Mitä ihmettä minä nyt teen? Minut irtisanottiin työpaikasta, jossa en ole pariin vuoteen oikein jaksanut käydäkään. Sain siis juuri sen mitä olen pitkään toivonut. Nyt en vain tiedä, miten tästä eteenpäin… Tulevaisuus pelottaa suunnattomasti. Joudun ansiosidonnaiselle, enkä uskalla hakea uutta työpaikkaa, koska olen masentunut enkä herää aamuisin ajoissa. Nyt en saa edes iltaisin unta. Suurikorkoiset luottokorttivelat taitaa jäädä maksamatta, kun raha ei vaan tule riittämään. Yhteiskunta ahdistaa enkä edes halua uutta työpaikkaa omalta alalta enkä uskalla kokeilla mitään muutakaan.
Päivittäinen elämä on pakollista suorittamista. Vien koiria ulos liian vähän, en jaksa pitää kotia kunnossa, syöminen on todella vaikeaa, kaupassa ja töissä käyn kun on pakko. En saa työpaikalla mitään tehtyä, mutta tuntuisi tyhmältä hakea pariksi viikoksi sairaslomaa lopulle irtisanomisajalle. Ulkona käyminen on kaiken kaikkiaan hankalaa, koska minulla ei ole energiaa tehdä asioita kun en halua syödä ja sitten minulla on tämä mystinen oksentaminen: kaulahuivit ja kireät vaatteet kuristaa tosi paljon ja muutenkin oksennus on tulossa koko ajan, paitsi kotona sisällä. En tiedä, johtuuko se ruokavaliosta, vanhoista traumoista (minua on kuristettu kerran pahasti) vai jostain muusta. Viimeksi kun putosin kunnolla (avioeron jälkeen), oksentelin myös, mutta en pitkin päivää, vaan vain kerran aamulla.
Pääsin 2009 alkutalvesta lähetteellä psykiatriselle akuuttiklinikalle, jossa piti tehdä selvitystä jatkohoidosta. Kävin siellä alussa useammin, lopussa harvemmin. Ensin en päässyt terapiaan, koska myöhästelin ja unohdin aikoja, lopulta päätettiin, että en tarvitse terapiaa. 2010 syyskuussa lopetin mielialalääkityksen itse ja lokakuussa kerroin tästä hoitajalle. Sovittiin että käyn edelleen siellä akuutilla puhumassa sen takia. Marraskuun ajan jouduin perumaan, enkä ole saanut uutta aikaa, vaikka soitin joulukuussa sinne uudestaan. Meni luottamus kyseiseen laitokseen. Ystäviä ei ole enää muita kuin rakkaani. Ihmiset katoavat ympäriltäni, koska en ole tarpeeksi normaali ja minulla on väärät mielipiteet jne. En luota ihmisiin. Näen harhoja, mutta mukavia sellaisia.
Minulla on selviytymiskeino itselläni: itseni vahingoittaminen, mutta olen luvannut rakkaalleni, etten enää ikinä tee sitä. Itselleni vannoin, että en tee niin kauan kuin saan olla hänen kanssaan. En siis voi hakea apua veitselläkään nyt.
Tunnen olevani umpikujassa. En tiedä haluanko edes voida enää hyvin, kun sellaisesta seuraa aina uusia pettymyksiä.
😯🗯️
Heippa
Minun suositus olisi että kannattas käydä ammattiauttajan luona eli lääkärissä
niin saat varmasti avun ja se auttas eläämääsi.
Eikä kannata itse jättää lääkitystä pois vaan sekin asia kannattas jutella lääkärin kanssa.
Jos on luottokortti velkaa niin kannattaa soittaa heti luottoyhtijöön ja pyytää esim
maksulykkäystä tai sopia maksuaikataulusta jne yleensä ne kyllä joustaa.
Äläkä sure jos yhdestä työpaikasta saat lopputilit kyllä tekevälle aina töitä löytyy
ja otat sen työttömyys jakson voimavarana kehitä ja hoida itsesi kuntoon ja hyvä'kun saat
ansiosidonnaista päivärahaa niin silläkin pääsee elämässä eteenpäin.
Kaunista alku vuotta sinulle
olen samaa mieltä kuin volvomies, takaisin hoitoon, masennuslääkkeet päälle ja siitä se pikkuhiljaa alkaa elämänhalu taas nousemaan.
Kiitos vastauksista..
Niin olin unohtanut kirjoittaa tuohon, ettei mulla varsinaisesti ole tietoa, onko mulla masennus sairautena vai onko tää vaikka joku ahdistus tms. Klinikalla kun oli tarkoitus määritellä hoidon tarve, mutta ei selvittää syytä ongelmaan.
Silloin ei kai lääkityksestä ole hyötyä, kun ei edes tiedetä mitä lääkitään, vai...? Mulla oli lisäksi parempi olo ilman lääkkeitä kuin niiden kanssa.
Ja tosiaan vaikea löytää uutta työpaikkaa jos aamulla herääminen ei toimi ja teen sellaista työtä, missä pitäisi ajatuksenkin toimia joka päivä täysillä, eikä kerran kahdessa viikossa.
Pankeista en saa joustoa noihin maksuihin. Olen kysynyt asiaa aiemmin, jolloin lopulta selvitin velat näppärästi ottamalla lisää lainaa.
Noh.. Nyt just ei enää okseta koko aikaa..
Niin eihän sinulla ole pakko olla masennusta, siltä vain kuulostaa.
voit sairastaa myös ahdistuneisuushäiriötä yhtä lailla, mutta siihenkin on lääkkeet.
mutta puhu jollekkin, se auttaa, jo se että saa nettipalstalla avautua auttaa.
voimia sinulle.