Asleep kirjoitti 21.1.2011 13:41

Siis, jos haluaisin.

Nyt on alkanut tulemaan jotain ahdistusta tuon "paranemisen" suhteen. Masennus on taas palannut. En kestä, että oloni paranee... Kun ei tämä elämäni ole kuitenkaan sellaista mitä haluaisin elää.

Hoitokin on kohta ehkä loppumassa. Ei sillä, että minä olisin niin hoidosta innostunut, mutta kyllähän se rasittaa. Mieleen tulee ajatus tulevaisuudesta... iso köntti samaa ankeaa elämää ja nyt siitä pitäisi pystyä yksin selviämään. Ehkä selviäsinkin, mutta en tiedä jaksanko. Ehkä pitäisi ajatella, että elää päivän kerrallaan.

On naurettavaa, että haluan oloni huonontuvan. Ei siinä ole järkeä. Eikö olisi järkevää, että hyvä olisi hyvää ja huono huonoa? Eikä minun kannata mistään liikaa enää haaveilla. Kaikki on jo menetetty. Miksi en nauttisi siitä vähästä mistä pystyn ja eläisi elämääni mahdollisimman hyvin?

Joopa joo, tuskin mikään auttaisi jos itse en halua parempaa. Vaikka haluanhan minä, mutta en oikeasti. Tai jotain.

😋

Mitäköhän tuosta nyt ajattelisi... Minulla on ystävä joka torpedoi aina edistymisensä kun valoa näkyy. Vähän samanlaista tuli mieleeni sinusta.

Jotenkin tuntuu, että "pelkäät" onnelliseen elämään liittyviä pettymyksiä, työtä ja sitoutumista. "kun kuitenkin kaikki on turhaa niin miksi edes yrittää...."

....enhän minä Koskaan... kokonaan, jos haluaisin, kun ei kuitenkaan mitä haluaisin, aivan älytöntä, kaikki menetetty ! ...

Tee riskitön kokeilu... Kirjoita tämä sama teksti vaihtaen ... kun minä sitten haluan... järkevä, saavutettu....

Et häviä mitään. Ja ehkä pääsisit menestyspelkosi lähteelle.

Itselläni oli myös "sadan askeleen ohjelma" - olin stressaavassa työssä ja vaikean tilanteen kohdalla tein näin: kävelin sata (noin) askelta tehdashallia perälle päin ajattelin: ...tästä ei selviä millään... konkurssi.... menetys.... raha.... ei kuitenkaan, koskaan mitään, ei minusta ole.... kukaan ei milloinkaan.... Koko matka niin hirveitä menetyksiä ja epäonnistumista kuin ikinä mielikuvituksesta lähtee..... TÄYSKÄÄNNÖS : MINÄ...hyvä, tehokas, fiksu.... onnistun, teen, selviän.... Koko sama matka pelkkiä hyviä ajatuksia. Aina mieliala oli hyvä lähtöpisteeseen uudelleen tultaessa.

Yritystä sinulle.

puhu vain henkilökunnalle, ei itsemurhaa tarvitse kenenkään suunnitella, elämällä on aina varattuna jokaiselle jotain kivaakin.

Olen kuullut sanonnan, että ihminen ei välttämättä haluakaan, että hänen elämänsä olisi paremmalla mallilla. Sitä jotenkin tottuu ainaiseen pahaan oloon ja ajattelee, että sellaista elämän pitää aina ollakin. Se vaikuttaa myös, minkälaisilla "silmälaseilla" tätä maailmaa katsoo - joko negatiivisilla tai positiivisilla tai jotain siltä väliltä.

Minullakin tulevaisuus tuntuu yhdeltä "klöntiltä", josta ei tahdo saada mitään selvää. Ei ole uraa eikä työtä, ei ole enää parisuhdetta (eikä halutakaan ihastua kehenkään), exän kanssa emme pysty puhumaan oikeista asioista, asun yksin. Yritän kuitenkin kiittää niistä hyvistä asioista, joita elämässäni on. Ajattelen myös, että monella muullakin elämä on yhtä "jollotusta" eikä mitään erityistä tunnu olevan näköpiirissä nyt eikä tulevaisuudessa.

Kiitos kaikille vastauksista. Niissä oli hyviä asioita.

Eniten minua ehkä tuossa "paranemisessa" pelottaa se, että kun on hyvä olo (esim. lääkityksen kautta) voi helposti vain tyytyä oloonsa. Olisiko se nyt sitten niin kauheaa vaikka elämä ei olisikaan niin täydellistä... Joo, en minä täydellisyyteen pyri, mutta ehkä minulla kuitenkin on vielä jotain haaveita, joita haluan saavuttaa. Esim. omaan asuntoon muuttaminen. Kun itse tuntuu olevan voimaton mitään asioiden eteen tekemään niin kai sitä huonolla ololla yrittää itselle ja muille viestittää, että jotain vielä jäi tekemättä. En tiedä onko tuo järkevää käytöstä. Ei kai se ole. Pitäisi hyväksyä, että on aikuinen ihminen ja ei tarvitse tuollaista draamaa elämän edistämiseksi. Sitä kuitenkin on niin lapsellinen, että haluaisi muiden tekevän (oikeat) päätökset puolesta ja vievän elämää eteenpäin. Joo. Tälläista tämä.

Hei Asleep.

Tämä elämä ei ole ollenkaan hirveää kun niin ajattelee....
Monelle toisten auttaminen on myös hyvä keino helpottaa omaa oloa. - Kai se on sellainen tilanne jossa huomaa että muilla on ihan yhtä vaikeaa tai toisen auttamisen kautta löytää toisen puolesta miettimällä niitä mahdollisuuksia ja hienoja asioita.

Pistäpä huvikses riviin unelmia joita sinulla on! Oma asunto oli ainakin yksi.

Tsemppiä😀

Hei!

Tosi ikävää että voit noin huonosti. Ihminen voi parantua ns. tiettyyn rajaaan asti. Oma käsitykseni on, että rikkaan lapsi ei saavuta koskaan täydellistä mielenterveyttä, mutta me olemme jo tottuneet siihen. Minä en ainakaan ole koskaan saavuttanut ammattiauttajan vaativaa täydellistä perhettä. Meillä on tällainen perhe. Rahaperheet ovst aina ns. vähän Kauniita ja Rohkeita. En seuraa kuitenkaan Kauniita Rohkeita. Mutta olen kyllä v. 1997 ollut Kauniiden ja Rohkeitten erään näytelijän kanssa oikeasti kuvassa. Tosin en Suomessa. Sitä kuvaa en myy... Edellinen miesystäväni oli siinä mielessä älykäs että hän aina heitti vitsinä sen Kauniit ja Rohkeet. Sen verran kyllä seurasin josain vaiheessa, että Phoebe oli kyllä sinä sarjassa kuollut. Ja tajusin heti sen syyn. Sitä kyllä ihmettelsen , että miksi ihmiset häpeävät tunnustaa, että katsovat Kauniita ja Rohkeita. Sehän on maailman parasta terapiaa... Minulle ainakin. Sulla on halu parantua, parannu siihen asti mikä on oma raja. Ei meistä kukaaan ole täysin terve tässä maailmassa. Mutta sä et varmasti ollut syntyessäsi itsemurhaa ajattelmassa. Lähe vaiks siitä. Muuta en osaa sanoa, kun emme kuitenkaan tunne. Elämä jatkuu...