Itsemurha-ajatukset lapsettomuuden takia

Itsemurha-ajatukset lapsettomuuden takia

Käyttäjä Wimpula aloittanut aikaan 02.09.2023 klo 07:55 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Wimpula kirjoittanut 02.09.2023 klo 07:55

Olen 27-vuotias nainen ja suurena pelkonani on tällä hetkellä lapsettomuus. Minulla epäillään sairautta nimeltä POI eli liian aikainen munasarjojen toiminnan hiipuminen. Minulla on tähän liittyen lääkärikäynti 25.9, mutta tuntuu, että siihen on vielä ikuisuus. 

Olen niin loppu ja väsynyt, että en jaksa nyt kirjoittaa niin pitkästi kuin olisin halunnut, mutta pakko purkaa päällimmäiset ajatukset johonkin. Onko täällä kukaan muu kärsinyt itsetuhoisista ajatuksista lapsettomuuteen liittyen? Tuntuu, että elämältäni on viety pohja ihan kokonaan tämän uhkaavan lapsettomuuden myötä. Tuntuu, että minulla ei ole enää minkäänlaista tulevaisuutta ja haaveilen kaikki päivät kuolemasta.

Käyttäjä masha2 kirjoittanut 02.09.2023 klo 09:08

Heippa. Olet ikävässä tilanteessa, mutta tutkimuksethan ovat vielä kesken ja lääkärin vahvistus asiaan.

Ei ihmisen elämässä kaikki suju aina omien toiveiden mukaan ja siihenkin on vain sopeuduttava. Jos lapsi on ainut asia, joka pitää elämässä kiinni on monia mahdollisuuksia saada lapsi omaan elämään. Ei sen tarvitse olla oma biologinen lapsi.

Mutta ensin kannattaisi kyllä tutkimukset saattaa loppuun ja saada lääkärin kannanotto asiaan. Eihän nyt ole kuukausista kuitenkaan kysymys, vaan viikoista.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 02.09.2023 klo 16:12

Toivotaan tosiaan että lääkäristä tulee hyviä uutisia. Ja vaikka todennäköisyys biologisten lasten saamiseen ei näyttäisikään hyvältä, perheellistymiseen voi löytyä joitakin muita keinoja kuten mashakin sanoi.

Lapsettomuuteen liittyvät huolet ovat tuttuja itsellenikin pitkälti yli kolmekymppisenä jolla on vanhemmuuteen liittyviä haaveita. Hedelmällisen iän loppupuolella olemiseen liittyvää ahdistusta omalla kohdallani on helpottanut sen tajuaminen että kun ajattelen elämääni taaksepäin, ei siellä oikeasti ole sellaisia tilanteita joihin lapsien saaminen olisi mahtunut. Pitkiä parisuhteita on kyllä ollut, mutta niissä joko toinen osapuoli ei ole ollut valmis vanhemmuuteen (eikä siihen pakottaminen/painostaminen ole tuntunut eettisesti kestävältä vaihtoehdolta) tai sitten suhteessa tai elämässä on ollut jotain muuta minkä takia lapsen yrittäminen ei tuntunut hyvältä idealta.

Jonkinlaista (joskin laihaa) lohtua olen saanut myös sen tajuamisesta, että joidenkin muiden haaveiden toteuttaminen nyt vaan on tosi paljon todennäköisempää tai helpompaa, jos ei tarvitse miettiä miten lapsi pärjää sillä aikaa tai miten hoito järjestetään. Jos en tule koskaan saamaan lasta, ehkä se tarkoittaa että tulen todennäköisemmin toteuttamaan jonkin muun haaveen jonka toteuttaminen ei välttämättä ole enää mahdollista siinä vaiheessa kun lapsi pärjäisi jo omillaan.

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 7 kuukautta, 3 viikkoa sitten. Syy: Korjaus