hei,tääl on valoisaa ihan

hei,tääl on valoisaa ihan

Käyttäjä apilanlehti aloittanut aikaan 13.04.2015 klo 23:27 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä apilanlehti kirjoittanut 13.04.2015 klo 23:27

Hei kaikille
Sanonpa sanon,et nyt immeiset ottakaapa kiinni kaikesta pienestäkin positiivisesta asiasta

Eihän niitä heti näy,ei
mut kuulkaapa,ei muut ihmiset,ei terapeutit,ei toiset kukaan,ei ees lähimmät
voi teitä mihinkään ihmeen tilaan nostaa-eikä lääkkeet tms.
Sinä olet sinä ja elämäsi on sinun-älä odota muilta parannusta..älä turhaan odota

Hitaasti-mutta varmasti-parantuminen tulee-sinusta
on kysymys sinun elämästäsi
mieti

juu,parannuin,kun tään hoksasin
sanonpa lisäksi,et rukous ja Jumala auttoi-tai siis Jeesuksen sovitustyö

eli tahdon tällä sanoa,et ei odoteta ympäristöltä parannusta/kuntoutumista
se tulee kyllä muutenkin…hei haloo porukat rakkaat kanssaihmiset…🙂

Käyttäjä elämänilohukassa kirjoittanut 14.04.2015 klo 06:59

Hei apilanlehti,kirjoitit asiaa🙂

Ei saa jäädä odottamaan,että joku toinen parantaa minut tai joku lääke pelkästään,itsensä täytyy myös tehä jotain sen eteen.Mutta tiedän kyllä itsekin,että aina se ei onnistu tai on välillä ehkä jopa mahdotonta.Mutta pienin askelin kerrallaan,aloittaa vaikka ihan pienestä asiasta,minkä pystyy tekemään ja vähitellen tehdä enemmän.

Minä haluaisin löytää sen uskon,mistä monet täällä kirjoittelee ja saavat siitä turvan elämälleen.

FB:ssa kiertää niitä kiitospäiväkirjoja,toiset haastavat kavereitaan kirjoittamaan viikon ajan jokaisena päivänä 3 asiaa,josta on kiitollinen.Pitäisi jaksaa enemmän ajatella niitä hyviä asioita,ei keskittyä pahoihin;tässä on minullakin opettelemista.

Pienin askelin eteenpäin,se on minun ohjeeni,kerralla ei tartte selviytyä kaikesta.

Käyttäjä agora kirjoittanut 14.04.2015 klo 07:43

Minullekin nyt sitten todettiin masennus ja ehdotettiin lääkitystä. Mutten vielä suostunut sitä ottamaan. Vaan koetan ensin omin neuvoin "parantua".
Liikuntaa, hyvää ruokaa, lukemista ja paljon nukkumista. Ja tuota valoa myös.

Nyt kai joku voisi luulla etten ole oikeasti masentunut, kun kaiken tuon jaksan tehdä mutta olenhan minä, kun lääkäri sen totesi. Oli helpotus saada diagnoosi, nyt voin ihan virallisesti olla välillä väsynyt ja toivottoman oloinen enkä syytellä itseäni.

Käyttäjä elämänilohukassa kirjoittanut 14.04.2015 klo 09:26

Agora hei,älä syyttele yhtään itseäsi,kun et ottanut lääkitystä.Aina parempi,jos ihminen itse pystyy vaikuttamaan syihin,jotka johtaneet masennukseen ja myös tekemään asioille jotain.Se on hyvä juttu,että sinulla on tuota toimintakykyä,pidä siitä kiinni🙂

Minä olen hyvä esimerkki siitä,kuinka lääkkeet eivät paranna:olen syönyt yli 20 v masennuslääkkeitä ja olen edelleen keskivaikeasti masentunut.

Käyttäjä daleg55 kirjoittanut 14.04.2015 klo 10:54

agora kirjoitti 14.4.2015 7:43

Minullekin nyt sitten todettiin masennus ja ehdotettiin lääkitystä. Mutten vielä suostunut sitä ottamaan. Vaan koetan ensin omin neuvoin "parantua".
Liikuntaa, hyvää ruokaa, lukemista ja paljon nukkumista. Ja tuota valoa myös.

Nyt kai joku voisi luulla etten ole oikeasti masentunut, kun kaiken tuon jaksan tehdä mutta olenhan minä, kun lääkäri sen totesi. Oli helpotus saada diagnoosi, nyt voin ihan virallisesti olla välillä väsynyt ja toivottoman oloinen enkä syytellä itseäni.

Sairastelu ne mielialan vaihtelut aiheuttaa. Pää ei kestä sitä että yhtenä päivänä on melkein kivuton olo mutta jo seuraavana jatkuva kolotus vaikkei olis mitenkään erityisesti itseään rääkännyt. Sitä ei sellaiset käsitä joilla ei ole koskaan mitään kipuja paljonko kivut päätä vannehtii. Mullekin on monesti tarjottu mömmöjä ja on niitä kirjoitettukin mutta en ole koskaan aloittanut.

En tiedä oikein mistä kiikastaa kun en suostu sillä tavalla helpotusta ottamaan vastaan. Olen kai niin vanhanaikainen että pelkään leimautumista tai johtuisko siitä että mun kummit teki itsemurhan vaikka olivat toistuvasti mielisairaalassa eli eivät silti parantuneet. Olin silloin nuorukainen ja kyllä oli iso järkytys minulle.

Käyttäjä Desper kirjoittanut 16.04.2015 klo 18:23

Toivottavasti kukaan syvästi masentunut ei masennu lisää näistä itsensä-parantamis-vaatimuksista. On ihmisiä, joille millään ei ole tällä hetkellä positiivista merkitystä, johon tarttua, mikään ei ole valoisaa. Varmasti jokainen yrittää parhaansa parantuakseen, kaikki on vain niin vaikeaa. Muutos ei kaikilla välttämättä tule siitä, että sälyttää itselleen vielä enemmän vaatimuksia. Kaikki voi silti muuttua, jossain tapauksessa ehkä juuri toisen auttamana, kun saavuttaa luottamuksen toiseen ihmiseen. Ihmeitä voi tapahtua, eikä oikein tiedä, mistä ne tulevat. Valo vain alkaa joskus pilkottaa.