On sillai aika ikävää joutua aina vippaamaan samalle henkilölle. Tämä henkilö käy kyllä työssä, mutta hänen ansionsa ovat välillä tosi alhaiset. Sosiaalitoimistosta ei voi pyytää mielellään rahaa, koska se on niin ikävää. Ruokajonoon ei voi mennä, koska niin huonosti ei mene etteikö raha riittäisi ruokaan.

Vippaaja ei matkustele, ei osta uusia vaatteita, ei shoppaile, ei uhkapelaa, ei ryyppää. Vippaaja on periaatteessa ok ihminen, jonka palkka menee vuokranmaksuun, laskuihin, välttämättömiin vaatteisiin (jotka useimmiten ostaa kirpparilta), ruokaan ja tupakanpolttoon. Viime aikoina on rahaa mennyt myös lääkkeisiin.

Vippaaja on ylpeä ihminen. Vippaaja ottaa pankista tai Ellokselta kulutusluottoa. Vippaaja lainaa rahaa muilta sukulaisilta. Vippaaja on lähisukulaiseni.

Teen vuorotyötä. Haluaisin muuttaa isompaan asuntoon. Haluaisin mennä naimisiin. Haluaisin lähteä matkalle.

Mutta vippaaja aina tarvitsee apua ja minulle tulee syyllinen olo. Ja sitten tulee entistä syyllisempi olo, kun ajattelen, että jos en minä auta, niin sitten muut joutuvat luopumaan omistaan vippaajalle. Tämä sattuu😞

Vippaaja saa minut myös tuntemaan syyllisyyttä. Olen huono ihminen, koska en ansaitse tarpeeksi – olen kahta eri osa-aikatyötä tekevä opiskelija, vuosiansioni olivat viimeksi alle 15000 euroa vuodessa.

Minä olen rikki. En jaksa enää!