ystävä hyvä minulla on samanlainen tilanne tietyiltä osin kuin sinulla.... minäkin olen työtön ja melko rahatonkin.... minulla ei tällä hetkellä ole edes kavereita kun minä olen aina se jonka pitäisi pitää ystävyyttä yllä.......minulla ei mitään minkä takia nousta sängystä......

Hei, en tiedä onko tilanteeni samanlainen, olen eläkkeellä, ollut jo vuosia.

Sekoilen tämän oman elämäni kanssa, jatkuva paha olo ajaa minua muuttamaan.
Olen siis muuttanut varmaan puolen vuoden välein jo monta vuotta, nyt taas katselen asuntoja, pakko kai tästä on muuttaa kun olen sekoillut niin.

Olen neljän kuukauden asumisen jälkeen sotkenut välini naapureitteni kanssa, olen kuulemma hermoheikko vanha rouva.
En vaan kestä jatkuvaa meteliä naapurista.
Siis joku toinen ei varmaan valittaisikaan, mutta kun olen oikeasti hermoheikko, jatkuva kova miehen ääni saa minut pelkäämään.

Liekö jostain lapsuudesta jäänyt pelkotila vihaisia miehiä kohtaa, en tiedä, onhan minulla aikoinaan ollut väkivaltainen mies itsellänikin, siksi kai pelkään, ja lapsuudessa äidilläni oli väkivaltainen mies.

Lauantai-iltana naapurissa oli "illanistujaiset" ei edes kovin myöhään, minä tietysti valitin kun en saa nukkua, he sanoivat että eihän kello ole kuin vähän yli yhdeksän. Lupasivat lopettaa ajoissa, puoli yhteentoista meteli kesti, meinasin lähteä sairaalan ensiapuun, sain niin kovat sydämen rytminäiriöt siitä metelistä.
Kumma kun ei uskota että joku voi olla kipeä eikä kestä meteliä.

Vai minne minun pitäisi muuttaa missä olisi hiljaista? En nyt vielä ole siinä iässä että vanhainkotiin tai palvelutaloon pääsisin.

Minä olen aivan yksin, minulla on yksi aikuinen lapsi joka on kovin ongelmainen, nyt vankilassa.

Siis olen täydellisen yksin. Muutama ystävä joita joskus tapaan, he eivät kestä minua, siis minun juttujan, ahditustani, yritän olla heidän kanssa vaan iloinen, vedän siis roolia.

Kun olen yksin kotona, valtaa minut synkkyys. Usein viimeinen ajatus illalla ja ensimminen ajatus aamulla on elämästä luopunen.
Joskus makaan sängyssä valveilla yöllä, yritän tahdonvoimalla saada sydämeni pysähtymään.

Minulla on nyt tilapäisesti tapaamisia kriisityöntekijän kanssa, on ollut pari tapaamista ja muutama vielä jäljellä, sitten jään taas yksin.

Minulta on niin monta läheistä ystävää kuollut vuosien mittaan, en jaksaisi enää ruveta tutustumaan, ja jos kuitenkin taas joudun luopumaan.

Voi kun voisikin vaikkapa juoda pään täyteen, mutta en voi, kun en pysty alkoholia ottamaan, jostain muusta pitäisi löytää unohdus välillä.

Hei Bluesgirl ja Angervo

Kiva, että vastasitte. Minkälainen päivä teillä on ollut? Minä olen istunut kauan tällä koneella saadakseni unohdusta. Klimppi kurkussa koko ajan. Sitten kävin kaupassa pyörällä ja satoi vähän, vaikka muuten on ollut aika hieno ilma tänään. Katsoin telkkarista Antiikkia ja arvoituksia ja Idolin. Ja nyt taas olen tässä koneella ja löysin vastauksenne. En tiedä mitä sanoisin.

Näkisitte miltä näytän kun en jaksa välittää ulkoisesta olemuksestani, en siivouksesta enkä kotihoidosta. Kaikki tavarani häiritsevät minua - en enää halua enempää tavaroita enkä halua helpottaa oloani ostamalla jotain. Tulee vain tavaraa nurkkiin eikä ole tilaa.

Miten Angervo pystyt muuttamaan niin usein, sillä eihän asuntoja ole saatavilla. Onko sinulla joku taikasauva. Minunkin pitäisi löytää pienempi ja halvempi asunto, mutta kun sellaisia ei ole saatavilla.

En tiedä mitä tekisin huonolle ololle. Ammattiauttajat ovat muuttuneet minulle kauhistuksesksi, joten heiltä en apua hae pahaan oloon. Hoitavat minua ihan muista syistä, eivätkä välitä pahasta olostani. Olen kerran osallistunut masentuneiden itseapuryhmään, mutta sekään ei minulle toiminut. En kestänyt sitä, että kaikki kertoivat, että heille vain annetaan lääkkeitä, mutta että heidän tilanteensa ei muuten muutu.

Tulkaa tänne palstalle niin tavataan täällä toinen toisiamme. Taitaa kestää jonkin verran ennen kuin viestit tulevat näkyviin.

Olen muuten lapseton, joten aikaa minulla on kirjoitella ja voisin kirjoitella joillekin sähköpostillakin.

Voikaa hyvin.