Halun elää, kuolla

Halun elää, kuolla

Käyttäjä Polarbear aloittanut aikaan 17.05.2020 klo 18:20 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Polarbear kirjoittanut 17.05.2020 klo 18:20

Minä 57, totaalisesti epäonnistunut elämässä. Tänään on ollut erityisen vaikea päivä. Kaikki elämänvaiheet ovat hyötyneet ylitseni nostaen pinnalle epäonnistumiset. Ei se mitään muuten, mutta kun olen edelleen samassa jamassa. Kukaan ei ota tosissaan, vaikka olen vakavasti masentunut, kipeä, arka, heikko ja pelkään. Miksi kukaan ei usko, miten paha on olla? Onko ainoa keino tehdä se selväksi yrittämällä itsemurhaa? Sittenkö vasta otetaan tosissaan? Koskee sieluun syvälle, pelottaa. Ei minusta ole tähän elämään.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 18.05.2020 klo 00:41

Hei. Kirjoitit halusta tulla todesta otetuksi. Mitä toivoisit ihmisten ymmärtävän?

Joka tapauksessa, kuulostaa siltä että sinulla on ollut todella paska päivä. Toivon että huomisesi on valoisampi.

Käyttäjä Polarbear kirjoittanut 18.05.2020 klo 09:39

Hei kiitos. Ei minulla ollut eilen "paska päivä", vaan ihan sama iltaan saakka ja nyt aamulla. Nukuin rauhoittavalla sentään. ---Olen siis hakenut apua, mutta edes se viimeinen instanssi ei uskonut tai ottanut todesta sitä, mitä kerroin. Kun puhuin, että en jaksa ja minulle tyrkytetään vain ssri-lääkkeitä (jotka eivät auta tähän -kokeiltu on), niin vastaus oli "Ehkä emme ole oikea paikka sinua auttamaan". Totesin sen jälkeen, että pitää ryhtyä sitten omin päin etsimään sitä "oikeaa paikkaa" eli rohkeutta lähteä pois täältä ihan itse. Olen vain niin peloissani enkä oikeasti haluaisi vieläkään kuolla kuin määräajaksi;). Kunpa voisinkin olla tilapäisesti kuollut...

Vaan kun se ei ole mahdollista, en voi valita, se on joko tai, musta tai valkoinen.

Käyttäjä HerKaramazov kirjoittanut 18.05.2020 klo 10:42

Moi!
mullakin on paska olo limitissä. Ssri lääke limitissä, rauhottavat käytössä, ja neuroleptidi nukkumiseem.

Jos ja kun sulle sanottiin "ehkä emme ole oikea paikka sinua auttamaan" niin mitä sillä haluttiin sanoa? Kertoivatko he vaihtoehtoja? Vai tarviiko tässä tilassa ruveta arvuutus leikkiin?
Oletan että olet asioinut MT- toimistossa, tai vastaavat tiedot. Osastolle tarvii lähetteen - ei sinne lompsita sisään...näin mulle kerrottiin.

Mutta prykiatrinen osasto tekee myös konsultaation sinun tilastasi - siis siellä päivystävä lääkäri "korjaa" lääkitystä...näin käsitin? Ilman että osastolle tarvii jäädä.

Mulla on koira enkä saa sitä mihinkään jos meen osastolle.

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 5 kuukautta, 1 viikko sitten. Syy: Kirjoitus virheet
Käyttäjä kirjoittanut 18.05.2020 klo 14:49

Polarbear kirjoitti:
.....Olen siis hakenut apua, mutta edes se viimeinen instanssi ei uskonut tai ottanut todesta sitä, mitä kerroin. Kun puhuin, että en jaksa ja....Olen vain niin peloissani enkä oikeasti haluaisi vieläkään kuolla kuin määräajaksi;). Kunpa voisinkin olla tilapäisesti kuollut...

 

Totta on, masennus on tavallaan määräaikaista kuolemaa... varsinkin totaalilamaan edenneenä. Ihan liikaa ihmisiä käännytetään ovelta - eteenpäin mahdollistavalta ovelta  - pois.

Hyvinvointivaltiossa eletään, mutta kaikille ei tuota hyvinvointia suoda. Sen eteen tarvii voimia, uskallusta ja tuuriakin, että kohdalle osuu ihminen, joka ei ole työhönsä leipääntynyt eikä apuaan hinnoitellut tavoittamattomiin.

Kaikessa meitä ohjataan nettiin. Verkon kautta etsimään apua.

Omalla kohdalla oli apu pitkistä psykoterapioista (maksoi aikaa ja Kelan systeemin mukaan välillä vuosien taukoa) minkä avun olisin kenties saanut nopeammin ns.lyhytterapioista tai ratkaisukeskeisistä. Pitkät terapiat ovat, voivat olla, varsinkin jos itse kustantaa ja mikään taho ei esim.lääkäriä valvo, pelkkää rahastusta.

Kannattaa arvostaa omaa elämää, taustaa, niin paljon, että näkee vaivaa pimeyteen ajautumiseen johtaneista syistä. Selvittää ne pois vaivaamasta, että alkaa elämä antaa voimia eikä vaan viedä niitä.

Käyttäjä HerttaLoviisa54 kirjoittanut 23.05.2020 klo 19:34

Kukaan ei ota tosissaan, vaikka olen vakavasti masentunut, kipeä, arka, heikko ja pelkään. Miksi kukaan ei usko, miten paha on olla?

Minä uskon sinua, uskon että sinun on paha olla! Olen kokenut itse tuollaista, eikä kukaan uskonut minua koska "et ole masentuneen näköinen", näin terapeutti sanoi minulle, olin pitkästä aikaa meikannut, saanut käytyä pienen lenkinkin, olin vain niin väsynyt kaikkeen ettei itkukaan tullut. Näin ollen en täyttänyt masentuneen kriteereistä kai mitään, se käyntikerta riitti. Onneksi minulla oli pari hyvää ystävää jotka jaksoivat kuunnella. Minä voin luvata sinulle että uskon ja tiedän miltä sinusta tuntuu, kerro miten voisin auttaa sinua. Elämä ei lopu tänään, ei huomennakaan, valoa on, sinä vain et sitä nyt näe. Minä ajattelen sinua 😘

Käyttäjä HerKaramazov kirjoittanut 24.05.2020 klo 11:42

Terapiasta on ollut apua - jostain pitäisi saada kustantava taho, jos itsellä ei ole rahaa.

En usko että pitkät terapiat ovat rahastusta - tietenkin tarpeuti voi olla semmoinen mikä ei sovi itselle.

Jos täällä joku rahastaa niin lääkefirmat - silti lääkkeistä on välillä paljonkin apua.

Käyttäjä kirjoittanut 26.05.2020 klo 09:11

Hei. Voit aina kokeilla uutta tapaa kirjoittaa tänne kuin tulee vaikea kohta elämässä. jos et halua kertoa kaikille on yksilöllistä kirjoitus alustaa, jos sitä kaipaa.

Käyttäjä kirjoittanut 28.05.2020 klo 07:27

Pitkät terapiat ei sinänsä ole rahastusta. Voivat olla tai muodostua siksi, jos terapeutilta 'eväät' loppuu.

Herkällä kuulolla (nimenomaan itsen suhteen ) terapeuttia etsiessä tarvitaan valppautta. Jos tulee vaikutelma, terapeutti ei kuule mitä koetan kertoa, kuuntelee kyllä muttei näytä / vaikuta välittävän. Ei haarukoi riittävästi mitä asiakkaana haen ja terapian.kautta etsin, pyytäisin selvempää otetta. Ehkä palaisin uudemman kerran varmistuakseni tunnusta (miltä tuntuu) . Jos heti selvää, ettei onnistu tämän kanssa, niin uutta hakua.vaan.

Käyttäjä Sylvi77 kirjoittanut 29.05.2020 klo 11:53

Hei 🙂 Ensinnäkin lähetän sinulle ja teille ison lämpimän halauksen 🤗 Minusta on hienoa että uskallatte kertoa elämästänne tänne.kaikki eivät siihen pysty.puhuminen kuulemma auttaa.uskon niin.mulla itselläni elämän tilanne muuttunu ja mitä huomaan tarvitsevani on vertaistuki.tiedän etten oo ainoa maailmassa tällaisten ongelmien ja ajatusten kanssa (olen "vaan" lamaantunut).mulla on suunnaton halu ja palo auttaa muita ihmisiä.kuunnella heitä ja antaa heille tunteen että he ovat tärkeitä.olla vierellä, tukena, käsinojana, olkapäänä.

 

Sinusta tuntuu ettei sua oteta todesta.haluat tulla nähdyksi ja kuulluksi.

 

minä luen ja kirjoittelen itselleni lappusia ylös jossa erilaisia ananparseja esim: Miten uskallan sanoa Kyllä...Elämälle.

Anna itsellesi lupa voida paremmin.

Oon keränny kiviä pihalta ja tehny niistä tunnekiviä.kirjoittanu painaviin kiviin negatiivisiä tunteita ja kevyisiin kiviin positiivisia tunteita ja sanoja.sitten raahannu painavia kiviä mukanani ja miettiny kivien sanoja esim katkeruus, pelko, epätoivo ja mitä ne mulle merkitsevät ja syitä ja seurauksia ja miten niistä pääsis eroon ja kevyisiin kiviin esim: toivo, usko, itsensä halaaminen, luonto, höyhen, katse, hymy, lohdutus, turva, hengitys, tunteet menevät kyllä ohi, tunteet eivät tapa, minulle käy vielä hyvin, rakastava ja lämmin katse, ystävä jne...

näitä kiviä katselen ja koitan sisäistää pikku hiljaa niitä pieniä iloja elämässä 🙂

 

käyn lähipurolla päivittäin ja heitän puunlehden veden mukana menemään (huolet ja toiveet).

 

surffailen paljon positiivisen psykologian sivuilla ja erilaisia insta-sivuja seuraan.

mutta siltiki...itseltäni puuttuu se tunne etten oo ainoa joka enemmän ja vähemmän...miettii asioita ja elämä joskus takkuaa.

 

jos voin jotenkin auttaa niin kerro vaan.minusta on mukava lukea...miten te päivänne vietätte ja meette päivässä ja elämässä eteenpäin.

Käyttäjä Sylvi77 kirjoittanut 29.05.2020 klo 11:56

🤗