Hei!
Onko kukaan muu kokenut ettei saa apua kun itse tuntee että tarvis, vaikka käy hakemassa?
Olen sairastanut kauan ja saanut paljon apua ym. mutta ihmettelen kun tuntuu että laskevat nyt sen saamani avun niin että enää ei pitäis tarvita? Eikä meinaa saada apua.
Harmihan se itsellekin on että tulee vieläkin niin vaikeita hetkiä että tuntuu ettei itsekseen selviä.
Moi!
Itse olen sairastanut masennusta virallisesti nyt reilun vuoden. Epävirallisesti aivan liian kauan. Mulla on ollut koko ajan tuo samainen tunne, että en saa sitä tarvitsemaani hoitoa. Vaikka kuinka kerron heille huonosta olostani niin aina on sama vastaus, että ei ole rahaa sinun terapiaan tai varmaan riittää jos vain hoidetaan näitä oireita siis työnnetään lisää lääkkeitä vaikka kuinka yrittää itse sanoa, että keskustelusta olisi paljon enemmän apua. Sitten jos sattuu pääsemään jonkun psykologin juttusille niin muutaman keskustelu kerran jälkeen aletaan kyselemään, että joko se olo olisi niin hyvä, että et enää tarvitse näitä terapiakäyntejä. Ihan älytöntä kun tuntuu että minua ei edes haluta hoitaa? Nappulaa vaan naamaan ja kotiin istumaan.Toivotonta ☹️.
Kurjaa, ettette ole saaneet riittävästi apua. Oletteko te hakeneet kelan tukemaa psykoterapiaa? Suosittelen lämpimästi; itse olen kokenut kelan tukeman terapian "pelastuksena". Pitkäaikaiseen ja vaikeaan sairauteen on mahdollisuus saada terapiaa yleensä 2-3 vuotta. Oleellista kelalle on, että hakijan tavoitteena on kuntoutua opiskelu- tai työelämään.
Älkää vain luovuttako, laittakaa hakemus menemään ja jos tulee hylky, laittakaa uudestaan. Myönnän kyllä, että hakemuksen täyttäminen oli hillitön urakka, ainakin minun sairaalle päälle. Mutta kannustan silti hakemaan. 🙂👍
Tuttu juttu.
Neljä vuotta masennusta takana. Lääkkeistä ja terapiasta ei ole ollut suurta apua. Sairasloman jälkeen pienen työkokeilun jälkeen siirryin kuntoutustuelle 30-vuotiaana. Sillä tiellä siis edelleen. Väsyttää niin hirveästi että toivon vain pysyvää eläkettä.
Diagnoosi lienee pielessä tai sitten lääkkeet ei vain millään ole sopineet minulle. Kymmenkunta lääkettä tai yhdistelmää on kyllä kokeiltu. Nyt olen vain horroksessa. En nimittäin muuta jaksaisi tehdä kuin nukkua ja syödä.😴😴😴
Olen kokenut myös jääväni ilman apua.Olen sairastanut masennusta monta vuotta ja lääkitys alotettiin jo 15-vuotiaana ja silloin sain myös hyvin terapiaakin. Nyt,kun olen päässyt jotenkin kiinni työelämään ja lääkitys on kohdillaan(lääkäreiden mielestä)☹️!
Jouduin jäämään sairaslomalle ja oloni huononee koko ajan.Menin tuttuun paikkaan kunnan milenterveystoimistoon ja pyysin apua.Tunnen,etä keskutelusta olisi minulle hyötyäään. Psykiatrin mielestä minussa ei ole mitään vikaa😭!
ihmettelen,kuinka nyt minua ei oteta tosissaan,tuntuu että pitäisi tehdä jotain radikaalia,että uskottaisiin.
Masennuksessa jumiudun samanlaisiin ajatuksiin,epävarmuus,ahdistus ja jännitys jääväät päälle....olen jatkuvasti väsynyt,itken vähän väliä,syön suruuni.....oireet ovat samat kuin ennenkin,nyt vain tuntuu,että pitää tdistella olevansa masentunut......