Tämä vuosi on ollut todella vaikea. Alkaa nyt loppusuoralla murentua usko ja toivo ihan kaikkeen. Jo pitkään olen kulkenut masennuksen kanssa, mutta nyt alkaa synkkyyden voimat voittaa. Itsetunto romahtaa joka päivä entistä syvemmälle. Masennusajatusten kyseenalaistaminen tai sivuuttaminen muuten ei enää oikein suju. Mitä jos olenkin pilannut itse ihan kaiken? Ehkä lapset oireilee just mun sairauden takia? Ehkä mä en vaan osaa ottaa apua vastaan? Positiivisen palautteen puute voikin johtua siitä, että ei ole ollut mitään positiivista? Mitä jos oonkin just niin huono kun miltä vaikuttaa? Jos vaan valehtelen itselleni, kun samat ongelmat ihmissuhteissa vaan toistuu ja toistuu?
Kaikista hyvistä hetkistäkin on jotenkin vedetty viivat yli ja elämä on vaan lopun odottelua.
Hyvää joulua ja parempaa uutta vuotta kuitenkin haluan toivoa kaikille, myös itselleni.