Hei !
Olen 25 vuotias tyttö.. Olen huolissani todella paljon äidistäni en tiedä miten voisin auttaa häntä ☹️ hän on masentunut ja ahdistunut koko ajan ja hänellä on jatku unettomuus.. Onneksi lääkkeet on keksitty unilääkkeet auttaa häntä jonkun verran nukkumiseen.
Haluaisin todella paljon auttaa häntä saaman hänen olon edes vähän paremmaksi. Olen yrrittänyt kaikkea kutsunut hänet mun luo, mennyt syömään,kävelylle, hieronut tunti kausi,puhunut hänelle järkeä ja lohduttnut mutta äitini ongelma on se hän koko ajan puhuu hänen ongelmista , ei pysty olla puhumatta 1h verran siitä asiasta. Käytössä mieliala lääkkeet myös… Tämä on jatkunut nyt yli 1kk ja isäkän ei jaksaa enää lohduttaa kun hänelle ei tulee siitä parempi mieli…kotona hän ei tee mitään muuta kun istuu ja mietti ja puhuu. Onks tää normaalia??? Onks kenelläkään kokemusta?? Ollemme kyllä hakeneet hänelle apua. Hänellä
On terpia aika varattu ensimäisen kerran 19.12..
Tämä on kun paha unta mistä en herää ☹️ en ole ikinä nähnyt äidin olevan näin heikkona ja näin masentunut …
Ymmärrän, että olet huolissasi, koska masennukselta tuo tosiaan kuulostaa. Silti olet tehnyt parhaasi omalta kohdaltasi etkä oikein enempää voi tehdä. Hyvä, että äidilläsi on se terapia-aika varattuna. Toivottavasti hän saa sieltä apua. Sinulta ja isältäsi tarvitaan nyt paljon kärsivällisyyttä kestää tilannetta. Se, että masentunut ei oikein tee mitään eikä puhu muusta kuin masennuksesta, johtuu siitä, että masentuneen elämä ikäänkuin kutistuu siihen oman masennuksensa ympärille. Silloin ihminen ei oikein kykene näkemään mitään muuta ympärillään kuin oman pahan olonsa. Se ei johdu itsekkyydestä vaan siitä sairaudesta. Eikä sille oikein muut voi tehdä muuta kuin yrittää auttaa parhaansa mukaan. Vaikka laittamalla ruokaa tai viemällä kävelylle tai muilla konkreettisilla konsteilla. Ehkä äitisi olisi hyvä päästä johonkin ryhmään, jossa voisi puhua tilanteestaan muiden vertaisten kanssa. Siltä terapeutilta voisi asiaa kysyä.
repukka kirjoitti 16.12.2013 12:24
Ymmärrän, että olet huolissasi, koska masennukselta tuo tosiaan kuulostaa. Silti olet tehnyt parhaasi omalta kohdaltasi etkä oikein enempää voi tehdä. Hyvä, että äidilläsi on se terapia-aika varattuna. Toivottavasti hän saa sieltä apua. Sinulta ja isältäsi tarvitaan nyt paljon kärsivällisyyttä kestää tilannetta. Se, että masentunut ei oikein tee mitään eikä puhu muusta kuin masennuksesta, johtuu siitä, että masentuneen elämä ikäänkuin kutistuu siihen oman masennuksensa ympärille. Silloin ihminen ei oikein kykene näkemään mitään muuta ympärillään kuin oman pahan olonsa. Se ei johdu itsekkyydestä vaan siitä sairaudesta. Eikä sille oikein muut voi tehdä muuta kuin yrittää auttaa parhaansa mukaan. Vaikka laittamalla ruokaa tai viemällä kävelylle tai muilla konkreettisilla konsteilla. Ehkä äitisi olisi hyvä päästä johonkin ryhmään, jossa voisi puhua tilanteestaan muiden vertaisten kanssa. Siltä terapeutilta voisi asiaa kysyä.
Kiitos todella paljon. Haluaisin vaan auttaa häntä koko sydämestäni sillä hän on minulle todella tärkeä ja rakas.. Toivottavasti terpia ja lääkkeet pikku hiljaa auttaa häntä. Sattuu näen häneen kärsivään... Toivottavasti näen taas että
Äitini taas hymyilevään ja onnellisena taas, sillä
Minulla on ikävä entistä äitini😭