Eilen chatissa puhuttiin aika paljon häpeästä ja löysin netistä yhden aihetta käsittelevän Terveyskirjaston artikkelin ja linkitän sen tähän. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=onn00079
Artikkelin teksti on paikoin hieman vaikeaa luettavaa, kun siinä on paljon lääketieteellisiä termiä, mut kyllä sieltä kansantajuisia esimerkkejä löytyy. Itse olen kärsinyt häpeästä lähes koko ikäni ja erityisesti lapsuudessani ja nuoruudessani se aiheutti minulle paljon ahdistusta ja paniikkikohtauksia, usein olin kyllä ihan ymmällä, hoin vain itsekseni ahdistuneena et mikä mua vaivaa, kuolenko tähän . Parhaiten koen, että minua on auttanut ainakin jossain määrin häpeästäni puhuminen ja häpeä kokemusieni jakaminen terapeutin kanssa, ainakin nyt joku tietää millaisten häpeäraivo kohtausten kanssa painin elämässäni. Suosittelen muillekin häpeän kanssa painiville, oman häpeän kohtaamista ja siitä puhumista jos vain suinkin pystyy ja on mahdollista jakaa se jonkun ammattiauttajan kanssa. Sillä tavoin siitä on mahdollista vapautua, ainakin osittain, näin uskon ja luulen, ja omalla kohdallani näin on myös osittain käynyt.
Toivoisin, että kertoisitte mitä ajatuksia häpeä teissä aiheuttaa ja miten se mahd. vaikeuttaa elämäänne sekä jakaisitte omia kokemuksianne siitä miten olette pärjänneet/jaksaneet häpeän kanssa.
tiina
Tiedän mitä tarkoitat kun tuntee vajaavaiseksi itsensä ,kun haluisi olla oma itsensä mutta pystyä kaikkeen normaaliin kuten muutkin ilman ettei häpeä itseään. Kun pääsisis siitä häpeästä ajatellen olen ihan kaiken arvoinen kuten muutkin, koska on kaikenlaisia ihmisiä joilla vaivoja ihailen heitä jotka pystyvät kääntämään sen hyväkseen siihen en ole itse oppinut ,vaikka haluisin en tiedä mtien se tapahtuu vain jotain pään sisäistä siinä pitää tapahtua tietäisi vain miten millaisia ajatuksia heillä on ja mitä he tekevät sen yllä pitääkseen. Itsellä ehkä suurin on huono pitkäjänteisyys kaikessa ja laiskuus niitä asioita häpeän itsessäni sekä hitaus.
Mulle häpeä on valitettavan tuttu aihe ollut jo lapsesta saakka. Muistan vieläkin hyvin, kuinka erilaisissa tilanteissa lähinnä koulussa ja harrastusten parissa häpesin itseäni ja olisin halunnut piiloutua. Tunsin itseni huonoksi ja halveksin itseäni ja häpesin. Missään en voinut tuosta asiasta puhua. Ei ollut yhtään sellaista luottoaikuista, jonka kanssa olisin voinut häpeää käsitellä.
Edelleen häpeä on mulle hirvittävän suuri ongelma. Vaikka olen pärjännyt elämässä ihan hyvin, häpeän itseäni silti. Minulla häpeä linkittyy voimakkaasti tähän heikkoon itsetuntoon. Häpeä aiheuttaa myös voimakasta jännittämistä ja jopa paniikkikohtauksia. Tuntuu myös, että tämä vain pahenee vuosi vuodelta. Olen terapiassa tästä puhunut, vaikkakaan emme ole kovin paljon aihetta käsitelleet. Haluaisin kyllä, koska haluaisin käydä tämän asian niin perusteellisesti läpi, että pääsisin tästä epäterveestä häpeästä eroon.
Häpeähän on myös ihan normaali tunne silloin, kun se liittyy selkeästi johonkin tekoon. Silloin siihen liittyy myös syyllisyys. Epäterveeksi häpeän tekee se, kun se ei liity selkeästi mihinkään vaan kohdistuu yhtäaikaa kaikkeen ja ei mihinkään. Olipas vaikeasti sanottu. Tarkoitan vain, että epäterve häpeä kohdistuu koko minuuteen. On vaikea edes sanoa, mitä itsessään häpeää, koska häpeää koko minuutta. Ja myös kokee syyllisyyttä pelkästä olemassaolostaan. Häpeä on syntynyt jo pienenä vauvana. Se on niin vahvasti tunneasia, että siksi sitä on vaikea käsitellä rationaalisesti. Se on syntynyt jo ennen kielellistä tietoisuutta. Siksi se voi olla niin voimakas ja jopa invalidisoiva tunne, josta on vaikea päästä eroon. Olen paljon lukenut ja tutkinut aihetta ja tiivistettynä näin minä tämän asian näkisin.
Haluaisin niin kovasti päästä tästä voimakkaasta epäterveestä häpeästä, mutta en tiedä, onko se koskaan edes mahdollista.
Sanoinkin jo eilen chatissa, että häpeän kanssa voi oppia myös elämään.
Se voi olla ikäänkuin voimavara.
ps mukava tiina kun tulit tänne.
Joo, on se häpeä hyvin tuttu aihe ollut mullekin elämässäni. Olen kulkenut melkoisen polun sen tiimoilta.
Aiemmin sitä luuli asioiden olevan tietyllä tavalla, vaikka todellisuus olikin toista. Toki itselle oma todellisuus oli sitä mitä oli.
Olen lukenut muutaman kirjan häpeään liittyen. Hyväksi ja erilaisia ajatuksia antavaksi koin sellaisen, kuin Suomalainen hengellinen häpeä.
MUA AUTTOI oman ja läheisen ihmisen häpeän sanoittamiseen tää P.Kettusen kirja "Suomalainen häpeä - kätketty ja vaiettu". Siinä on suomalaisten omakohtaisia kertomuksia omasta häpeästä ja ne on jaoteltu monenlaisiin teemoihin, kaikkea mitä siitä lähdemateriaalista siis suomalaisten itse kirjoittamista häpeäkirjeistä löytyi. Oli jotenkin lohdullista huomata, ettei ole yksin oman häpeänsä kanssa, ja että moni muukin kokee just tollaista mitä minäkin. Toisaalta kirja ei hirveästi anna paukkuja "parantaa" omaa häpeää, sitä pittää ruveta sitten käymään läpi pala palalta ja purkaa sitä pikkuhilijaa.
Moi,
Uusi täällä.Myös minä olen kokenut häpeää todennäköisesti koko ikäni?En ole tunnistanut ja tiedostanut sitä,kunnes nyt.Mikä kaikki johtuukaan häpeästä,sitä olen tässä yrittänyt pikkuhiljaa miettiä.Minulla myös häpeä on hyvin musertava tunne,pahimmillaan toivoisin vaipuvani "maton alle".Pahiten häpeä iskee sosiaalisissa kontakteissa,kaupassa ym.ym.Minun on todella vaikeaa katsoa ihmisiä silmiin.Panikoin ja siitä kierre lähtee,joka kerta sama juttu.No,toki onnistumisiakin on.Viime aikoina on tullut ajatuksiin yrittää päästät traumaterapiaan tämän häpeän vuoksi,koska se todella muiden vaivojen ohella rajoittaa elämääni runsain mitoin.Lapsuudesta kaikki lienee juurtaakin,jotakin toistuvaa häpeätapahtumaa siellä on varmaan tapahtunut.On joitakin asioita,joita on lapsena toistuvasti tapahtunut ja vanhempani eivät ole tajunneet niiden haittavaikutuksia.Minua hoidettiin fyysisen vamman vuoksi useita vuosia sairaalassa ja luulen kyseisten hoitotapahtumien aiheuttaneen minulle kaiken tämän häpeän jota nyt koen.Minun häpeän juuret ovat siis todennäköisesti lapsuuden traumoista johtuvia.Koko loppuelämääni en tahtoisi niitä,kantaa.Itsetunnon rippeet,mitä nyt on häviävät tätä menoa pian kokonaan.Miten taas pystyisi alkaa rakentaa itseään kasaan?Siinäpä se.☹️: