Hirveä syyllisyys ja häpeä

Hirveä syyllisyys ja häpeä

Käyttäjä IisaMari aloittanut aikaan 27.08.2012 klo 08:12 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä IisaMari kirjoittanut 27.08.2012 klo 08:12

En enää jaksa tätä itsesyyttelyä. Varmaan kaksi kuukautta olen kohta joka päivä miettinyt tekemääni mokaa. Toisaalta hirveä syyllisyys, toisaalta häpeä. Nämä tunteet vievät hirveästi energiaa.

En osaa sanoa, pitäisikö moittia itseään näin hirveästi – enhän kuitenkaan ole fyysisesti ketään satuttanut, enkä oikeastaan henkisestikään niin pahasti, että sille toiselle olisi varmaan tullut elinikäiset traumat tai jotain. Todennäköisesti minä tästä mokastani enemmän kärsin kuin se toinen. Taisin nolata itseni ja pahasti.

Jos rupean selittämään kovin yksityiskohtaisesti niin varmaan joku tuttuni voisi lukea tämän ja tunnistaa. En ota sitä riskiä… Nolottaa muutenkin. Jos te tietäisitte, mitä sanoin ja missä niin nauraisitte ihan helvetisti. Niin. Ehkä minun on ennemminkin syytä tuntea häpeää kuin syyllisyyttä. Mutta syyllisyyttäkin tunnen, koska se toinen varmaan loukkaantui sanoistani. ”Miten ajattelematon tuo tyyppi oikein on”, se varmaan ajatteli.

Kaikista naurettavinta on, että en minä tarkoittanut loukata. Yritin olla hauska. Voi helvetti… Miten minä olen näin tyhmä.

Olen yrittänyt itsekin nauraa asialle, nähdä sen humoristisessa valossa. Mutta ketä minä oikein yritän huijata: tunnen itseni niin sietämättömän hölmöksi, että olen miettinyt, että jonkun pitäisi rangaista minua.

Älkää sanoko, että pitäisi puhua tästä jollekin terapeutille tai jotain. Se terapeuttikin nauraisi itsensä kuoliaaksi jos kertoisin tästä. Tai sitten se järkyttyisi niin paljon, ettei saisi sanaa suustaan. Tai mistä minä tiedän – en ole uskaltanut puhua tästä ääneen kenellekään.

Käyttäjä surusilmät 12 kirjoittanut 28.08.2012 klo 09:53

Et varmaan oo ainoa joka tuntee noin. Olen itsekin joskus mokannu tosi pahasti. Aikaa vie mutta asiat unohtuu. Ei sellasta terapeuttia olekaaan joka nauraisi asialle josta avaudutaan. Ei ainakaan jos terapeutti on pätevä ja koulunsa käynyt. se on niiden työtä.

Käyttäjä Hukka73 kirjoittanut 28.08.2012 klo 14:38

Meistä jokainen joskus mokaa ja virhestä oppii. Ei kannata ruveta itseä moittimaan.

Käyttäjä IisaMari kirjoittanut 29.08.2012 klo 22:56

surusilmät, kiitos. Mua aina ahdisti terapiassa (kävin siellä monta vuotta) se, että tietenkään terapeutti ei koskaan nauranut päin naamaa mokilleni, mutta väkisin mietin, kuinkakohan paljon se oikeesti nauro takanapäin 🤨

Koska kyllähän ne ammattilaisetkin ihmisiä on. Vaikka ne ois koulutettu siihen, että niiden tulee olla kohteliaita asiakkailleen, niin mistä sen tietää vaikka ne sisimmässään aattelis että "voi luoja millanen kummajainen se yksikin potilas on". eihän ne voi ajatuksilleen mitään, ja en tosiaankaan voi uskoa, että tästä maailmasta löytyisi ihmistä, joka ei nauraisi mokilleni kuollakseen.

Hukka73, kiitos sinullekin 🙂 ehkä mä selviän näistä tunteista. jotenkin. äääh, mikä sotku. miten onnistuinkin aikaansaamaan tällaisen sopan.

Käyttäjä IisaMari kirjoittanut 31.08.2012 klo 00:38

Luin äsken nuorten ryhmään kirjoitetun tekstin "Inhoan seksuaalisuuttani". Tuntui kamalalta lukea sitä, koska omat seksuaalisuuteen liittyvät häpeän tunteeni nousivat pintaan niin tehdessäni.

En tiedä, onko nyt oikein kirjoittaa siitä täällä, koska en vastannut kyseisen viestiketjun aloittajalle. Ainakaan vielä. En tiennyt, mitä sanoisin hänelle, koska minulla ei ole vastauksia hänen kysymyksiinsä. Eihän minulla ole vastauksia omiinikaan, joten miten voisin auttaa jotakuta toista?

Häpeä siitä, ettei minulla ole tarpeeksi kokemuksia. Se on niin tuttua minulle. Olen kyllä nyt jo saanut seksikokemuksia, mutta häpeä on jäänyt. Häpeä siitä, että niitä ei tullut minulle aiemmin. Mikä minussa oli vikana?

Minussa täytyy olla jotain pahasti pielessä, kun elämäni on niin erilaista kuin muiden. Miksi minä mokaan aina? Miksi minun suunnitelmani menevät toisin kuin muiden? Miksi teen ne asiat mitkä teen, olenko hullu? Olenko sairas? Mikä minua vaivaa?

Käyttäjä Hukka73 kirjoittanut 31.08.2012 klo 19:07

IisaMari kirjoitti 29.8.2012 22:56

Hukka73, kiitos sinullekin 🙂 ehkä mä selviän näistä tunteista. jotenkin. äääh, mikä sotku. miten onnistuinkin aikaansaamaan tällaisen sopan.

Esimerkiksi tänää onnistuin taas kerran munamaan itseni. Onneksi pystyn hyväksymään sen tosiseikan, että olen ihminen ja teen välillä virheitä. Opin virheistä ja ajan kanssa pystyn nauramaan omille töpäyksille. Elämä ei saa olla liian totinen.

Käyttäjä IisaMari kirjoittanut 07.09.2012 klo 15:51

Kiitos vielä Hukalle 🙂 Unohdin sanoa aiemmin. En odota enää vastauksia, ellei joku sitten todella halua vielä yrittää saada taottua järkeä päähäni 😉 Heh. Kiitti.