ikuinen jännittäjäkö?!
Kyselisin onko kellään samanlaisia tunteita,kuin minulla? Yritän kertoa elämästäni suht.koht lyhyesti.Sairustuin seitsemän vuotta masennukseen,paniikkihäiriöön ja lisäksi kärsin vahvasta jännittämisestä.Aloitin terapian ja lääkityksen.Masennukseni syiksi on ajateltu perinnöllisyysttä,huonoa itseluottamustani,joka osin johtui koulukiusaamisestani. Koen,että masennus ja jännitys kulkevat käsi kädessä. Olen syönyt sopivaa lääkettä noin.neljä-viisi vuotta.Jaksottain menee paremmin.Jännityksen ja masennuksen takia olen keskeyttänyt kaksi eri koulua😞 Ajattelin jo etten saa ikinä ammattia.Aloin jännittämään luokkakavereitani,esitelmiä,kouluruokailuja yms.Käytin paljon päihteitä apuna jännitykseeni,mutta eihän siitä mitään apua ole/ollut.
Sain luettua itselleni ammatin ja pääsin heti vuodeksi töihin.Tänä syksynä aloitin uudessa työpaikassa ja jännittämiseni on alkanut uudestaan,samalla itseluottamukseni on taas nolla😭. Jännitän etten osaa töissäni mitään ja hermostun itselleni pienimmästäkin mokasta.Pelkään,että minua pidetään tyhmänä ja sellaiseksi myös tunnen itseni.Jokaisen työpäivän jälkeen olen aivan puhki.En ymmärrä mihin itseluottamukseni on kadonnut? Onko kenelläkään vinkkejä itseluottamuksen vahvistamiseen? Onko kenelläkään ylipäätään jännitystä niin paljoa,että se haittaa työntekoa? Onko tavallista,että jännittäminen voi olla jaksottaista? Vai olenko epänormaali?
Olisin ilonen,jos joku jännittäjä jaksaisi vastata minulle.Kiitos jo etukäteen!