Moi. Mä jännitin myös paljon. En kyennyt pitämään päättötyötäni ilman että sain mukaani "tukihenkilön", se henkilö oli joku joka tiesi jännittämiseni ja kannusti minua paljon päättötyöni kanssa. Mutta ei sekään riittänyt: myös terveydenhoitaja tuli mukaani kun pidin päättötyötä. Mutta lopulta selvisin hyvin.

Nyt jännittää edelleen jotkut uudet asiat, mutta olen myös huomannut että jännitykseni on alkanut hävitä. Yritän ajatella kaiken positiivisesti ja ehkä sen avulla sain myös jännityksen pois osittain. Mitä jännittäminen auttaa. Ei mitään, muttei sille voi myöskään mitään jos jännittää. Tosin nyt uskon, että kyllä sille varmaan jotain voi. Jännitys onkin ehkä jotain sukua ahdistukselle. Tai sitten selvisin jännittämisestä kun sain päättötyöstäni parhaan mahdollisen arvosanan jännityksestäni huolimatta (meinasin pyörtyä sinne eteen ja sen varmaan huomasikin) ja ehkä aloin uskoa itseeni paremmin. Jännitys ei auta mitään, ehkä pitää vain ajatella että turhaan jännitän, kun asia on kuitenkin kohdattava.
Ahdistus on myöskin kai kohdattava. Sitä pitäisi pyrkiä poistamaan, mutta se ei ole niin helppoa, itse en sitä osaa.. Ahdistusta ei voi verrata tunteisiin joten ehkä ahdistus on sama kuin masennus: se pitää purkaa pois puhumalla yms. Tosin en tiedä miten sen pois saa, sillä ainakaan oma tuskani ei ole helpottanut.. Minä jännitän mahasta: jos jännittää en syö, jos ahdistaa en syö, jos suren menee ruokahalu.. Nytkin mulla on nälkä, en ole syönyt tänään mitään.. Laihdun kilo kilon perään ja pelkästään sekin jo ahdistaa kun en saisi laihtua yhtään -olen alipainoinen jo nyt. Pitäisi syödä, muttei tee mieli..

Uskon että jännityksestä ei pääse eroon, mutta sen kanssa oppii elämään. Ja kun sen kanssa oppii elämään, niin jännityksen oireet vähenevät ja katoavat..

Tervehdys Unikeiju!

Olen samaa mieltä kanssasi,että jännittäminen saattaa olla kuin masennus tai ainakin liittyy jotenkin siihen.Itse syön ns.masennuslääkettä ja ne ovatkin auttanut minua tähän asti.Niis sanottua panikkihäiriökohtausta en ole saanut moneen vuoteen.Olin jo mielestäni hyväksynyt jännittämiseni ja tulin sen kanssa jo toimeen.
Nyt kuitenkin,kuin puun takaa jännittäminen ja epävarmuus hyppäsivät kuvioihin takaisin.Sitä en käsitä☹️ Olen aivan puhki joka työpäivän jälkeen,enkä uskalla ajatella seuraavaa työpäivää😭 Ennen oli ihanaa mennä töihin,nyt uudessa työpaikassa koen itseni erittäin osamaattomaksi. Työskentelen lasten kanssa ja minun pitäisi olla itsevarma ja ohjata lapsia,yhtäkki minusta tuntuu etten kykene siihen. Tääläkin hetkellä olen täynnä ahditusta.
Olen vihainen itselleni,kun taas jännitän ja tuomitsen itseäni jännittämisestä ja koska,jännitän minusta tuntuu etten osaa yksinkertaisintakaan asiaa...minua pelottaa mihin tämä kaikki johtaa...!

Todella hienoa sinulle,että sait pidettyä päättötyösi🙂🌻 Kokemuksesta tiedän,että minkäänlaiset esitelmät eivät ole helppoja,saati sitten päättötyöt. Oletko käynyt terapiassa? Oliko siitä mielestäsi apua? Puhutko kenellekkään jännittämisestäsi?
Mulla on se paha tapa että,mun on vaikea purkautua kenellekkään,edes omalle kihlatulle en ole pystynyt puhumaan asiasta. Tänään oli vaikeampi päivä ja siksi on ihana,että voin purkaa pahaa oloani jotenkin.Kiitos sinulle,kun vastasit🙂

Moi!

Käyn terapeutilla juttelemassa.. Mulla onmyös vähän samaa "vikaa" etten oikein pysty puhumaan kellekään. En tiedä onko se vika, siihen pitäisi ehkä vain opetella. Puhun parhaalle ystävälleni ja tänne on aika helppo kirjoittaa. Mä purkaan itseeni kirjoittamisella. Ei puhuttu terapeutin kanssa jännittämisestä kovinkaan paljoa, entinen psykologini siitä mnulle enemmän puhui, ja olen siitä saanut paljon tukea -siis sen sanoista.

Jännittäminen on hankalaa, siis tuntuu pahalta. Itse pyörryin kovassa jännityksessä, eikä se ollu kivaa, taju vois lähtee vaikka keskellä tietä, kun sitä tietä ylitti. Reagoin hengitykselläni jännitykseen, eli hyperventiloin helposti ja se tuo pyörryttävän tunteen. Nyt olen oppinut vähän kontrolloimaan hengitystäni, joten enää se ei kovin useasti pääse todella huonoksi.

Se jaksaminen on kyllä vaativa asia. Jos ei jaksa, niin menee kyllä kaikki asiat huonommin. Nukutko tarpeeksi? Syötkö hyvin? Onko töissä sulla liikaa vastuuta? Mä rakastan lapsia ja niiden hoitaminen ja heidän kanssaan leikkiminen on ihanaa (hoidan 0-7 vuotiaita tuttavilla ja tuttavien tuttavilla). Minusta ihanammat onpienemmät. Heillä on niin ihana asenne elämään, heidän pelkonsa on niin suloista. Yritän oppia heiltä suhtautumista elämään. Jännittää ei kannata, (tiedän että helpommin sanottu kuin tehty) eihän se hyödytä mitään. Jos töissä sattuu mokamaan, eihän se maailmaa kaada? Virheitä sattuu jokaiselle, kunhan muistaa korjata ne -jos ei yksin niin pyytää apua.

Nyt mun on mentävä, VOimia sulle..

Hei Unikeiju!

Kävin torstaina juttelemassa työpaikkalääkärin kanssa. Lääkitystäni lisättiin ja aloitan uudestaan terapiaan.Nyt sunnutaina mua vaivaa ahdistus,jännittää koko ajan ja tuntuu,että lihakset on jännittyneinä koko ajan.😞 Se varmaan johtuu siitä etten ole pystynyt puhumaan kenellekkään tai yritin puhua,mutta kihlattuni vastaus oli,että mitä sä jännität? sehän on jo tuttu työporukka? Arvasin ettei hän ymmärrä,koska jos ei ole kokenut jännittämistä ja siihen kuuluvaa ahdistu ja masennusta ei pysty asiaa tajuamaan.Jos järjellä ajattelen mulla ei olekkaan mitään jännittämistä eikä pelättävää ja jos osaisin vastata miksi jännitän ei mulla varmasti tätä ongelmaa olisikaan.

Nukun välillä liian paljon ja välillä nukun 3-4 tunnin yöunia.Nyt,kun olin sairaslomalla en muuta tehnyt,kuin nukkunut.Välillä tunsin fyysistä pahaa oloa,oksetusta,ajatukset pyörii vain jännittämisessäni.Syön kyllä ihan hyvin,välillä syön suruuni makeaa ja yleensä just talvisin.Keväällä ja kesällä syön ihan normaalisti ja mielstäni jaksankin ihan hyvin.Olenkin miettintyt onko minulla kaamosmasennusta? Pitäis varmaan kokeilla kirkasvaloterapiaa.Siis ostaa itellensä kirkasvalo. Toisaalta en ole varma onko masennus/jännittämis jaksot ihan niin säännöllisiä,etä ne tulee vain talvisin.😑❓

Mulla ei ole ainakaan vuoteen ollut tällaista oloa ja en käsitä mikä nyt taas on.Voihan helkkari,olen vihanen itselleni😠 Mulla olisi mahollista tehdä koko loppuvuosi sijaisuutta eli normaalisti teen puoltapäivää ja musta tuntuu etten välttämättä jaksa tehdä täyspitkää työpäivää.Entäpä,jos kieltäydyn en välttämättä ikinä saa kunnalta töitö,kun selviää,että kieltäydyn oman alani töistä.Tärkeetä olis nyt saada annettua hyvä kuva itsestään,kun on vasta alottanu työmarkkinoilla,mutta entä jos en jaksa ja menetän tulevan työnsaannin mahdollisuusen.Asun pienellä paikkakunnalla ja varmasti sana kiertäsi....Ajatukset kiertävät päässäni ja niistä olisi tärkeä päästä puhumaan,koska ilmeisesti ahdistus vain keräntyy sisälleni.Kiitos,että saan kirjoittaa sinulle.

Hei,
täällä yksi jännittäjä myös. Mukavaa , että olette aloittaneet tällaisen viestiketjun. Mä olen oikestaan aina ollut enemmän tai vähemmän jännittäjätyyppi. Luonteeltani olen ujo, joten saatan jännittää myös epävirallisia jutustelutuokioita puolituutujen kanssa. Olen kuitenkin jännityksestä huolimatta aina saanut vedettyä kaikki esitelmät ym. hankalat jutut läpi. Ehkä siihen jännitykseen myös jonkin verran auttaa se, kun saa myönteisiä kokemuksia tilanteista, joissa on jännityksestä huolimatta onnistunut hyvin. Jännityksen tunne on kyllä aivan kamala... itse myös reagoin mahalla siihen, myös sormet "kihelmöivät" ja on sellainen huimaava olo.

Minulla on nyt puhjennut tämän syksyn aikana masennus ja olen saanut ahdistus/paniikkikohtauksia. Olen alkanut esim. hieman pelätä, että törmään jossain rappukäytävässä tms. paikassa johonkin puolituttuun.. ennen en tuommoista pelännyt, mutta nyt tuntuu, että olen kokoajan kauhean säikky. Minulla aloitettiin vähän aikaa sitten SSRI-lääkitys masennuksen ja paniikkihäiriön hoitoon.

Olin kesällä ensimmäistä oman alan töissä ja siellä jännitys oli jokapäiväistä. Jännitin, kun kaikki oli niin uutta ja outoa ja tilanteet vieraita. Selvisin kuitenkin, mutta työpäivien jälkeen olin aivan piipussa. Jännitystä lisäsi hankala työkaveri, jota pelkäsin.

Huomenna on koulussa puhe-esitys, joka videoidaan... Olen jo nyt jännittynyt. Pelkään, että saan siellä paniikkikohtauksen tai sitten en muista yhtään mitään... tuntuu, että jos epäonnistun, alan siellä itkemään... olen niin herkkä nyt kokoajan.

Hei Melina!

Mahtavaa,että liityit meidän ketjuun🙂! Miten eilinen esitelmä meni? Olet erittäin sisukas,kun olet pitänyt esitelmiä,vaikka jännität. Hienoa🙂 Tunne,että on työpäivän jälkeen aivan piipussa on niin tuttu tunne,että! Hyvä asia on myös lääkityksesi,itse oon kokenut,että se on ollut suurena apuna paniikkihäiriön hoidossa ja masennuksenkin hoidossa myös.Ilman lääkitystä en varmasti pystyisi käymään töissäkään. Masennus,jännittämien ja paniikkihäiriö tuntuvat useasti "kulkevan käsi kädessä".Siitä on tieteellisiä tutkimuksiakin.Luen nyt Ben Furmanin Perhosia vatsassa kirjaa ja suosittelen sitä sinullekkin.

millä alalla työskentelet ja mitä koulua käyt? (ei tietysti ole pakko vastata,jos et halua,mutta olisi kiva kuulla) Oletko muuten huomannut kahvilla tai alkoholilla olevan vaikutusta mielialaasi? Itsestäni tuntuu,että kahvin juonnista(enemmän,kun yhestä kupista päivässä) on sellasia vaikutuksia,että alan käymään ylikieroksilla ja jännittäminenkin saattaa pahentua.Oonkin koittanut vähentää kahvinjuontia,tosin se on välillä vaikeeta,kun on nnukkunu kolemen tunnin yöunia ja meinaa nukahtaa töihin muuten. Alkoholi taas vaikuttaa mun mielialaan, krapulassa saaatan olla eirttäin ahdistunut vaikken ole tehnyt mitään sen kamalampaa humalassa ja tuntuu,että krapulasta toipumiseen menee kaks-kolme päivää. Siks olen vähentänyt sitäkin tosi paljon. Tosin lähiaikoina en ole jaksanut viikonloppuisin käydä yhtään missään☹️

Kirjotahan ihmeessä miten esitelmäsi meni? Muuten,kun kävin työterveyslääkärillä meinasin alkaa itkemään jo vastaanottohuoneessa ja lääkärin vastaanotolla sitten purskahdin itkemään. Hyvä etten töissä ala itkemään...aarghh se nyt vielä puuttuisi eli herkkiä ollaan täälläkin. Voimia🙂

hei Unikeiju!

Miten sinulla on mennyt oletko saanut syötyä? Käykö sulle niin ettet pysty sitten syömään koko päivänä mitään,jos on ollut jännittävä/ahdistava päivä? Olen hiukan huolissani sinusta sillä jännittäminenkin vie valtavasti energiaa.....niin syöminen olisi tärkeää.

Itse tosiaan reagoin jännittämiseen ja masennukseen sillä tavalla,että syön välillä liikaakin(makeaa) En tosin sitten jännittävässä/ahdistavas tilanteessa,mutta sitten yksin kotona.Kai en sitten osaa löytää mitään tervettää tapaa reagoida tunteisiin.Sitä pitäsi opetella. Töissä on ollut nyt helpompaa,kun työkaveri, jota eniten jännitän on sairaslomalla.Nyt varsinkin tajuan paljonko sillä asialla on merkitystä! Kirjotellaan!

Hei!

Kiitos tuosta kirjavinkinkistä, luen sen aivan ehdottomasti tässä piakkoin. Esitys meni tosi hyvin 🙂 Jännitti kyllä paljon, mutta se lieventyi sitten kun pääsin esityksessä vauhtiin. Ihanaa, kun se on ohi! En tajua, miksi minun pitää jännittää noita tilanteita niin paljon, vaikka yleensä aina ne menee hyvin ja olen saanut myönteisiä kokemuksia esiintymistilanteista. Jotenkin vain silti pelkään, että epäonnistun. Valmistaudun kyllä tollasiin tilanteisiin hirmuisen huolella. Se vähentää jännitystä, kun on varma olo, että osaa asian. (tosin usein en ole sittenkään vielä varma itsestäni, vaikka olisin miten paljon valmistautunut) Se tosin vie tosi paljon energiaa, kun joutuu valmistautumaan niin paljon ja sitten kun ei pysty keskittymään muihin asioihin ollenkaan ennen kuin se jännittävä tilanne on ohi.

Opiskelen terveydenhuoltoalaa, joten työelämässä on paljon asiakaskontakteja ja myös esitelmien pitoa. Toivottavasti sitten siihen rutinoituu niin, ettei joka päivä ole yhtä jännittämistä 🙂 Varmaan se epävarmuus tuo sitä jännitystä, kun on vasta uusi tulokas alalla ja ei ole kokemusta asioista käytännön tasolla.

Juon kahvia melkoisen vähän, vain pari kuppia päivässä, joten en ole huomannut sen vaikuttavan olooni. Olen kyllä lukenut, että kahvi voi pahentaa ahdistus/paniikkioireita. Oikeastaan minun on nyt syksyn aikana tehnyt vähemmän mieli kahvia, joten voi olla että alitajunnassani olen huomannut kahvin olevan haitaksi. Alkoholiakin juon kyllä tosi harvoin ja kohtuudella kerrallaan. Itse olen myöskin huomannut sellaista tunnesyömistä, että tekee mieli paljon makeita herkkuja, kun mieli on masentunut.

Tsemppiä sulle! Kirjotellaan lisää🙂🌻

MOi jännittäjä!

Oon mä saanu syötyy jokseenkin ihan ok:sti. Mulla ei oo ikinä sellaista et söisin liikaa jotain, se ei sovi mulle. Tulee tosi paha olo jos yritän syödä sillon. Siis mulla menee totaallisesti ruokahalu.

Nyt on pakko mennä, sori. Mutta kirjoitan lisää ehkä huomenna tai heti kun ehdin.
VOimia sulle. Eikä sun tarvitse olla huolissani mun syömisestä, kyllä se menee ihan hyvin.

Tervehdys!

Mulla on ollut tänään hino päivä ja kirjotin molemmille äsken pitkän viestin,mutta se hävisi jonnekkin☹️ mulla ei siis mikään tänään onnistu! Kirjotan nyt lyhyemmän....onko teillä koskaan jaksija jolloin jännitys ja ahdistus tavallaan jää päälle ja ei yöllä saa nukuttua ja siihen ei tunnu auttavan mikään ei säännöllinen päivärytmi,liikunta,lukeminen,rentoutus? Mulla on just ollu sellanen viikko ja en ole saanut nukuttua kun noin 3-4 yöunia. Tällähetkellä olen niin väsynyt ettei ajatus kulje kunnolla....joten taidan jatkaa kirjottamista,sitten kun olen saanut nukuttua.Tsemppiä teille🙂👍 Ai niin lääkäriltä olen turhaa pyytänyt nukahtamislääkkeitä,en edes jaksa mankua enään,koska niitä en heidän mielestään tarvitse.olkoon.........

Moi Jännittäjä! Sekä myös muut.

Mulla jää joskus ahdistus (jännittäminen kai muuttuu ahdistukseksi) ikäänkuin päälle, ja se vaikuttaa nukkumiseen. Nukun aika huonosti slloin. Nyt en ole nukkunut huonosti silloin kun ehdin nukkumaan: nukahdan melkeen saman tien kun menen sänkyyn, koska olen niin yliväsynyt. On niin paljon töitä ja hommia ja kaikkea menoja, että ei ehdi nukkumaan. Rentoutumisenkin aika on todella kortilla. Joskus silloin kun katson salattuja elämiä (olen jäänyt koukuun) mutta yleensä teen siinä samalla vaikka mitä hommia, joten ei sekään rentoutumisesta oikein käy.

Mulla on tavallaan unilääkkeet. Eikä mun tarvinnut pyytää -ne mulle määrättiin eikämulla pahemmin ollut sanomista. En ole niitä nyt syönyt kuukausiin, mut joskus tekis mieli ottaa ja ottaa samalla muutama ylimääräinenkin. Olen pyytänyt ahdistukseen rauhottavaa, mutta sitä en ole saanut, enkä kuulemma tule saamaan, koukkuun jäämisen vuoksi. Kuulemma mun ikäisille (ja nuorille) niitä ei helpolla määrätä. Jotain psykoosilääkettä ehdotettiin siihen ahdistukseen (siis ei mulla oo psykoosia, mut sitä lääkettä voidaan kuulemma eri annoksella käyttää ahdistukseenkin), mutta en suostunut niitä ottamaan.

Harmi että pitkät viestisi katosivat. Mulla on kerran käynyt niin oman tukihenkilön viestin kanssa ja seoli ärsyttävää. kirjoitatko sä muuten oman tuen puolelle jollekin tukihenkilölle?

Nyt mua väsyttää niin että pyörryttää. Yritän mennä nukkumaan, jotta jaksan aamulla herätä aikaisin. Ja vielä pitäisi tehdä muutama homma. Huoh..

Voimia ja hyvää yötä!

Tervehdys Unikeiju ja muut jännittäjät!

Kirjotin omassa tuessa tukihenkilölle,mutta enään en ole kitjottanut. Mun mielestä on mukavampi kirjoitella sulle ja muille jännittäjille.Olen käynyt pitkän psykoterapian,ekä nyt kaipaankin vertaistukea enempi. Tohon nukkumiseen vielä auttaako sulla mikään tai helpottaako univaikeuksia mikään? Mä olen kyllä aina ollu huono nukahtaja. Nyt kuitenkin sain viikonloppuna nukuttua ja olo on aika pirteä,on jaksanu tehä kotihommiakin.
Mäkin olen muuten jäänyt koukkuun salkkareihin🙂

Opiskelitko sä terveydenhoitajaksi? Vai pätkiikö mun muisti pahasti? Mites sun viikko on lähteny käyntiin? Tuli nyt kirjotettua lyhyempi viesti,mutta pakko mennä syömään, kun ruoka on valmista hajusta päätellen🙂 pidetään yhteyksiä. Ethän muuten välitä vaikka mulla tulee aika ueesti kirjotusvirheitä,mä kirjotan niin nopeesti ja aina en huomaa tarkastaa tekstiäni.Toivottavasti silti saat selvää..

Heippa!

Minulla ei oikeastaan aiemmin ole noita univaikeuksia ollut, mutta nyt kun olen aloittanut pari viikkoa sitten Cipralex-lääkkeen käytön, niin siitä on haittavaikutuksena ollut nukahtamisvaikeuksia. Se on kyllä tosi inhottavaa, että ei saa unta, vaikka on rättiväsynyt. Kuitenkin se riittävä uni on niin tärkee juttu kaikin puolin. Mitä itse oon kuullut/lukenut vinkeistä nukahtamisen helpottamiseen, tulee mieleen ainakin se, että pitäisi koittaa rentoutua muutama tunti ennen nukkumaan menoa sillä tavalla ettei kuormittaisi itseään liikaa fyysisillä eikä henkisilläkään jutuilla. Eli että ei miettis vaikeita/ahdistavia asioita ennen nukkumaanmenoa.. Sitten että se makuuhuone olisi sopivan viileä ja sängyssä raikkaat petivaatteet jne.

Itsellä on sitten ahdistuskohtauksiin rauhottava lääke myös, jota otetaan vaan tarvittaessa. Ensin sain sen lääkkeen, kun kävin yleislääkärillä kertomassa ahdistuskohtauksistani. Nyt sitten määrättiin tuo masennuslääke, joka sitten helpottaa myös paniikkihäiriötä.

Esiintyykös teillä jännitystä vapaa-ajan tilanteissa, esim. bileissä? Itse meen niissä ihan lukkoon ja vaivautuneeksi. En osaa olla rennosti niin kuin kaikki muut. Tunnen itseni sitten niin ulkopuoliseksi ja oudoksi, kun muut nauravat ja puhua pälpättävät ja minä vain vaivautuneena hymyilen tuppisuuna...

Moi Kaikki!

Ei mulla ahdistus yleensä tuu esim bileissä, tosin en käy bileissä. Mutta siis joskus jos olen joskus kaupassa tai jossain, niin siellä tulee. Mut tuttujen piirissä ei oikein ole ahdistusta/jännitystä.

Uni on jäänyt mulla pahasti kesken. Rätti väsynyt olen mutten saa unta. Unilääkkeitä olisi, mutta se tuntuu luovuttamiselta. En ole ottanut, vaikka pitäisi. Tuntuu et luovuttaisin ja olisin jotenkin pettänyt itseni ja luovuttanut ja olisin jotenkin huono tai jotain. Mitä mieltä te olette?

Unikeiju kirjoitti 29.11.2007 19:58

Uni on jäänyt mulla pahasti kesken. Rätti väsynyt olen mutten saa unta. Unilääkkeitä olisi, mutta se tuntuu luovuttamiselta. En ole ottanut, vaikka pitäisi. Tuntuu et luovuttaisin ja olisin jotenkin pettänyt itseni ja luovuttanut ja olisin jotenkin huono tai jotain. Mitä mieltä te olette?

Minusta unilääkkeen ottaminen ei ole mitenkään tyhmää tai luovuttamista, vaan omasta hyvinvoinnista huolehtimista. Kannattaa minusta unilääke ottaa, jos ei ole useana yönä saanut unta. Voi olla, että sitten jo pian pääseekin takaisin unirytmiin kiinni, kun on muutaman päivänä ottanut unilääkkeen. Tietysti niiden kanssa kannattaa olla varovainen, ettei jatkuasti ota, mutta kyllä silloin jos uni ei muuten tule, on mielestäni järkevämpää ottaa unilääke kuin kärsiä.
🙂👍