Olen niin väsynyt tähän. Hetken jo luulin pystyväni elämään normaalia elämää. Nyt 23v ja 8 vuotta ollut ahdistusta ja paniikkia ja se tietysti sitten vielä masentaa.
Nyt keväällä kaikki paheni. Päivittäin vain itken, saan kohtauksia, minulla on paha olo, huimaa, oksettaa, silmissä näköhäiriöitä, kipuja.. En enään jaksa, mutten tiedä mitä tekisin. Minulla on kunnon hoito suhteet, terapeutti vain on lomalla ja niin kai lääkärikin,en ole varma mutta aikaa hälle ei saanut kun soitin, vain soitto ajan, jossa hän käski lisätä lääkitystä (sertralin 50mg + 25mg )
Käyn kuntoutuspolilla, mutta sieltäkin omahoitaja jäi lomalle.
En enään vain jaksa. Nää fyysiset oireet on pahimpia.
Hei Vucy!
Jaksa vaan taistella! Oireesi ovat kyllä varmasti raskaat ja elämänilo hakusessa.
Meitä kaikkia kun vaan tarvitaaan täällä. Sinä olet tärkeä.
Onko sinulla läheisiä tai ystäviä joilta saisit tukea? Jaksaisitko liikkua ulkosalla, vaikka kävelylenkeillä? Kesä on minulle itsellenikin vaikeaa aikaa. Päivittäin rukoilen ja pyydän voimia itselleni.
Minustakin tuntuu että haluaisin kuolla. Perheeni pitää minut hengissä. Sinä olet nuori vielä ja sinulla mahdollisesti oman perheen perustaminen ja kaikki muu mukava ovat vielä edessäpäin. Vaikka nyt tuntuu vaikealta, niin helpompia aikoja voi olla edessä. Parannut pikkuhiljaa ja elämäsi helpottuu.
Hyvä että sinun hoitoasiasi ovat kunnossa. Lääkkeen nosto voi auttaa sinua ajan mittaan, vaikutus tulee hitaasti. Oletko koskaan soittanut valtakunnalliseen kriisipuhelimeen (010195202). Siellä on kuuntelija paikalla. Itse aion varata ajan kirkon diakoniatoimistosta. Sinne voi mennä purkamaan mieltään ja jakamaan taakkaansa. Minä olen uskovainen ja armoon minulle kallis sana. Ole sinäkin lempeä itsellesi jos olet omasta mielestäsi tehnyt virheitä tai jotain joka painaa sinua.
Siunausta toivotan Sinulle ja mielenrauhaa!
Voimia ja rauhaa sinulle Vucy, yritä kestää hetki kerrallaan. mikään ahdistustila ei ole ikuinen vaan aina tulee helpompia hetkiä ja aikoja.
Rukoilen sinun puolesta, että tietäisit ja saisit kokea olevasi turvassa pahassa olossa ja huonossakin kunnossa. Hyvä että sulla on hoitosuhteet kunnossa, se on jo suuri asia. Kyllä ne taas lomalta palaa, ja jos et jaksa yksin niin aina on päivystys ja toivottavasti sulla on myös tukiihmisiä joille voit soittaa (ystäviä).
Mua lohdutti pahimmissa tiloissa suljetulla laulu: (en muista kaikkia sanoja, mutta laulan nyt tämän sinulle)
"Istun huoneen pimeässä
aatoksissa synkimmässä
jaksa en
Ohitseni paljon kulkee
oven avaan, jälleen suljen itkien.
Luonasi on Hän nyt juuri, joka kaataa tuskan muurit, murtaen
Sä luokseni jää
kun ilta saa
ja varjot peittää huoneeni mun
Sä luokseni jää
kun yksin mä oon
Sydämmin niin taakoitetuin
sä murtaa voit jään
Sä elämän saat lämpimään
ja murheeni mun pois kuljettaa
armosi sun
Elämäsi tuskan takaa
kuuluu ääni varma vakaa, lämpöinen.
Vaikka tuskasi on suri, olen läsnä tässä juuri siunaten.
Ohjaan sua pimeässä, myrskysäässä vaalien
Animi
Tervehdys, Vucy!
Kiitos viestistäsi. Oletkin jo saanut hienoja vastauksia, jotka ovat todella lohduttavia ja kannustavia. Kiitos myös vastaajille.
Itse olen hieman vanhempi kuin Sinä, Vucy, ja olen kokenut kaikenlaista myös masennuksen ja ahdistuksen saralla. Mutta tähän päivään asti olen selvinnyt ja aion selvitä myös tästä eteenpäin, jos se vain on minusta itsestäni kiinni.
Kevät ja kesä ovat muuten monesti niitä vaikeita aikoja mielenterveyskuntoutujille, siis meille itse kullekin. Vuodenaikojen ahdistavuutta selittää mm. se, että kun luonto herää talvihorroksestaan ja puhkeaa elämään, masentunut ja ahdistunut mieleni ei virkistykään. Tämä ristiriita voi aiheuttaa ahdistusta, ja sitä se todella tekeekin. Mutta edellisten vastaajien lailla haluan rohkaista Sinua elämään vain päivän kerrallaan. Itse asiassa Sinun ei tarvitse pystyä elämään edes päivää kerrallaan, vaan voit elää hetken kerrallaan. "Päivä vain ja hetki kerrallansa" lauletaan eräässä hengellisessä laulussakin. Joskus aamulla nimittäin saattaa tuntua, ettei jaksaisi edes nousta vuoteesta eikä iltaa jaksa ajatellakaan. Mutta tämä kaikki kuuluu tähän masentuneen ja ahdistuneen ihmisen elämänvaiheeseen, ja siitä voi aikaa myöten selvitä.
Itse koin myös aikoinaan terapeuttini kesälomat ja muut lomat vaikeiksi ajoiksi, ja sekin kuuluu asiaan. Se että terapeutin loma koetaan vaikeana, ei ole pelkästään huono asia. Sehän voi kertoa siitä, että terapiasuhde on ollut hyvä ja tauko ikään kuin pilaa hyvän hoitosuhteen. Mutta ajattele niin, että terapeuttisi tarvitsee lomaa voidakseen jälleen auttaa Sinua. Hänenkin pitää päästä säännöllisesti "lataamaan akkujaan" .
Toivotan kaikkea hyvää kesääsi🙂🙂 Tavataan näin vistittelyn merkeissä.
Kiitos teille kaikille, on lohduttavaa kun saa tukea muilta! Kävin eilen fysioterapiassa ja sitten illalla iski kamala huimaus kohtaus ja paniikki. Tänään oli ihan yleislääkäri, mutta huonosti nukutun yön jälkeen oli huono olo ja otin sitten puolikkaan opamoxin. Äitini tuli mukaan lääkärille. Siellä tutkittiin ja tutkittiin, mutta todettiin että huimaus ja särky on niskoista. se pitäisi saada kuntoon, esim lenkkeilemällä, mutta kun ulos lähteminen tuntuu ylitsepääsemättömältä :/ En ole saanut syötyä. Olo on paha vaikka otin rauhottavaa. Lääkäri suositteli ketipinorin aloitusta, kokemuksia ahdistukseen siitä?
Moikka Vucy!
sehän on helpotus, jos huimauksen syy niskoissa. nehän saat kyllä pikkuhiljaa auki kun venyttelet ja liikut... pilates on myös tosi hyvä selälle ja niskoille. Mulla alaselän kanssa paljon ongelmia, ja juuri pilates on kyllä auttanut.
Kokeile ketipinoria ihan pieni annos, näet sopiiko sinulle. mulle se ei sopinut, tuli niin outo ja kamala olo. mutta ihmiset on erilaisia lääkkeitten suhteen. Ite otan tarvittaessa zyprexaa, ja se on ollut ok silloin kun ahdistus tullut ylivoimaiseksi. Se kyllä passivoi ja tulee yhes vaiheessa levottomat jalat ja suunnaton väsymys ja nälkä. mut kyllä se antaa tokkuraisen lepotauon kun en jaksa kestää muuten.
uskon että sunkin pahimmat ahdistustilat alkaa ajan myötä helpottamaan, ja hyvä olisi jos myös saisit kiinni niistä ahdistusten juurista. Itelllä ne on aika pitkälle lapsuudesta juontuvia, jopa kohdunaikaisia pelon ja kauhun tiloja.
Jumlala voi niihinkin tuoda oman rauhansa ja rakkautensa, jossa ei ole mitään hätää vaikka tuntuisi miltä...
hyvä jos saat sellaisen terapeutin jonka kanssa turvallisesti voit käydä läpi elettyä ja uskaltaa kohdata kaikki se mikä on jäänyt sisimpään ja nyt sieltä pelkona ja ahdistuksena nousee ylös.
Metin usein, että se traumatisoiminen on tapahtunut niin pitkällä ajalla, että tuntuu et ahdistusta on niin hirveän suuri määrä. Mutta omalla kohdalla on suuri apu olllut se luottamus, että minkä Jeesus sallii nousta pintan, siitä hän myös ottaa sitomisvastuun. Haavani ovat kaikkivaltiaan hoidossa.
Valonsäteitä ja rohkeutta sulle tähän päivään!
Animi
Tervehdys jälleen, Vucy!
Nyt toistan hieman itseäni ja sanon Sinulle, Vucy, että kylläpä Sinulla on hienoja nettiystäviä, jotka puhuvat arkisten asioiden keskellä hienotunteisesti myös Jeesuksesta ja rukoilemisesta. On suunnattoman kallis asia, että masennuksen ja ahdistuksen keskellä voi turvautua Jeesuksen apuun. Hän antaa turvan sen ahdistuksen keskelle, mutta ei välttämättä poista sitä heti. Hän on niissä meidän "sekamelskoissamme" läsnä, sen kaiken keskellä. Silloin ei tarvitse pelätä, että olisi yksin, vaikka niin tuntuiskin. Mutta se ahdistus ja masennus tai paniikki ei välttämättä häviä siinä, vaan meidän itse kunkin täytyy mennä sen läpi.
Toivon, että kaikesta ahdistuksestasi yms. huolimatta voisit nauttia tästä kesästä ja lämmöstä. Ja minä haluan liittyä niiden joukkoon, jotka rukoilevat Sinun puolestasi ja jotka haluavat kaikin tavoin kannustaa Sinua elämässä eteenpäin.
Ulkoilu ja lenkkeily virkistävät koko ihmistä, myös mieltä, niin kuin me kaikki tiedämme. Siis ulkoillaan ja uidaan vointimme mukaan!
"Arka" ja "Animi", virkistävää kesää myös teille!
Ole rohkeamielinen, Vucy! Sinulle on oma tukijoukkosi täällä netissä.
Kiitos teille paljon! Itseasiassa, olen kovinkin kiinnostunut uskonnosta.. en vain ole saanut aikaiseksi tehdä asian eteen mitään, tai siis tarvitsisi jonkun tuen siihenkin 🙂 Itse asun ihan Vivamon lähellä, eli sekään ei olisi ongelma..
Hei, "Vucy"!
Haluan rohkaista Sinua ottamaan yhteyttä Vivamoon, silloin kun Sinusta siltä tuntuu. Soita sinne (tai mene käymään) ja kysy, olisiko siellä joku, jonka kanssa voisit pohtia tätä elämää. Uskon, että sieltä löytyy työntekijä, jolla on aikaa ja halua kulkea rinnallasi.
Itse en ole ollut mukana Vivamon toiminnassa, mutta minulla on sellainen käsitys, että se on hyvä paikka myös masentuneille ja ahdistuneille kanssakulkijoille, siis meille itse kullekin. Toimi tässä kuitenkin sen mukaan, miten koet hyväksi.
Olen kuunnellut joskus esim. Jorma Kalajoen puheita, ja ne ovat tuntuneet minusta oikein hyviltä ja lohduttavilta. J.K. on ollut ainakin jossain vaiheessa Vivamon työntekijä. Hän on pappi, rovasti. Anna-Mari Kaskinen on käsittääkseni Vivamon johtaja, ja hän on hyvin lempeä ja sydämellinen kristitty nainen. Ja siellä on varmasti monia muitakin, joiden nimiä en nyt osaa mainita.
Auringonpaistetta Sinulle, Vucy!
Kiitos sinulle 😍
Uskon, että he ovat kaikki ihania ihmisiä, jotenkin kynnys lähteä on vain niin suuri :S ehkä vielä joskus..
Heippa Vucy,
miten voit tänään?
Tukea varmaan saat hengellisissäkin asioissa, vivamo voi olla sille hyvinkin otollinen paikka. oon itse kerran käynyt siellä uskon yössä (kristillinen taidetapahtuma), ja se oli kyllä hieno kokemus. ja paikka on tosi kaunis... en kyl sieltä tunne ketään, paitsi tiedän jotajan Annamari Kaskisen hänen monien tunnettujen laulujen ja runojen kautta.
Itse olen kristitty, eli uskon Jeesuksen olevan tie taivaan Isän yhteyteen ja syntieni sovittaja. Tuo armo minua kantaa ja Jeesus on mun elämän ehdottomasti merkittävin henkilö;)
Voit Vucy kysellä näistäkin jutuista ihan vapaasti jos siltä tuntuu, ja rukouksissani oot kyllä. pyydän sun elämään Jumalan siunausta ja paranemista kaikin tavoin.
toivottavasti saat löytää hyviä livetuttavuuksiakin, joille jakaa elämäsi asioita niin että saat kokea tulevasi kuulluksi loppuun asti. Mun psyykkisen paranemisen tiellä on olleet tärkeitä monet asiat, Jeesus ja rukous, luotettavat ihmiset, ammattiauttajat ja turvallinen koti. edelleen on usein tosi rankkaa ja vaikeaa, ja yritän mennä hetken kerrallaan luottaen ettei ole hätää vaikka olo olisi hirvittävä. Että kaikesta huolimatta oon turvassa, ja niin oot myös sinä.
"Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret". (Mooseksen kirjasta)
Lohtua tähän päivään! kerro taas kuulumisia....
Animi
ps. vaeltaja-ihmettelijä, suhunkin olis kiva tutustua;) Siunausta myös sinun päivään!
Tervehdys ystäväni, Vucy, Arka ja Animi🙂
Te olette todella upeita ihmisiä, erityisesti jokainen teistä🙂 Haluan siunata teitä kaikkia ja rukoilen teidän kaikkien puolesta päivittäin. Vucylle toivon ja pyydän ekstrahoitoa ja vahvistusta, mutta toivon, että Herramme ja Vapahtajamme ei unohtaisi meitä muitakaan. Eikä Hän unohdakaan.
Olkaa ystävät rohkeamielisiä! Ja Vucy, Sinua tuetaan täällä netissä kaiken aikaa. Haluamme olla lempeästi potkimassa Sinua eteenpäin, vaikka sinne Vivamon suuntaan. Emme potkaise kovasti, vain hyvin lempeästi🙂🙂
Armontäyteisiä kesäpäiviä teille, hyvät ystäväni!
Vaeltaja-ihmettelijä
Taas huonommin. Ahdistus vaan lisääntyy. Kaikki ahdistaa ja pelottaa. Ei tää oo elämää.. Jotenki tää netissäkin juttelu tuntuu turhalta. eniten auttais jos ois ystävä vieressä, joka ymmärtää, jolle puhua. On mulla ystäviä, muttei sellaisia jotka tätä ymmärtäis tarpeeks. Siis sillee et vois tuntikausia puhua asiasta, tai niin kauan et helpottaa. En mä tiedä helpottaako tää ikinä. Pelkään, et ei. Oon ihan loppu. Mun ainoo lohtu on se, et aina on vaihtoehto jos ei vaan jaksa...
Hei Vucy!
Mitä ajattelet, miten minä voisin auttaa Sinua vaikeassa tilanteessasi? Onko Sinulla ajatuksia? Kerroit jo edellä siitä, millaisesta avusta hyötyisit; voisitko ajatella, että purkaisit tuntojasi minulle face to face?
Olen todella huolissani Sinusta, Vucy. Jos olosi ei helpotu, hae apua jostakin päivystyspisteestä, joka on lähellä Sinua.
Vucy, Sinua siunaten
Vaeltaja-ihmettelijä
Vucy, tunsin ihan just tasan samoin vain joitain kuukausia sitten. Ja varmaan se on taas edessä, jossain vaiheessa.
Mutta se pahin paha olo meni ohi, ihan oikeasti! En tiedä miten tai miksi, mutta kuitenkin.
Mutta: mulla(kin) on pysyvästi mielessä, että aina on se yksi vaihtoehto. Sitten kun ei jaksa.
Niin, se on ainakin mulle voimavara. On edes jotain.
Vucy!
Rukouksin haluan Sinua kantaa!