Olen aikoinani joutunut muka psykoosiin ja syyksi sanotaan taustalla olevan pahan masennuksen. Masennuslääkkeitä en ole syönyt enkä niitä haluaisikaan. En usko niiden auttavan. Olen myös tullut siihen tulokseen, että ammattiauttajat eivät pysty auttamaan ainakaan minua, joten en heiltä apua kinu enkä ole koskaan pyytänyt mitään apua heiltä - ottivat psykoosin vuoksi pakkohoitoon.

En usko, että kukaan uskaltaa suositella sinulle ilman lääkkeitä olemista. Sivuvaikutukset ovat rasittavia. Oli joku tutkimustulos, jonka mukaan masennuslääkkeistä ei ole (aina) hyötyä. Tuo lääkebusiness on todella suurta businestä ja miten paljon rahaa tehdäänkään psyykenlääkkeillä.

Voisitko lopettaa lääkkeiden syönnin ilman lääkärin valvontaa - vai mitä tarkoitat? Neuvoja en minäkään uskalla antaa, mutta miksi et kokeilisi miltä keho tuntuu puhtaana ilman lääkkeitä. Ehkä lääkkeet ovat jo tehneet tehtävänsä. Eikö lääkäri anna sinun kokeilla ilman lääkkeitä oloa? Etkö voisi kokeilla lääkärin tuella ja käydä juttelemassa vaikka et lääkkeitä syökään.

Tuntuu siltä kuin kaikki ongelmat hoidettaisiin vain lääkkeillä. Minulla on sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia, jotka ajoivat minut niin nurkkaan, että olen sitä mieltä, että olisi ollut sairasta, jos en olisi millään lopulta reagoinut eli jouduin psykoosiin kuin avunhuutona. En ole mikään itsemurhakandidaatti. Itsemurha voisi olla ratkaisu ongelmiini. Näinollen mielestäni on aivan hullunkurista, että ongelmiani yritetään hoitaa lääkkeillä. Ammattiauttajille on tärkeämpää, että otan lääkkeet kun että olen yhteydessä heihin. Ehkä sinunkin masennusongelmat johtuvat asioista, jotka eivät ole hoidettavissa lääkkeillä.

Hei.

Kirjoitan nyt tähän, kun en viitsi omaakaan threadia vain tämän takia aloittaa.

Minulle kävi nyt niin, että lääkkeet loppui. Lääkityksenä oli minulla tuo Ketipinor 100mg. Olisi toki pitänyt uusia resepti jo aikaa sitten, mutta jostain syystä en vain saanut sitä aikaiseksi, kun en halunnut häiritä lääkäriä soitollani. Ei minulla kyllä ollut enää lääkärin numeroakaan, enkä sitä mistään enää netistäkään löytänyt. Itse asiassa koko elämäni on aika pitkälti muiden ihmisten häiritsemisen välttämistä, oli se tien ylittämistä taikka kaupassa käyntiä. Minulla on siis diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö, varmaan vaikuttaa ajattelumaailmaani.

Nyt olen pari päivää ollut ilman tuota lääkettä ja eilen illalla kävi niin, että käydessäni nukkumaan, minulla alkoi suu "väpättämään" eli hampaat hakkasivat toisiaan vasten, enkä pystynyt sitä mitenkään lopettamaan. Tämän lisäksi tärisin kauttaaltaan ja hengittäminen oli hankalaa. Siihen täytyi erikseen keskittyä, tai muuten se tuntui loppuvan. Näiden oireiden lisäksi sydämeni hakkasi erittäin kovasti ja välillä tuntui, että se melkein lopetti toiminnan kokonaan tai pompahtaisi rinnastani ulos. Joka tapauksessa erittäin pelottava kokemus. Ajattelin jo soittaa hätäkeskukseen, taikka tilata taksin ja mennä sairaalan päivystykseen, mutta kun oireet loppuivatkin noin 45min kuluttua, niin jätin sen tekemättä.

Nyt tänään sitten on ollut kovin levoton olo ja täytyy koko ajan olla tekemässä jotain, ei pysty kovinkaan pitkään olemaan paikallaan. Tämän lisäksi on pakottava tarve höpöttää jotain melkeinpä koko ajan, vaikka olen siis yksikseni. Sitten tulee myös kontrolloimattomia itkun ja naurun puuskahduksia. Nämä minulla oli jo ennenkin, kunnes aloitin lääkkeen käytön. Ah, no kaikin puolin olo on siis sellainen, että taidanpa tästä seota pian.

Ihmettelen vain, että kun olen ollut käyttämättä lääkettä vasta kaksi päivää, niin nyt jo mukamas jotkin oireet ilmaantuisivat. Ajattelin, että siihen kestäisi pitempi aika. Tai sitten vain kuvittelen nämä oireeni, tai alitajuntani pakottaa nämä tekemään halutessaan lisää lääkettä.

No, viikon päästä minulla on aika sairaanhoitajalle juttelemaan taas, kun on tuo psykiatrinen avohoito. Saapa nähdä sitten, mitä hän tulee sanomaan. Ei varmaan tykkää hyvää, kun lopetin lääkkeen käytön näin. No ehkäpä jätänkin sen kertomatta. Viikon päästä olisi myös taas työvuoro ja sitten alkaakin koko kesän jatkuva työrupeama. Saas nähdä miten siinä käy. 😉

Jäi tuosta nyt jostain syystä mainitsematta, että otin Ketipinorin loppumisen myötä Mirtazapinin, jonka käytön olin pari kuukautta aiemmin lääkkeen vaihdon myötä lopettanut. Tuostahan nuo tärinä, vapina ja sykkeen nousu tietenkin johtuivat, kun ovat ihan lueteltuina mahdollisissa haittavaikutuksissakin. Aiemmin ei vain niitä ollut ilmennyt. Nyt jätän kyllä tuonkin ottamatta.

Kaikenlaisen muun tapahtuneen sekoilun laitan vain vähälle jääneen nukkumisen piikkiin. Nyt onkin jo taas paljon parempi olo, kun kävin tänään ulkoilemassa. 🙂

Masennukseni vuoksi ajauduin terapiaan ja josta mielestäni hyödyin enemmän, kun miulla ei ollut pakko lääkitystä. Lääkityksen jouduin ottamaan, koska miut siihen pakotettiin. Sanoivat siellä, että jos en ota lääkkeitä, niin terapiani loppuu seinään.

Nyt on useampaakin eri lääkettä testattuna,lääkärin valvonnassa. Yhtä jo testattua lääkettä lukuuottamatta sivuoireet eivät loppuneet ja olotilani oli fyysisesti niin kamala, että sain lopettaa ne lääkkeet. Viimeisimmän kanssa kävi niin, että olinkin allerginen sille lääkkeelle. Melkein päädyin sairaalan sen vuoksi. Tästäkin huolimatta miulle on määrätty uusi lääkitys. Tällä viikolla se aloitetaan.

Tässä välissä olen voinut henkisesti paremmin, kun miulla ei ole ollut mitään lääkitystä. Joten jos nyt käy niin ettei tämäkään mieliala lääkitys miulla toimi, niin toivottavasti saisin jatkaa terapiaani ilman lääkitystä.

Tähän on ilmeisesti tultu, että apua saat ehkä jos siulla on lääkitys. Miusta tuo on vaan niin väärin, koska eivät lääkkeet kaikille sovi.

Toivottavasti siulla ketjun aloittaneella ja muilla tähän kirjoittaneilla elämä alkaisi edes vähän helpottamaan. (: