Olen pian 22 vuotta täyttä nuori mies Mikkelistä. Olen aina ollut rahan suhteen täysin idiootti ja vastuuton. En osaa säästää enkä hallita talouttani millään tapaa. En tarvitse ketään kertomaan että olen päästäni vajaa. Olen ollut tyhmä rahan suhteen mutta testien ja koulumenestykseni mukaan keskiarvoa älykkäämpi ihminen.

Armeijassa taisin ottaa ensimmäisen pikavipin ja kiinnostuin kauppojen osamaksumahdollisuuksista. Eihän kymppi-pari kenenkään taloutta kaada vaikkei muuta tuloa olisikaan kuin armeijan päivärahat tai työttömyysturva. Olisinpa osannut laittaa rajan siihen. Kiroan kaikki pikavippifirmat ja muut luottoyhtiöt alimpaan helvettiin. Ymmärrän kyllä että vastuu on aikuisella miehellä itsestään mutta miten hemmetissä vuoden 2017 Suomessa on mahdollista saada 300 euron kuukausituloilla aivan järjettömän suuria ostoksia osamaksulla ja siihen perään saman firman omistamalta pikavippiyhtiöltä tonnin pikavippi? Aloin makselemaan velkoja uusilla lainoilla ja siitähän se kierre lähti. Viime vuosi meni hyvin uusia lainoja ottaen ja ongelmani on juuri siinä etten osaa stressata asioista.

Nyt näyttäisi kuitenkin tulleen stoppi. Aloitin tammikuussa opiskelun ja tuloni ovat 420 euron opintotuki + opintolainan 400e kuukautta kohden. Sain siis 2000 euroa lyhyen ajan sisään ja kaikki menivät lainojen lyhennyksiin. Tein tänään laskelman ja minulla on velkaa yhteensä 11500 euroa. Ja missään vaiheessa lainoja hakiessani tuloni eivät olleet 350 euroa korkeampia. Tarvitsisin 302 euroa vuokraan ja 857 euroa lyhennyksiin joka kuukausi. Lisäksi pitäisi jäädä rahaa ruokaan ja muihin menoihin. Kesällä on pakko saada töitä koska opintotukea ei kesäkuukausilta saa.

Olisiko jollain vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

Pitäisikö antaa mennä vaan ulosottoon kaikki velat?
Mitä opiskelijalta voidaan ulosmitata?
Jos velat menevät ulosottoon nyt ja saan luottohäiriömerkinnän, vaikuttaako se opintolainan saantiin tästä eteenpäin?

Olen viimeisen viikon vaan miettinyt kaikenlaisia vaihtoehtoja ja tuntuu että pää räjähtää kaiken tämän keskellä. Itse olen itseni tähän jamaan ajanut, en syytä ketään muuta. Tuntuu vaan pahalta kun en oikein löydä mitään iloa mistään enää. Ystäviä minulla ei ole oikeastaan ollenkaan. En halua puhua kellekään tutulle asiasta koska se hävettää ja minua pelottaa heidän reaktio. En halua tulla hylätyksi koska esimerkiksi vanhempani ovat aina saaneet pettyä minuun. En ole koskaan tuonut mitään hyvää heille, pelkkää harmia vaikka he ovat aina anteeksi antaneetkin. He luottavat minuun ja minä olen tämmoinen ihmispaska.

Tiedän että on turha inistä kun on pitänyt lainaa ottaa ja totta kai se pitäisi maksaa takaisin. Haluasin maksaa takaisin mutta tuloni eivät millään riitä ja en halua lopettaa opintojani kesken tässä vaiheessa mennäkseni töihin.

Olen pahoillani viestini sekavuudesta, en vaan oikein osaa keskittyä mihinkään kun pelko ulosotosta (tuntemattoman pelko) hiipii mieleeni aivan jatkuvasti.

Onko kellään vinkkejä?