Muistui elähdyttävänä mieleen vanha laulu:
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/liisa_tavi_laulaa_ihmisyyden_puolesta_36719.html#media=36730
Se kai täytyy tehdä nyt
En voi pilvien päältä muuttaa tätä maailmaa,
eikä vainajaa voi vääryys suurinkaan suututtaa.
Kun suu on multaa täynnä, harvemmin laulattaa,
se kai täytyy tehdä nyt, kun elää saaa.
Ajan kulku on haudatulle yhdentekevää,
eikä lemmenliekki sisikuntaa voi kärventää.
Ei syki runosuoni, tuoni kun kalventaa,
se kai täytyy tehdä nyt, kun elää saa.
Kovin hiljaiset on kai manalassa eteiset,
ja kuolleen huolet varmaankin on pitkäveteiset.
En haudasta voi kättä kellekään ojentaa,
se kai täytyy tehdä nyt, kun elää saa.
Manan maille ei kantaudu sateen ropina,
ei kylmennyttä tuskat enää voi raadella,
en pysty siellä suremaan, en riemuitsemaankaan,
se kai täytyy tehdä nyt, kun elää saa.
Aamuin, illoin on maan alla yhtä pimeää,
ei huumaa helle eikä hytisytä talvisää.
En lauluillani siellä rauhaa voi rakentaa,
se kai täytyy tehdä nyt, kun elää saa.
Elämän suloisuutta ei voi enää maistella,
ei ihmiskunnan vapaudesta voi taistella.
Siis kaikki, mitä aiot tehdä ennen kuolemaa,
se kai täytyy tehdä nyt, kun elää saa.
San., säv. Phil Ochs, suom. Liisa Ryömä