Elveera kirjoitti 28.4.2016 12:42

Tänää taas päivä,joka alkaa samoin kuin muut edelliset kolmelta kuulta. Sairaslomalla koulusta-jonka aloitin äidin kuoltua 3v.sitten. aloitin sen yhtäkkiä, ja stoppikin tuli nopeaan.Oon niin tyhjä Nämä kolme vuotta, tyhjentynyt enemmän. Sillä olen nyt yksin. En voi tarpeeksi kuvata suhdettamme. Äii rakas. Mul on aviomies, joka juonut5vuotta ja muuta perhettä ei oikein ollut.Shokissa taidan olla edelleen. En tiiä miten täs vielä edes olen, kun siitä lähtien on vaan mennyt rankemmaksi.Kun sydän ja koko sisin meni niin tuusan nuuskaks ja nyt olen niin yliherkkä henkiselle kivulle-sasn sitä jatkuvasti lisää, tuntuu kuin se vahingoittunut Särkynyt kohta josta tuli mustelmia sieluun,särkyy enemmän kun samaan kohtaan isketään.Ainoa joka piti mut kiinni jotenki itsessäni ja oli osa elämää joka kuoli Äidin mukana,oli koirani, jonka jouduin viemään yksin tietenkin 13 vuoden jälkeen matkalle pois luotani..sen jälkeen ei jäänyt mitään minun "ririntamasta". Nyt Päiväni ovat kotona muistojen keskellä ja mieheni tulee iltapäivästä päissään, alkaen sättimään ja kuulustelemaan,miksi Oon ollut FB.ssä tai jtn.. Sitten vaatii seksiä. Jota annan että saisin olla rauhassa. Olen niin tyhjä, että mietin miksi edes kirjoittaa tänne, kun se ei muuta etten voi enkä kykene tekemään itseni hyväksi asioita. Rakas lapseni edelleen uurnassa muistohyllyllä jota joka päivä laittelen. (Oikeita lapsia en voi saada),no,mieheni pitää näitä minun suruja tahallisina aseina häntä vastaan... Vaikka haluisin vain että ymmärtäisi, jota alkoholistilta ei voi saada. Eli motissa ollaan. Nyt olen keskellä hänen perhe dynastiaa, ja vain heillä on väliä, sillä mullhan ei mitään omaa olekaan. 35 ja täs ollaa. Inhoan itseäni, ja taas kerran toiveikkaasti pyydän olemaan selvin tämän päivän, ja TYHMÄNÄ oikeasti odotan ja myöhemmin petyn kamalasti-jonka takia olenkin sitten taas huono,ja marttyyri... Tällä kaavalla joka päivä sama kuvio. Haluaisin haudata omani, se ehkä olisi tervettä. Yksin en kykenesiihen ryhtymään....☹️

Kuulostaa siltä, että sinulla on aika monta surua ja ongelmaa yhtä aikaa. Minulle tuli sellainen ajatus, että Al-Anon -ryhmä voisi sopia sinulle. Se on ilmainen vertaisryhmä alkoholistien omaisille. Siellä saa kuulla toisten tarinoita, kertoa omaansa ja empatiaa toisilta. Siellä ryhmässä ei varsinaisesti anneta ohjeita eikä missään nimessä esimerkiksi pakoteta eroamaan alkoholistipuolisosta. Sitten tuli mieleeni, että ehkä hyötyisit myös jonkinlaisesta ammattiavusta itsellesi joko psykiatrian tai päihdehoidon puolelta. Monissa päihdehuollon paikoissa siis voivat käydä myös omaiset, vaikka heillä ei päihdeongelmaa olisikaan. Täällä Tukinetissä on myös Net-tuki, jota kautta voit anonyymisti kirjoitella tukihenkilön kanssa. Se voi olla hyvä alku tuen hakemiselle. On hyvä että kirjoitit tänne. Vaikuttaa siltä, että haluat tehdä jotain tilanteesi parantamiseksi. Sinulla on paljon mahdollisuuksia, vaikka voisi tuntua siltä, ettei niitä ole.