästäni? Ahdistaa,ahdistaa..Ei tämä voi jatkua näin,mitä teen?