Irvokkaat itsemurha-ajatukset
On tämä erikoista. On jo pitkän aikaa ollut ahdistukseen liittyvää kuolemantoivetta ja itsemurha-ajatuksia. Ahdistusta tulee ihan oikeista elämän asioista, päihdeongelma, syyllisyys yksinäisyys, työasioista kehitetty stressi, talousvaikeudet, sukulaisiin liittyvä stressi jne. jne. Ahdistus pakottaa itsemurha-ajatukset päähän, mutta kun se vähän hellittää, niin mitä tapahtuu? Ne ajatukset olivatkin ilmeisesti jonkinlainen ”tuki ja turva” ja tulevat päälle, vaikka olisi muuten (olosuhteet huomioon ottaen) hyvän olon hetki. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan oli oikeasti hyvä ilta, aamukin ihan ok, ei mitään sen kummoisempia ikäviä juttuja mielessä, ainakaan ahdistusta tuottavalla tavalla. Ja mitä tapahtuu? Mieleen pojahtaa ajatus, että nythän minulla olisi voimaa ja henkisiä resursseja mennä paikkaan x ja tehdä y. Taidan olla aika lopussa, näemmä.
Minusta tuntuu ja olen kuullut että monilla on noita itsetuhoisia ajatuksia vaikeina hetkinä. Itsekin usein ajattelen että olisi helpompaa kun pääsisi tästä elämästä pois. Joskus olen jopa suunnitellut tapaa jolla lähden täältä. Mutta sitten on tullut niin paljon asioita jotka antavat aihetta katsoa eteenpäin. Viimeisin aihe elää on lapsenlapseni. Hän on niin iloinen ja huoleton pieni ihminen.
Ehkä sinullakin kaiken ikävänä keskellä on joku asia, joka vie ajatuksesi valoisampaan suuntaan. Sinulle on annettu tämä yksi elämä ja sinä itse saat päättää siitä mitä teet sillä. Ehkä jostain löytyy se valopilkahdus joka auttaa sinua huomiseen. Kun oikein mietit. Tsemppiä sinulle! 🙂🌻