Hei Eop!

Kiitos kun olet avannut keskustelun ja kerrot tilanteestasi ja tarpeestasi. Mieleni on jo pitemmän aikaa täyttynyt ajatuksesta: kunpa tulisi kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi. Kerrottavaa ja käsiteltäviä asioita riittäisi, mutta ei ihmistä, kenelle näistä kertoa. Teen paljon vapaaehtoistyötä, jotta toimin esimerkiksi lastenoikeuksien puolesta sekä ystävänä ikääntyneille. Toivoisin kuitenkin, että löytäisin myös itse puun, jota vasten nojata ja jolle kertoa oman elämäni ihmeistä ja haaveista. Ajattelen, että sellaisen ihmisen löytäminen tuntuu haastavalta. Joku, joka olisi aidosti kiinnostunut tutustumaan persoonaania ja kysymään "Mitä sinulle kuuluu, mitä elämässäsi tapahtuu?". Haluan toimia hyvänä kuuntelijana ja antaa tämän lahjan, mutta toisaalta kaipaan sitä syvästi myös vastavuoroisesti.nVoisimmeko tukea toisiamme ajatuksen äärellä?

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta sitten. Syy: Unohtunut virke

Hei Tuula!

Juuri tuollaista vastavuoroisuutta haluaisin, kun tykkään auttaa muita. Välillä on hyvä irtautua omista ongelmista ja paneutua jonkun muun vastaaviin.

Olen aika uusi täällä, niin en tiedä, että pystyykö täällä jotenkin laittamaan yksityisviestejä? Vai mikähän tuo kohta on, kun menee Oma tukinet ja siellä on sellainen kohta kun "viestit"?

Jos ei, niin mikähän olisi sitten sopiva väylä?

Keskustelukumppani olisi todella kiva. Minusta tuntuu että en jaksa enää kauaa jatkuvia vastoinkäymisiä sekä tätä yksinäisyyttä. Eilen odotin koko päivän kun kaverini piti tulla kyläilemään pitkästä aikaa ja siivosinkin jopa urakalla. Jostain syystä hän ei tullutkaan vaikka tunnin välein ilmoitti olevansa tulossa. Ja nyt olen taas koko yön selannut että olisiko joku chatti missään auki kenelle voisi jutella kun sattuu niin kovasti kun tuntuu että en ole mitään kenellekkään muuta kuin harmia. Hyvää yötä ja huomenta siis! Kuinkahan mones päivä tämä jo taas on ilman unta ja ruokaa..

Eop kirjoitti:
Hei Tuula

Olen aika uusi täällä, niin en tiedä, että pystyykö täällä jotenkin laittamaan yksityisviestejä? Vai mikähän tuo kohta on, kun menee Oma tukinet ja siellä on sellainen kohta kun 'viestit'?

Hei, ehkä vähän pidempään tähän sivustoon perehtyneenä, huomannut, nuo viestit, jos luki 'omat viestini' tarkoittaa niitä, viestiketjuja joita olet itse aloittanut.

'Ilmoitukset', jos olet kysynyt moderoijalta jotain/systeemiltä, siinä kohti näkyy ne keskusteluviestit joita olet käynyt sen tahon kanssa (ellet ole heti niitä poistanut kun ei enää ajankohtaisia). Tai jos moderoijan taholta on tullut sulle ilmoitus tai käytännössä selitys miksi poisti jnkn viestisi. Tai jtn muuta kommervenkkiä käynyt.

Mutta meidän ketjuihin kirjoittaneiden kesken ei voi muuten viestiä kuin näissä ketjuissa. Anonyymiys on turvasana täällä.

Harmi, kun kaverisi ei sitten tullutkaan. Mullakin tulee välillä tunne, että voi kun vois nyt avautua jollekin  kunnolla. Ja kun itse tykkään tehdä sen mieluiten juurikin tuntemattomalle, jolla itselläänkin vastaavia ongelmia.

• Muokattu moderaattoreiden toimesta 4 vuotta sitten. Syy: -

Moi teille molemille ja mukavaa pääsiäistä! Miltä teidän viikonloppu näyttää, suunnitteletteko jotain pääsiäismäistä vai kuinka olette ajatelleet sen viettää? Asun siis yksin ja nyt viimeiset viikot täysin ilman fyysisiä sosiaalisia kontakteja, joten hieman alkaa ikävää iskeä. Onneksi sain siskoni koiran viikonloppuvieraaksi, eläimet tuovat olemuksellaan levollisuutta ja helpottavat yksinäisyyden tunnetta. Olisihan se siltä uskomaton kokemus, kun joka kiinnostuisi sinusta/minusta persoonana, mistä pidän, mitä ajattelen, mistä haaveilen jne.

Tuleeko teille mieleen asioita, joista haluisitte että joku teiltä kysyisi ja mistä innolla kertoisitte?

Kiitos ja samoin, vähän myöhässä tosin! Eipä muuta pääsiäismäistä, kuin että pääsiäismunia ostin 😁 Joo, välillä sitä viihtyy koiran seurassa paremminkin kun ihmisten. Voi ihan rauhassa olla puhumatta mitään, tai sitten höpötellä mitä tahtoo.

Mä itse en oikein osaa kysellä, enkä odota sitä muiltakaan: omasta mielestäni parasta on, kun molemmat ihan  kysymättäkin kertoo asioita, ja siinä vaiheessa toinen edes siedettävästi osoittaa kiinnostusta. Tärkeää on, että molemmat alottaisivat jutustelun suunnilleen yhtä usein.

Itse etsin myös jotakuta jolle viestiä tuntemuksiani ja iloja ja suruja kun tuntuu että tämän hetkinen tilanne on se että en tule ymmärretyksi omana itsenäni ja sekös mieltä harmaannuttaa

Hei. Kuvittelen usein olevani ainut jolle kukaan ei haluaisi puhua, koska ennakkoasenteeni on jo mielenterveydelle piinallista, johtuen ilmeisesti mielenterveydestäni.

Mitä kautta olette koittaneet etsiä keskustelukumppania? Itse vastasin joskus suomi24:ssa jonkun laittamaan sähköpostiosoitteeseen. Hänen tilanteensa oli kuitenkin väliaikainen, eikä hän enää ole viestitellyt. Minulla tämä taas on syvempään juurtunut, joten tarvitsisin jotakin pidempiaikaista.

Olen yrittänyt löytää keskustelukumppania monin eri tavoin, olen jopa treffipalstalla. Tuntuu kuin kukaan ei oikein tietäisi miten suhtautua minuun.

Olen keski-ikäinen eläkeläinen/opiskelija, ja minulla menee päivät normaalissa arjessa. Mistä haluaisit keskustella?

Et siis ole löytänyt vertaistukea, ketään, joka olisi vastaavassa tilanteessa?

Tällä hetkellä minua ärsyttää eniten se, kun aivoni toimivat jotenkin tosi hitaasti, tai ei ollenkaan sosiaalisissa tilanteissa. Viimeksikin olin suurimmaksi osaksi vain hiljaa, kun olin seurassa, jossa en tuntenut oloani kovin turvalliseksi. En vain keksinyt mitään sanottavaa.

Tuo on avaava pointti; turvallisuus. Jos ilmassa jotain varovaiseksi saavaa, ei tosiaan tee mieli sanoa mitään.

Ei ne ajatukset aina juokse, ja joskus ei perässä pysy 😎

Joo, mulla riippuu paljon seurasta, missä uskallan ja saan sanottua jotakin. Harmi vain, että sellaista seuraa on tosi harvassa. Usein minua sanotaan hiljaiseksi, mutta kerran on sanottu jopa puheliaaksi: juuri sellaisessa seurassa, jossa olen tuntenut oloni hyväksytyksi.

Kodin Kuvalehti oli mun kohdalla sattumalta sellanen lehti, jonka kirjoituskaveripalstalta löysin ihmisen montakymmentä vuotta sitten. Ajattelin kun siinä lehdessä perinteisiä, kotielämää arvostavia lukijoitakin kai.