Huono itsetunto ja yksinäisyys
Mulla on tosi huono itsetunto. Se heijastuu musta ulos ja olen usein yksinäinen. Parisuhteet on aina loppuneet melko lyhyeen, pisin kesti nelisen vuotta. Olen 47-vuotias nainen, mulla on aikuinen poika. Mulla on ollut aika rankka elämä, vanhemmat on kuolleet kun olin 18 ja 24. Sisaruksia on, mutta välit on etäiset, ehkäpä vanhempiemmen kuolema on traumana välillämme. Siihen aikaan kun äiti kuoli, ei ollut mitään terapioita, oli vaan pärjättävä. Muitakaan sukulaisia ei juuri ole ja ne jotka ovat vielä olemassa, asuvat 700 km päässä. Onneksi mulla on aikuinen poika. Ja onneksi on hyvä työ hyvällä työnantajalla. Mutta silti yksinäisyys musertaa ja välillä tuntuu, ettei kestä olla olemassa. Tämä negatiivisuus mikä mussa on johtunee huonosta itsetunnosta ja se johtaa yksinäisyyteen ja eristyneisyyteen. Haluaisin löytää ilon jostain elämääni ja haluaisin kehittää itsetuntoni normaaliksi. Mutta miten?
Yksinäisiä on todella paljon, kamala miten paljon. Liian paljon.