Haluan vain pois kaikesta

Haluan vain pois kaikesta

Käyttäjä VäsynytAinaVain aloittanut aikaan 28.05.2024 klo 08:18 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä VäsynytAinaVain kirjoittanut 28.05.2024 klo 08:18

Lamaannus ja ahdistus kaikessa. Haluan vain pois tästä elämästä. Heinäkuussa alkaa kesäloma. Silloin on kuukausi aikaa keksiä keino pois kaikesta. Todennäköisesti en kuitenkaan keksi mitään, koska olen liian väsynyt ja lamaantunut. Kaikki paska vain jatkuu ja jatkuu vuodesta toiseen. Olen sinnitellyt jo koko elämäni. Ihan turhaan. En vain ole koskaan kuulunut tähän maailmaan.

Käyttäjä Vielä_täällä kirjoittanut 13.06.2024 klo 18:12

Uskoisin, että kuulut kyllä tähän maailmaan.

Ehkä tarvitset vain jonkun kenen kanssa jutella asioista?

Millaiset asiat sua tällä hetkellä huolestuttaa?

Käyttäjä Vielä_täällä kirjoittanut 13.06.2024 klo 18:14

Pystyisitkö kirjoittamaan täällä Tukinetissä tukihenkilölle? Tai pystyisitkö menemään päivystykseen, jossa voisit jutella sairaanhoitajan kanssa?

He on monesti tosi inhimillisiä.

Toivon sinulle voimia.

Käyttäjä VäsynytAinaVain kirjoittanut 15.06.2024 klo 09:21

Hei, Vielä_täällä, kiitos, että jaksoit vastata. Se on ystävällistä.

Olen kaikki terapiat ja vastaavat jo kokeillut. Ei se auta pidemmän päälle, että juttelee jonkun kanssa, joka ei oikeasti välitä. Tuntuu ettei kukaan kunnolla tajua, vaikka kuinka puhuisi ja selittäisi. Lopulta siitä kaikesta ei jää mitään käteen. Jos joku ihminen ei ole itse kokenut masennusta ja yksinäisyyttä, niin siihen suhtaudutaan helposti vähättelevästi jopa terapeutin toimesta. Yksinäisyyteen varsinkin. Se on loukkaavaa ja turhauttavaa.

Tätä samaa on jatkunut jo koko elämäni ajan ja olen nyt jo keski-ikäinen. Aina lopulta taivun ja yritän jälleen kerran hakea jostain apua, kun "sitä on niin kattavasti tarjolla ja ei pidä jäädä yksin", mutta lopputulos on aina sama eli että se oli täysin turhaa.

Minulla on terveelliset elämäntavat ja pärjään ulkoisesti, mutta henkisesti tämä on jatkuvaa pinnistelyä. Vaikka hetkellisesti saisin hyvää oloa vaikka käynnistä jossain konsertissa, niin sen jälkeen iskee aina valtava tyhjyys ja tunne siitä miten turhaa kaikki on. Kuin kulkisi aina jossain omassa kuplassa, jota kukaan muu ei näe ja ketään ei kiinnosta.

 

Käyttäjä HerKaramazov kirjoittanut 15.06.2024 klo 12:33

Hyvin tutun kuuloista.
Masennukseen taitaa kuulua sulkeutuminen "omaan kuplaan". "Me koko ihmiskunta maapallollla ollaan samassa kuplassa ja vaikutetaan jokapäiväisillä valinnoilla itseemme ja toisiinme". Mä yritän jankuttaa edellistä itselleni joka päivä ja lähes joka hetki.
Tiedän miltä tuntuu kun kukaan ei tunnu kurkistavan mun elämään tai ei ole kiinnostunut kuka mä oon...
Mulla oli terapeutti jolla kävin piiitkäään n. kaksi vuosikymmen, hän näki minut ja kurkisti kuplaani. Terapeuttini kuoli yllättäen syksyllä 2022. Ja taas ollaan yksin kuplassa - jankuttaen itselle et ykdessä veneessä ollaan koko ihmiskunta ja eläväiset.
Tietoisuuteni ei ota hyväksykseen et ollaan yhtä - aina vaan venkoo vastaan.

 

Käyttäjä VäsynytAinaVain kirjoittanut 24.06.2024 klo 03:19

HerKaramazow,

Varmasti aika järkytys tuo terapeuttisi kuolema. Itse miettisin varmaan, että miksi tuon ihmisen elämä päättyi ja itse joudun vielä olemaan olemassa. Samaa mietin, jos joku julkisuudesta tuttu kuolee. Samalla tunnen outoa helpotusta tai toivoa, kun ajattelen, että ehkä minäkin voin jonain päivänä kuolla pois noin vain. Että ei tämä kaikki jatku ikuisesti. Pääsen lopulta joskus pois.

Aika vaikea ajatella, että oltaisiin kaikki yhtä, jos mitään yhteyttä ei ole. Kyllä se vaatisi edes sen, että tulisi jotenkin huomatuksi, ystävällisiä ilmeitä.

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 3 viikkoa, 5 päivää sitten. Syy: Tarkennus
Käyttäjä VäsynytAinaVain kirjoittanut 25.06.2024 klo 12:49

Ei saisi antaa tälle masentuneelle, tyhjälle ja alakuloiselle ololle näin suurta valtaa. Ei saisi antaa sen pilata koko kesää. Vaikeinta vain on, kun kaikki energia ja reippaus täytyy aina kaivaa itse itsestään. Se käy jatkuvasti vaikeammaksi. Muut ihmiset saavat energiaa ja tsemppausta myös muilta ihmisiltä eikä kaikesta tarvitse aina selvitä yksin ja olla niin helvetin reipas.

Välillä tulee niitä hyvien hetkien pilkahduksia, mutta ne sammuvat kovin nopeasti ja sitten niiden ajattelee olleen vain huijausta. Että ei sellaisia voi yksin kokea. Auringosta nauttiminen yksin puiston penkillä on vain huijausta. Sen näkee ohi kulkevien ihmisten katseista säälinä, vaikka juuri on käyttänyt kaikki voimavaransa päästäkseen edes jonnekin ulos. Sitten ympäriltä tulee vain viestiä, että sekin on säälittävää. Yksinäisten kuuluisi kai vain käpertyä jonnekin kellariin, pois säälivien,  ylemmyydentuntoisten ja vahingoniloisten katseiden alta.

Käyttäjä VäsynytAinaVain kirjoittanut 04.07.2024 klo 09:34

On vain tämä tyhjyys, joka valtaa mielen vaikka mitä tekisi. Haaveilen itsemurhasta joka päivä. Silloin ei enää olisi mitään ja pääsisi pois. Kaikki kuolevat lopulta kuitenkin, joten mikä arvo tällä loputtomalla sinnittelyllä on?

 

Käyttäjä VäsynytAinaVain kirjoittanut 07.07.2024 klo 21:25

Aika kuollut tämä foorumi kyllä. Yhtä kuollut kuin mun elämäkin. Oma asunto tuntuu haudalta. Ei mitään vuorovaikutusta kenenkään kanssa. Loputon tyhjyys ja paha olo päivästä toiseen.

Käyttäjä VäsynytAinaVain kirjoittanut 07.07.2024 klo 23:59

Elämässä ei oikeasti ole mitään kaunista. Kaikki elämän peruspiirteet ovat lopulta vain julmia. Kuten vanheneminen. Kaikki mitä mielikuvituksellisimmat sairaudet. Luonnon kauneuskin on lopulta julmaa ja tuhovoima suuri. Kunpa ei olisi koskaan tarvinnut syntyä. Onneksi en ole itse pakottanut ketään syntymään tänne.

Ihmisen historiakin on käsittämättömiä raakuuksia täynnä. Siihen verrattuna nykyelämän pitäisi olla helppoa. Ei kyllä ole mitään järkeä missään tässä maailmassa.