Olen niin väsynyt tähän. Hetken jo luulin pystyväni elämään normaalia elämää. Nyt 23v ja 8 vuotta ollut ahdistusta ja paniikkia ja se tietysti sitten vielä masentaa.
Nyt keväällä kaikki paheni. Päivittäin vain itken, saan kohtauksia, minulla on paha olo, huimaa, oksettaa, silmissä näköhäiriöitä, kipuja.. En enään jaksa, mutten tiedä mitä tekisin. Minulla on kunnon hoito suhteet, terapeutti vain on lomalla ja niin kai lääkärikin,en ole varma mutta aikaa hälle ei saanut kun soitin, vain soitto ajan, jossa hän käski lisätä lääkitystä (sertralin 50mg + 25mg )
Käyn kuntoutuspolilla, mutta sieltäkin omahoitaja jäi lomalle.
En enään vain jaksa. Nää fyysiset oireet on pahimpia.
Moikka, Pieniminä, Vucy ja kaikki.
kirjoitin äsken pitkän viestin ja voi ei, painoin jotain näppäintä ja kaikki katosi, huokaus. eli yritän muistella mitä yritin sanoa...
Uskon että sillä on tosi paljon merkitystä että haluat Pieniminä itselle ja toisille hyvää. ja uskon myös, että Jumala haluaa meille hyvää myös. vaikka ei siltä tuntuisi tai näyttäisi. ajattelen, että Jumalan , tai ihmistenkään, rakkautta ei ansaita omalla hyvyydellä tai teoilla, vaan saadaan lahjaksi. Juuri siksi Jeesus kuoli kantaen ristillä meidän synnit ja sairaudet - jotta meidän ei tarvistsisi kuolla, vaan saataisi löytää itsemme Isän rakkauden kohteina.
kärsimysten syitä on niin paljon, ja hyvin vähän niistä lopulta itse edes tiedostaa.
Kun elämäni hajosi vuosia sitten, en uskonut että voin selvitä. kauhu ja ahdistustilat, esiin nousseet traumat ja pelot olivat ylivoimaisia. myös oman narsismin ja hylkäämisten kohtaaminen oli rankkaa ja on sitä edelleen.
usein katoin kellosta 15 minuuttia kerrallaan ja yritin vaan kestää. ja usein myös mitä hirveimmissä tiloissa jostain tuli yliluonnollinen rauha ja turva, ja itku. Jeesus sanoo Raamatussa:
"Rauhan minä jätän teille, minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö". (Joh. 14:27).
Tuo rauha sisältää raamatun kielessä (heprea) eheyden, yhteyden ja terveyden. juuri niitä minä etsin ja janoan. usein ne tulevat kärsimysten kautta - jotenkin uskon että juuri niissä Jumla voi tehdä syvää työtä ihmisessä, että sisäinen orpous sulaisi ja saisi kokea kaiken ahdistuksen keskelläkin että on rakastettu.
Ja mietin myös, että kun kaikkien traumojen ja sisäisten ahdistusten syntyminen kesti koko lapsuuden ja nuoruuden, niin niiden haavojen paraneminen ja kovettumien sulaminen ei voikaan olla nopea tai helppo prosessi.
mulle tärkeintä on juuri se, että omasta mahottomuudestani ja toivottomuudestani huolimatta uskon että mulla on toivoa koska Jeesus rakastaa mua. näin yksinkertasta mun usko lopulta on...
Samassa Johanneksen evankeliumin luvussa on jae: "En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne". Se on ollut minulle myös tärkeä. että Jeesus on luvannut että saan yhteyden ja rakkauden. ja kai sitä vähä vähältä oppii itekkin antamaan itelleen hyvää - sen sijaan että aina uppoaisi toivottomiin ja katkeriin ajatuksiin. toisaalta, niissäkin ehkä pitää vaan olla aikansa ja mennä nekin läpi, eikä silloinkaan elämä ole mennyttä.
en tiedä pieni minä ja muut, teinkö itteäni yhtään ymmärrettäväksi, saati uskoa...
kertokaa taas ajatuksia ja kuulumisia. ja muistakaa ihmeessä mua rukouksin, nyt oon juuri lopettanut polttamisen toivottavasti kokonaan, eikä oo helppoa... ja vähän pelkään että keuhkot on jo kärsineet kun henki kulkee välillä työläästi. mutta, vapaus pilkahtelee;)
Animi
arka kirjoitti 1.7.2012 14:7
Hei Vucy!
Jaksa vaan taistella! Oireesi ovat kyllä varmasti raskaat ja elämänilo hakusessa.
Meitä kaikkia kun vaan tarvitaaan täällä. Sinä olet tärkeä.
Onko sinulla läheisiä tai ystäviä joilta saisit tukea? Jaksaisitko liikkua ulkosalla, vaikka kävelylenkeillä? Kesä on minulle itsellenikin vaikeaa aikaa. Päivittäin rukoilen ja pyydän voimia itselleni.
Minustakin tuntuu että haluaisin kuolla. Perheeni pitää minut hengissä. Sinä olet nuori vielä ja sinulla mahdollisesti oman perheen perustaminen ja kaikki muu mukava ovat vielä edessäpäin. Vaikka nyt tuntuu vaikealta, niin helpompia aikoja voi olla edessä. Parannut pikkuhiljaa ja elämäsi helpottuu.
Hyvä että sinun hoitoasiasi ovat kunnossa. Lääkkeen nosto voi auttaa sinua ajan mittaan, vaikutus tulee hitaasti. Oletko koskaan soittanut valtakunnalliseen kriisipuhelimeen (010195202). Siellä on kuuntelija paikalla. Itse aion varata ajan kirkon diakoniatoimistosta. Sinne voi mennä purkamaan mieltään ja jakamaan taakkaansa. Minä olen uskovainen ja armoon minulle kallis sana. Ole sinäkin lempeä itsellesi jos olet omasta mielestäsi tehnyt virheitä tai jotain joka painaa sinua.
Siunausta toivotan Sinulle ja mielenrauhaa!
Pakko vastata, kun osui eteen. Mistä päättelet tuossa ekoissa lauseissa, että meitä kaikkia tarvitaan täällä? Koko ajan meitä kuolee, sekä nuoria että vanhoja. Muutenkin pallo ylikansoitettu ja siitä seuraa vain sotia. Itseäkin masentaa ja ajattelen että parempi se on että yksi lähtee pois, eli minä itse..
Hei!
Minäpä vastaan nyt jotakin Sinulle, Aleksi3.
Ensinnäkin kyselit sitä, mistä nimimerkki "arka" voi päätellä, että "meitä kaikkia tarvitaan täällä?" Olen ymmärtänyt, että nimimerkki "arka" on kristitty, ja siksi voinen kommentoida hänen vastaustaan, sillä minäkin olen kristitty ja uskon Jeesukseen.
"Meitä kaikkia tarvitaan täällä" -toteamus pohjautuu syvästi siihen näkemykseen, että Jumala on luonut meidät kaikki. Kristittynä koen, että elämä on arvokasta, koska olemme luotuja ja lunastettuja. Ts. emme ole minkään sattuman seurauksena täällä, vaan meidän elämällämme on suunnitelma; se on ollut alusta alkaen.
Kun ihminen sitten lankesi syntiin, tarvittiin Lunastajaa, joka ostaisi meidät vapaaksi väärän isännän orjuudesta. Olemme siis luotuja, langenneita ja lunastettuja; ja tästä nousee jokaisen ihmisen syvin arvo tunnustimmepa me sitä tai emme.
Sitten kirjoitit, että meitä kuolee kaiken aikaa, niin nuoria kuin vanhojakin. Näin todellakin tapahtuu, ja kaikki tämä on syntiinlankeemuksen seurausta. Kuolema tuli jokaisen ihmisen osaksi, mutta kaikki ei pääty kuolemaan, vaan sitten alkaa elämän "kakkosvaihe", iankaikkisuus.
Vaikka tämä maanpäällinen elämä päättyykin kuolemaan, se ei anna oikeutusta päättää omaa elämää ennenaikaisesti, ts. se ei anna lupaa tehdä itsemurhaa. Itsemurhaa ei tule puolustella myöskään millään globaalilla ongelmalla, se on pikemminkin pään pistämistä pensaaseen.
Itsemurha voidaan nähdä myös itsekkäänä tekona, kun asianosainen haluaa paeta ongelmiaan ja vaikeuksiaan, mutta ei ajattele, mitä siitä peruuttamattomasta teosta seuraa. Itsemurha ei ole koskaan vain henkilön oma yksityisasia, vaan se koskettaa laajaa ihmisryhmää: perhettä, sukulaisia, ystäviä, naapureita jne. Se ei ole tapahtuma, joka unohtuu mielestä, vaan se kulkee jälkeenjäävien mielessä ja muistoissa vuosikymmenet, mahdollisesti koko loppuelämän sävyttäen siis jälkeenjäävien elämää. Olisiko tämä jalo teko? Sehän olisi julmuutta myös toisia kohtaan.
Joskus minusta tuntuu myös siltä, että globaalit ongelmat ovat ottaneet Jumalan paikan, niin että asioita mietitään luonnon kannalta eikä hyvän Jumalan luomistyön näkökulmasta. Ja kun Jumala unohdetaan, elämä vääristyy ja tie nousee pystyyn.
Itsemurha ei ole koskaan hyvä ratkaisu, ei siis itsemurhaa suunnittelevankaan kohdalla.
Yritetään ratkoa pulmiamme hyvillä ja yleisesti hyväksytyillä keinoilla.
Vaeltaja-ihmettelijä
Hei, Vucy!
Sinusta ei ole vähään aikaan kuulunut mitään. Miten voit, miten menee? Olet ilmeisesti pohtinut paljon elämän suuria kysymyksiä. Niin, esitithän tässä jokin aika sitten joitakin kysymyksiä, joihin en ole vielä vastannut, mutta olet kuitenkin saanut vastauksia toisilta.
Luen ketjusi läpi uudelleen ja vastailen myöhemmin, huomenna?
Vaeltaja-ihmettelijä
Hei, olen todella kiitollinen kaikille jotka ovat jaksaneet vastailla. Olen käynyt näitä lukemassa, en ole vain saanut kirjoitettua. Hartia vaivat ja silmä oireet vaivannu, joten koneella ei ole ollu helppoa. Voi kun voisikin jotenkin ajatuksen voimalla kirjoittaa.. Viikonloppuna olen luultavasti menossa Vivamoon Uskon yöhön. Mielenkiinnolla odotan, mitä siellä on. Vähän jännittääkin..
Olen miettinyt asioita, mutta olen edelleen kyyninen jumalaa kohtaan. Uskon oikeastaan siis tieteeseen ja todistettuihin asioihin, sekä jumalaan. Tai ainakin haluan uskoa jumalaan. Haluan uskoa, että emme ole vain ihmisten varassa, vaan on myös jokin suurempi voima. Mutta sitten taas se, että kaikki olisi lähtösin evasta ja aatamista, ei vaan voi olla mahdollista. Ja maahan on ollut jo pitkään ennen ajanlaskua, kyllä mä luulen, että me ollaan vaan jostai polveuduttu.. Mitähän raamatussa sanotaan dinosaurusten ajasta?
Mutta asioistahan pitää tietenkin ottaa selvää ja miettiä..
Kiitos myös vaeltaja-ihmettelijä, kun jaoit tarinasi ☺️❤️
Kiitos, Vucy, kun "ilmottauduit"; ehdin jo hieman huolestua sinusta. Iloitsin, kun kerroit, että olet menossa Vivamoon. Hienoa! Rukoilen tulevan viikonloppusi puolesta ja sinun puolestasi muutenkin. Toivottavasti hartia- ja silmäongelmasi helpottuvat ja voit nauttia Vivamo-viikonlopusta. Mene sinne avoimin mielin, kysellen ja ihmetellen.
Piristävää viikkoa sinulle, Vucy - ja meille muillekin!
Vaeltaja-ihmettelijä
Moikka Vucy,
mua käy kateeksi;) koska pääset uskon yöhön ja mä en... siel heittämässä keikkaa myös Jukka Leppilampi, jonka musiikista tykkään tosi paljon. olin vanhassa kirkossa kuuntelemassa sitä muutama kuukausi takaperin... tulisin tuonnekin, mutta ei ole nyt oikein mahdollisuutta. eikä rahaa.
Mutta sulle Vucy hyvää uskon yötä, nauti munkin puolesta;)
Sulla on hyviä kysymyksiä, ja palailen niitä pohtimaan vireempänä hetkenä... kauniita unia tai hyvää huomenta. ja joo, kiitos sulle vaeltaja, kun sain tutustua sinun tarinaan!
Kuulemisiin.
A
Tein virheen perjantaina ja menin baptistiseen ilosanoma telttaan. ylistys ja huuto oli liikaa minulle. hetken jo mietin ettei tää oo mun juttu. siis usko ylipäätänsä. onneksi lauantai vivamo kokemus oli aivan eri! se oli todella rahoittavaa. emme kerinneet draama ryhmiin ja pajoihin, kävimme kävelemässä ja nauttimassa maisemia, muistojen polulla jne. konsertteja kuultiin hetki jukkaa, sitten lähdettii käymään kotona ja tultiin takass kun serafield soitti. se oli hyvä! sisään telttaan ei menty, ulkopuolella oltiin.. muuten kyllä mut oli liian kallis :/ tänään ollut hyvä päivä, eilen kamala, näin ne menee 🙂
Hei, Vucy!
Kommentoin nyt vain lyhyesti: Hyvä, että Vivamossa käyntiin liittyi hyviä kokemuksia. Se on se paikka, jota Sinulle suosittelit aikaisemmin. Turvallinen ja rauhoittava paikka.
Mutta palataan viikonlopun kokemuksiin tuonnempana. Levollista yötä ja kuluvaa viikkoa!
Vaeltaja-ihmettelijä
Heippa, mistä johtuu, että silloin tällöin en löydä tätä ketjua?
Nyt on taas syksy alkanut, koulu jatkuu vasta lokakuussa, mutta työharjoittelu pitäisi aloitta syyskuussa, harmi vaan ettei paikkaa vielä ole. stressaa ja ahdistaa kovin, en tiedä yhtään mihin hakisin. on niin vaikeaa, kun paikan pitäisi olla kuitenkin ns turvallinen ja luotetava, mihin voi mennä ja lähteä jos tuntuu siltä.. ei tuollaista työtä oikeen löydä.. vielä alaan liittyen. sosiaali alaa, ilman sosiaalista kanssa käymistä 🙂
Stressiä tuo myös liikuna harrastukset, joita tahtoisin aloitta, mutta tuntuu että kalenteri vaan täyttyy liikaa..
Moikka vucy,
mitä kuuluu?
onko työmestaa löytynyt? mullakin on juuri sosiaalisen jaksamisen kanssa tosi vaikeeta, ja myös työharjoittelu edessä tosi sosiaalisella alalla - pelottaa ja paljon. onneksi se ei ole pitkä, toivon vaan että jotenkin selviän siitä ja saan sitten itseni kandiksi... en kyllä jaksa uskoa että sitä hommaa voisin työkseni tehdä --- mutta ehkä joskus jotenkin sovellttuna..
syksy on ja kesä on pois
talvea ootellaan
linnut on hiljaa, peltojen viljaa
kuu katsoo taivaaltaan
syksy on, sen aika nyt on
saapua uudestaan
syksyisen tuulen soivan nyt kuulen
kuu katsoo taivaaltaan
Siunatkoon Jumala meidän syksyn
ja antakoon meille sisäisen rauhan!
A
Hei, huomenna menen tutustumaan seurakunnan tiloihin.... Pelottaa. Siellä olisi päiväkerho. Mutta tuntu vähän siltä ettei ne halua mua.. En tiiä voi olla että kuvittelen tai sit en.
Syksy on vaikea, talvi on vaikea, kevät on vaikea ja kesä on vaikea.
🙂🌻
Työt on aloitettu, ihan ok menny. Mutta. Ahdistus ei poistu, ei vaikka mitä tekis. En tiedä, voiko tämän kanssa oppia elämään. Huono olo, pelottaa.. Löysin vihdoin taas tämänkin ketjun...
Moikka Vucy! Kiva kuulla susta pitkästä aikaa!
hienoa et työt alkaneet hyvin ja oot ahdistuksesta huolimatta jaksanut olla paikalla.
onko sulla nyt meneillään terapiaa tai sielunhoitoa,missä voisit alkaa etsiä turvassa jonkun kanssa niitä ahdistuksen syitä? se ois tosi tärkeää.
itellä ainakin ahdistukset on asteittain alkaneet helpottumaan, kun on pikkuhiljaa käynyt läpi syvemmin omaa elämää ja kokenut vapautumista peloista ja turvattomuudesta. se on aina pitkä prosessi, mutta kannattaa.
ite just löysin uuden rinnallakulkijanb, mistä oon todella ilonen. tässä välissä olin tosi yksin, ei ollut vuoteen oikein ketään. nyt on sellanen olo että jotain hyvää on tapahtumassa. sitä oloa ja luottamusta rukoilen myös sulle vucy!
millanen se kerho on ?
siunausta sun tähän päivään!!!!
Animi
Kiitos Animi!
Tässä onkin taas kuukaus vierähtänyt. Tuntuu pahalta, kun olis halua auttaa muita, mut ei oikee oo aikaa lukea ja keskittyä esim. tällä palstalla. pahoittelen siis. Kuitenkin mielessä pyörii usein kaikki maailman ihmiset, jotka kamppailee jonkinlaisen sairauden kanssa.. Kumpa vain muistettaisiin uskoa parempaan huomiseen. Itselle se on välillä todella vaikeaa.
Koulu on kohta ohi, se ahdistaa. Valmistun jouluna. Työt loppuu myös, on ollut mukava paikka ja ihana tuo kerho, kiitokset myös tänne, jotka tuitte tuossa haku vaiheessa.. Sinne on ollut turvallista mennä. Nyt varmaan ahdistus kasvaa juuri siksi kun ei ole tietoa että mitä sitten, tuttu ja turvallinen loppuu, muutokset ovat aina vaikeimpia.
Olo on siis taas pahentunut.. pelkään, että menen yhtä huonoon kuntoon kuin kesällä.
Käyn kelan tukemassa terapiassa, on jo toinen vuosi meneillään. Olen käynyt 13 vuotiaasta asti keskustelemassa jonkun kanssa, se on hyvä tuki, mutta pidemmän päälle en koe sen auttavan. Turvallisuuden tunne multa nimenomaa puuttuu. Luottamus itseen ja se, että pärjää.
Kuoleman pelko on iskenyt voimakkaana. Kaksi yötä on ahdistanut alkaa nukkua. En osaa sanoa mikä siinä pelottaa, kuolema? Pelkäsin värjätä hiukset, pelkäsin että kuolen.
Rukouksianne pyytäen,
kiitos.