Hoitajuus ahdistaa
Työskentelen hoitoalalla Kotihoidossa. Olen niin kertakaikkisen väsynyt työhöni, joka on äärimmäisen kuormittavaa ja kaikkeen siihen työn epäinhimillisyyteen pitää nöyrtyä. Autettavia on paljon, kiire työssä järjetön ja työmäärä aivan kohtuuton, jotta siitä pystyisi inhimillisesti suoriutumaan. Omat voimavarat ovat jo ihan loppuun käytetty. Puhutaan muka laadukkaasta elämästä kotona kotihoidon turvin, mutta kukaan kotihoidossa työskentelevä ei laatua ole enää pitkään aikaan nähnytkään. Kieli vyön alla juoksemiseksi paikasta toiseen ja sekuntipeliksi työ on muuttunut. On hommattu hienot ohjelmat työtä optimoimaan, joka on täys fiasko systeemi. Sairaslomia on meillä töissä paljon ja sijaisia ei tilalle saada tai välttämättä ole lupa ees ottaa, niin kyllä sen sitten tietää, että ne työssä olevat saavat pistää jalkaa toisen eteen vielä vauhdikkaammin. Oma burn out sen kun lisääntyy, kun ajatteleekin, millasta hoitoa kotihoidon asiakkaat tänä päivänä joutuvat kokemaan ja itse on osallisena sitä epäinhimillisyyttä toteuttamassa. Oma mielenterveys ei kestä tätä hoitoalan kuomittavuutta enää, mutta asuntovelkaisena ei itseä voi irtisanoakaan. Joka päivä vain ahdistaa mennä töihin. Lomilla tai vapaapäivillä ei kykene ees rentoutumaan, kun kelaa yötä päivää koko ajan työkuvioita ja oireilee psykosomaattisesti vaikka miten. On kaikenlaisii terveydellisii ongelmii, jotka häiritsee koko ajan elämää kuten sydänoireita, uniongelmii jne. Elämänilokin on kadonnut ja masennus vallannut mielen. Olen puhunut työterveydes asiasta, kun oma terveys reistailee niin pahoin ja omat terveysongelmat häiritsee kokoaikaisesti. Lääkäri ei sairasloman kannalla ole eikä sitä myönnä, vaikka itellä on diagnosoitu keskivaikee masennuskin. Tällanen burn out, totaalisen uupunut hoitaja sit tuolla kotihoidon kentällä hoitelee ihmisii. Ite oon sitä mieltä et oon iso riski sekä hoidettaville että omalle terveydellenikin kun unettomuuden takii täysin väsyneenä tätä työtä teen. Esimiehellenikin olen puhunut, mutta se ei ota asiaa oikeesti tosissaan. Kehuu vaan, että olen niin erinomainen työntekijä. Joo, varmasti näin onkin kun en oo sairaslomilla juurikaan kerta sitä ei just mulle lääkäri myönnä ja sit teen nössönä ja kilttinä ihmisenä kaiken työn epäinhimillisellä työotteella, joka johtaa siihen et kaiket vapaa-ajat psykosomaattisesti oireilen ja kaiket yöt valvon. Elämä on muodostunut suoriutumiseksi päivästä toiseen, jota hallitsee sairaalloisen kuormittava työ.
itsekin työskentelen kotihoidossa. Asun aika pienessä kaupungissa ja meillä on hyvä työyhteisö. Pystymme jakamaan työt tasapuolisesti niin ettei yhdelle tule liian paljon töitä. Mutta kieltämättä kotihoito työ on raskasta ja vastuullista työtä. Asiakkaat ovat usein aika huonokuntoisia ja niiden hoitamisesta pitää selvitä yksin. Myös henkisesti on raskasta, kun on mielenterveysongelmaisia asiakkaita.
Sinun kannattaa mennä eri lääkärille jos yksi ei myönnä riittävän pitkää sairaslomaa tai muuta apua. Olet oikeutettu sairaslomaan ja hoitoon. Joku päivä tulee eteen se hetki että romahdat niin että et jaksa enää mitään tai teet jonkin vakavan hoitovirheen. Ennen sitä kannattaisi saada apua.
Muutenkin kannattaa yrittää pitää huolta omasta hyvinvoinnista liikkumalla ja syömällä terveellisesti. työt kannattaa jättää työpaikalle eikä miettiä niitä kotona.
Bevita kirjoitti 4.1.2015 1:34
Työskentelen hoitoalalla Kotihoidossa. Olen niin kertakaikkisen väsynyt työhöni, joka on äärimmäisen kuormittavaa ja kaikkeen siihen työn epäinhimillisyyteen pitää nöyrtyä.
Lääkäri ei sairasloman kannalla ole eikä sitä myönnä, vaikka itellä on diagnosoitu keskivaikee masennuskin. Tällanen burn out, totaalisen uupunut hoitaja sit tuolla kotihoidon kentällä hoitelee ihmisii. Ite oon sitä mieltä et oon iso riski sekä hoidettaville että omalle terveydellenikin kun unettomuuden takii täysin väsyneenä tätä työtä teen. Esimiehellenikin olen puhunut, mutta se ei ota asiaa oikeesti tosissaan. Kehuu vaan, että olen niin erinomainen työntekijä. Joo, varmasti näin onkin kun en oo sairaslomilla juurikaan kerta sitä ei just mulle lääkäri myönnä
Olen Piakristinan kanssa samaa mieltä, vaihda lääkäriä. Ilmeisesti käyt työnantajan määräämällä työterveys lääkärillä, joka tuskin piittaa muusta kuin työnantajan eduista. Työterveyslääkärit on pahimmasta päästä lääkärikuntaa.
Teet raskasta työtä ja arvostan sitä sillä hoidan itse dementoitunutta äitiäni ja koska en ole hoitoalalla, kaikki vastaan tulleet ongelmat ovat olleet lähes ylitsepääsemättömät mutta onneksi saan tukea asioista jotain ymmärtäviltä. Kiireennekin ymmärrän sillä nykyisin kaikkea työtä teetetään joka alalla liian pienellä porukalla.
Burn outisi ei ole enää kaukana sillä minulla on lähes vastaava kokemus mutta oma loppuun palamiseni ei alkanut työkiireistä ja paineista vaan eräästä terveysoperaatiosta, jonka vuoksi menetin tasapainoni ja maku-ja hajuaistini noin vuodeksi, eikä minulle annettu sairauslomaa jota hain työterveyslääkäriltä. Hänen mielestään olin työkykyinen vaikken haistanut/maistanut mitään ja niiden puutteesta huolimatta pystyisin tekemään työtä. Tasapaino-ongelmaa lääkäri ei edes uskonut olevan vaikka en osannut edes kävellä kunnolla. Jatkoin työssä mutta eihän siitä mitään tullut mutta koska työnantaja ei hyväksynyt muiden kuin työpaikkalääkärin lausuntoja, jatkoin työssä mutta jaksoin noin puoli vuotta ja eräänä päivänä sitten romahdin täysin ja minut vietiin ambulanssilla sairaalaan. Siitä päivästä eteenpäin olin toista vuotta sairauslomalla, jonka aikana alkoi masennushoito ja terapia. Palasin töihin suht' terveenä mutta masennuslääkitys jatkui vuosia.
Kerroin tämän koska pystyt välttämään vielä loppuun palamisesi kunhan etsit lääkärin joka kuuntelee sinua. Kellään työnantajalla ei ole oikeutta ajaa työntekijöitään työkyvyttömäksi. Sinun täytyy olla lujana ja vaatia oikeutta itsellesi. Senkin sanon että voisit myös alkaa jonkin verran lintsaamaan eli älä tee ylitöitä sillä siihen pakottamiseen ei työnantajalla ole oikeutta.