Hei paniikkiset kanssaeläjät!

Hei paniikkiset kanssaeläjät!

Käyttäjä tanjanen aloittanut aikaan 11.07.2010 klo 12:17 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä tanjanen kirjoittanut 11.07.2010 klo 12:17

Miten teillä lähti liikkeelle nää häiriöt, mikä laukaisee oireilun nykyään? Mulla on ollut aikuisiässä satunnaisia oireita jotka ovat menneet ohitse enkä niitä sen kummemmin jäänyt miettimään kunnes 2,5 vuotta sitten sairastuin refluksiin/ruokatorventulehdukseen… Ne oireet oli suoraan h…tistä hengenahdistuksineen ja siinäpä sitä oltiin. Sain lopulta Cipralexit kun se ahdistus ja paniikki alkoi olla 24/7 – tukehtumisen pelko oli ja on edelleen jotain käsittämätöntä – ja sitten pikkuhiljaa sekä pää että maha alkoi rauhoittua ja oli mukavaa elää ihan normaalia elämää. Orastavat paniikit/ahdistavat ajatukset sain järkeiltyä pois ja kaiken kaikkiaan homma tuntui luistavan… Jätin Ciprat pois viime syksynä ja pärjäsin hyvin, selvisin jopa pahasta suhdekriisistä – oli paha olla, masensi ja suretti mutta ei niitä hirveitä oireita – enkä pakonomaisesti kytännyt itseäni ja kurkkutuntemuksia… Maaliskuun lopussa ylävatsa/ruokatorvi alkoi muistutella itsestään kipuineen, hengenahdistuksineen jne. ja alkuun sinnittelin ”täähän on nyt taas sitä refluksia ja tulehtunutta ruokatorvee” ja hankkiuduin lääkäriin. No, se ken tietää mitä on refluksikon elämä, tietää myös ettei niitä oireita oo helppo saada kuriin… Nexium ei alkanut tehdä tehtäväänsä, kipu ja kuristus sen sijaan teki ja taas oltiin paniikissa. Ei muuta kun Cipralexin hakuun ja tarvittavat Opamoxit rinnalle. Mahaosaston jatkotutkimuksiin sain onneksi lääkärin joka ei ekaksi sanonu että mahaoireet johtuu korvien välistä (aika paljon saa sitäkin kuulla…) ja nyt on verikokeet ja heliko otettu ja jollei niistä ilmene mitään, tähystys ainakin tiedossa. Joten yhteenvetona koen itse että mun mahaongelmat ja paniikki/ahdistuneisuus kulkee käsikkäin. Tukehtumisen pelko on jopa järjenvastaista toisinaan mut mitäs tämmölnen puolihullu järjellä tekiskään 😉 Alkaa myös tuntua et pakkoajatuksiakin alkaa olla ihan kotitarpeiksi, näin heinäkuussa on vaan hankalaa päästä psykpolille jutteleen eli pakko sinnitellä kuukausi. Toisaalta jos mahavaivoihin löytyy apua niin voi olla että pääkin taas asettuu! Vuosien varrella (nyt 32v) on ollu jotain masentuneisuutta ja siihen liittyviä juttuja mut paniikki ja pakkoajatukset on kyllä ankea uusi tuttavuus.
Tulipa vuodatus. Jaksamista kaikille! 🙂🌻

Käyttäjä cookie kirjoittanut 12.09.2010 klo 18:47

Hei!

Mulla todettiin panikkihäiriö tässä reilu kuukausi sitten. Palasin lomalta töihin niin alko ahdistavat kohtaukset. Tämä ilmeisesti alkanut jo vuosi sitten. Elämässä ollut 3v aikana hirveästi vastoinkäymisiä ja muutoksia. Parisuhteessa ongelmia, asuntolaina, työpaikalla merkittävät muutokset.Laihduittanut ja yrittänyt lopettaa tupakoinnin. Sairauden/kuolemanpelko. Ilmeisesti nämä altistaneet häiriölle. Toisaalta silti suvussakin on ollut samoja ongelmia, joten perinnöllisyys on merkittävä asia mun osalta. Itselläki pahoja kohtauksia ei ole tullut kuin muutamia, jotka tulivat sillon kuin en käsittänyt mistä on kyse. Nyt kun sain diagnoosin, on alkanut sellanen kauhea jännitys monissa paikoissa, joskus kotonakin. Nämä meneet ihan rauhoittumalla ohi. Oon huomannu et tarkkailen pulssiani usein. Tykytykset ovat kamalia. Efexoria määrättiin heti, mutta en aloittanut lääkitystä, koska tiedän ettei lääke poista ongelmaani, vaan poistaa kohtaukset (eivät kaikkien kohdalla). Haluan ensiksi yrittää itse pois tästä noidankehästä. Kokeilin homeopaattisia valmisteita, jotka auttoivat. Nyt olen päivittäin ottanut Propralia jännityskohtauksien takia. Ehkäpä tämä joskus vielä hymyilyttää.. 🙂