Eroaminen mielenterveyspotilaasta joka ei halunnut hoitaa itseään.

Mulla alkoi ihana parisuhde pari vuotta sitten henkilön kanssa, jolla oli todettu jo paljon mielenterveysongelmia. Mm. Vakava masennus, kaksisuuntainen mielialahäiriö, Narsismia. Nainen oli on alle 28v. ja ennen mua takana jo kaksi avioeroa (MISSÄ OLI MUN HÄLYTYSKELLOT???). Meillä tuntui alussa jo hyvin synkkaavan, meillä oli todella hauskaa. Itsellä en ollut kenenkään toisen ihmisen kanssa tuntenut niin syvää yhteenkuuluvuutta.
Kaikki kuitenkin muuttui, ja se hauraus ihanuus katosi heti sen myötä kun olimme menneet naimisiin.
Naimisiinmenon jälkeen nainen ilmoitti lopettavansa lääkkeidensyönnin. Lääkkeillä se pystyi pitämään itsensä kasassa. Sen jälkeen kun hän jättilääkkeidensyönnin niin tilanne muuttui ihan dramaattisesti. Alle kahden vuoden aikana mä pelastin sen naisen kolme kertaa konkreettiselta itsemurhalta. Mä tein sen puolesta kaiken että se kestäisi tätä elämää. Se hajotti mut ihan totaalisesti itse. Sain sitten eräs lauantai tietää että oli pettänyt mua useamman naisen kanssa. Parisuhteessa oli myös väkivaltaa minua kohtaan.
Olin saanut lukuisia kertoja kuulla, että hän parantaa tapansa. Viimeisimmän putkayön jälkeen myönsi alkoholiongelmansa (joi n. 3-4 iltaa viikossa ja se ihana kaunis nainen jota rakastin, oli vain kadonnut ja jäljelle jäänyt tyhjä kuori.
Mun tutut ja läheiset kertoi, että kun olin vaimon kanssa, niin mä muutuin todella nopeasti ihmiseksi mitä mä en ollut. Mä olin kiltti jokaiselle, ystävällinen ja iloinen. Muutuin kiukkuiseksi, en kuunnellut muiden neuvoja/varoituksia. Hylkäsin ystäväni ja keskityin vain parisuhteeseeni.

Se nainen sai mut henkisesti ihan loppuun, enkä olisi pystynyt noiden asioiden kanssa elämään koska minulla alkoi jo vahvasti pyöriä päässä lähtö oman käteni kautta. Kirjoittelin jossain vaiheessa myös täällä ja kävin SOS kriisiryhmän päivystyksessäkin kerran keskustelemassa. Sielläkin lopetin, kun vaimoni ei antanut, sen mielestä kaikki ”kallonkutistajat” haluavat vain puhua siitä pahaa ja kääntää minut sitä vastaan.

Kuukausi sitten, kun sain tietää nuo pettämiset, niin päätin lähteä. Vaimoni oli taas juomassa, ja sen kotiin paluuahdisti niin paljon että ilmoitin sille puhelimitse asiat mitä tiedän. Se pakeni vieraan miehen luokse eikä suostunut tulemaan edes kotiin keskustelemaan asioista ennenkuin olen lähtenyt kotoa pois.
Sunnuntaina pakkasin tavarani ja löin oven viimeistä kertaa kiinni, avain jäi pöydälle. Mulla oli ennen kyseisen naisen kanssa seurustelua kaikki elämäni perusasiat kunnossa, talous, ystäviä, entisestä parisuhteesta ihanat lapset. Tää nainen sai manipuloitua välit mun exään niin että tällä hetkellä mun on vaikeaa tavata rakkaita lapsiani. Raha-asiat on ihan retuperällään. Noin 20 000 euroa velkaa, kun luotin sinisilmäisesti siihen että minun nimiini otettavat lainat olisivatkin yhteisiä.

Kaksi viikkoa mun lähdöstä, asui meidän vanhassa kodissa jo hänen ex-ex-ex.exänsä, jonka kanssa palasivat arviolta neljännen-viidennen kerran yhteen.

Raha-huolistani huolimatta sain ihanan asunnon todella halvalla suhteilla. Kaiken järjen mukaanhan minun pitäis olla iloinen ja nauttia siitä että pääsin pois suhteesta joka ajoi minua kohti itsetuhoa. Mä en ole ollut kuitenkaan ikinä aikaisemmin näin lähellä sitä loppua. Mä en tiedä miten mä täältä pääsen pois. Vaimon mustasukkaisuuden takia jouduin katkaisemaan paljon välejä ystäviini, joten ei mulla ole edes ketään kelle keskustella näistä asioista.

MÄ EN EDES TIENNYT MITÄ MIELENTERVEYSONGELMAT OLI, ENNEN TOTA NAISTA! Se vei kaiken ja sai mut kykenemättömäksi tekemään edes omia töitäni. Mä pelkään että mä saan kohta töistänikin kenkää ja se olis viimeinen niitti mun arkun kanteen.
Ahdistuskohtaukset on ihan hirveitä. Unilääkkeitä käytän päihtymistarkoituksissa, niillä sun raa rentoutettua kroppaa edes jonkin verran vaikkei ne auta nukkumaan. Jotenkin tuntuu, että olisi päässyt vain helpommalla, kun olisi antanut sen olla ja mennä miten sattuu ja elää siitä huolimatta sen kanssa.
Vaikka sanotaan että pohjalta on hyvä ponnistaa ja oma elämänasennekkin on ollut yltiöpositiivinen joka asiaan, niin nyt alkaa usko loppumaan.

Jälkikäteen sain vielä kuulla, että on kyseisen naisen kanssa tuttu kuvio. Lääkkeillä pidetään itsensä kasassa kunnes ollaan naimisissa ja sen jälkeen kun toinen on ”sidottu” niin voi jättää lääkkeet pois.
Mä en enää edes tiedä, missä mä olen huomenna, viikon päästä, kuukauden päästä.

😯🗯️