Olen 25 vuotias mies. 14v asti kärsinnyt panniikkikohtauksista. Silloin aloitin 5mg cipralex syönnin. Syönnyt niitä yhteensä 5vuotta pisin jakso 2vuotta putkeen. Nyt olen ollut ilman 3kk ja olen päättänyt että noi myrkyt saa jäädä!!!
Nyt olen käynyt noi puoli vuotta terapiassa kaks kertaa viikossa. Apua on kyllä aina kun on siellä.
Mulla nyt noin kaksi viikkoa ollut sellasta helvettiä että huhhu. Olen sitä mieltä että ne ois lopetusoireita noista lääkkeistä. Ja vähensin lääkettä 1,5kk silloin kun lopetin ne.sillai että söin 2,5mg 1kk ja sitten 2 viikkoa sillai että siitä vielä puolet.
Ja eihän mulla koskaan iso annosta ole ollut, mutta nämähän vaikuttaa erilailla ihmisille.
Niin nyt olen niin suuttunut että miks aloin syömään niitä? miks ei äiti sanonut sillo että ei tuollaisia myrkkyjä voi syödä ☹️
Mun kokemus on se että ne on kyllä todella koukuttavia. varmaan tehty sillai, koska raha ratkaisee ☹️ koska mulla nytte aivan törkeen paska olo enkä syö noita kyllä enää! Mielummin olen haudassa sitten!
Oireet:
Liikkuessa useinmiten kävellessä tuntuu kun päätä ois lyönyt johonki kovaa(pahin oire kaikista = sekava/höntti olo päässä☹️ huimaa, tasapainon kanssa ongelmia, maailma pyörii ympärillä, vetää oikealle tai vasemmalle
tuntuu kuin joka päivä ois tyhmempi, että aivosolut kuolee kokoajan
päänsärky
äänet/valo saa sellaset kylmät väreet päähän välillä
brain zaps
herään 4-5 kertaa yöllä (ennen en koskaan ole heräillyt)
näön kanssa pahoja ongelmia näkee sumuisena epätarkkana
lihasjännitystä
aistit yliherkät
keho ja kroppa tuntuu kun ne ois irtitoisistaan = keho tuntuu kun ei ois mun oma
eli depersonaaliota
ympäri kehoa tuntuu välillä kun ois joku kiristysnauha, usein päässä
tuossa nyt pahimmat
Ja olen ollut kaiken maailman testeissä mitään sairautta ei ole löytynyt.
Paniikkihäiriöötä ei ole ollut. pientä ahdistusta mutta ei mitenkään paha.
Mistä apua?
Kävin tänää psykiatrilla anto cymbaltaa mutta sitä en kyllä syö! lukenu vaan negatiivista siitä jengi tappaa ittensä kun ne lopettelee sitä sun muuta…
Oisko kohtalo kaverita jutella tästä?
Ois meinaa iso apu mulle
Niin hukassa tuntuu että mistään ei oikeen saa apua
lääkärit työntää noita lääkkeitä kuin eläimille syö tätä soita miten olo on. jos ei hyvä niin kokeilaan muuta!
Jo ei kyllä kokeilla enää! jaksa leikkiä enää noilla aivokemioilla☹️
sit kun kysyy noista niin kukaan ei oikeen osaa vastata?
kysyin tänääkin että voiko tulla haittoja kun lopettaa näitä niin sano että ei.
se nyt on aivan paska puhetta!
jossain sivuilla lukee että ne tuhoo aivot lopullisesti. siihen kyllä en usko mutta uskon siihen että voi viedä aikaa kun keho on normaalissa tilassa taas.
Neuvoja kuunnellaan 🙂 mielellään ei lääkkeitä kiitos 🙂
Jos et halua käyttää lääkkeitä, sinun kannattaa alkaa kartoittaa muita hoitokeinoja itsellesi. Terapiaryhmiä, liikuntaa, lukemista, mitä tahansa mikä tasapainottaisi henkistä hyvinvointia.
Voisitko ajatella kokeilevasi meditaatiota tai mindfulness-kursseja? Se ainakin voisi auttaa tuohon dissosiaatioon voisi auttaa. Ydinidea kun on rauhoittua ja keskittyä omaan itseensä, vain siihen hetkeen missä on ja tulla tietoiseksi kehostaan ja ympäristöstään.
Voit lainata aihetta käsitteleviä kirjoja tai etsiä kursseja.
Sitten tietysti kirjastoon etsimään mahdollisia paniikkihäiriötä käsitteleviä kirjoja ja oppaita, joista voit saada neuvoja ja harjoituksia itsellesi.
Kannattaa tietty kysäistä sieltä terapiasta, että mitä mieltä he olisi jos alkaisit etsiä tällaista itsehoitokirjallisuutta, tehdä harjoituksia ja he sitten seuraisivat ja kyselisivät, miten edistyt?
Menolly jo antoikin hyviä neuvoja. Kuulostaa siltä, että jotain lisäapua tarvitset kyllä. Onko sinut muuten tutkittu, ettei olisi jotain fyysistä vikaa? Aika paljon sinulla on noita oireita, mutta voivat hyvinkin liittyä masennukseen ja/tai ahdistukseen. Minä syön lääkkeitä, mutta haluaisin lopettaa ne. Pari kertaa olen sekä omin päin että lääkärin kanssa sovitusti yrittänyt lopettaa, mutta masennus ja ahdistus ovat pahentuneet niin, että aloitin lääkkeet uudestaan. Ehkä joskus kokeilen uudestaan, jos vointi pidemmän aikaa on ensin parempi. Siihen saakka täytynee vain nöyrtyä syömään niitä.
Minulla on myös vähän sellainen olo, että olen pilannut pääni mielialalääkkeillä. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta kyllä kaduttaa järjettömästi. Olen viidentoista vuoden aikana kokeillut sitä sun tätä lääkettä eikä mistään ole ollut apua. Useimpia olen syönyt vuosia kerrallaan. Nyt kun katson taaksepäin, suurin ongelmani oli alun perin turha jännittäminen ja epävarmuus sosiaalisessa kanssakäymisessä. Jokin muu lähestymistapa olisi ollut varmasti lääkityksiä parempi.
Lopetin viimeisimmän lääkityksen salaa lääkäriltä, koska hän ei antanut lupaa sen lopettamiseen. Nyt muutaman viikon kuluttua lääkkeen lopettamisesta olo on hiukan selkeämpi ja parempi. Lääkäri pelkäsi, että lopetus veisi minut huonompaan kuntoon. Miksi veisi, kun lääke ei koskaan mitään auttanutkaan? Eikö lääkkeessä ole jotain arveluttavaa, jos sen lopetus vie huonompaan kuntoon kuin missä oli ennen aloitusta?
Toivon todella, että elämässäni olisi silloin kauan sitten ollut joku, joka olisi tiennyt kertoa lääkkeiden vaaroista. Nykyään kaikkien lääkekokeiluiden jälkeen seuralaisena on jatkuva ahdistus, muisti on surkea ja keskittymiskyky onneton. Jos minulle annetaan vaativa tehtävä töissä, alan vapista, minua alkaa itkettää ja pää tyhjenee. Olin kuitenkin aikanaan todella hyvä ja tehokas työntekijä.