Tuntemuksesi ovat hyvin paljon samanlaisia kuin omani. Lähes päivittäin toivon omaa kuolemaani. Rohkeuteni ei riitä tekemään itse mitään, mutta monesti toivon, että vaikka auto ajaisi päälleni. Minäkin tunnen olevani yksin, vaikka ympärilläni on minua rakastavia ihmisiä. En vain jaksa enää heistä välittää. Moni heistä hokee minulle samaa kuin nimimerkki kriisitä selvinnyt ja koittaa tsempata parempaan huomiseen. Mutta minkäs teet kun kysymys ei ole siitä, että pitäisin itseäni jotenkin huonona vaan yksinkertaisesti siitä, että pääni sisällä on vain joku musta-aukko joka vetää minusta kaiken elämänhalun. Koita jaksaa nettityttö.
Hei Tyttö epäkunnossa!
Toivottelen sulle voimia jaksaa eteenpäin. Kuolema todellakin mielessä, mutta yritetään taivaltaa polkujamme teenpäin. Ehkä nurkan takaa tulee vielä jotain postiivista. Yritän itselleni okea tuota, vaikeina hetkinä.
Mä sain viikolla kuulla, että mulla todellakin on syömishäiriö. Sitähän pelkäsin. Meen sairaalaan muusta syystä kohta. Siellä kuitenkin tarkkailaan syömisiäni, jos joudun menemään syömishäiriöisten kuntoutuspaikkaan. Todella toivon, ettei pidä mennä! Harmittaa olla näin heikko.
Kyllä tuntuu, että elämä murjoo. Yksin on vaikeaa, kaipaan ystävyyttä.
Mutta, kuten nuorena sanoin aina: Elä elämä hymyillen, hymyile läpi kyynelten.