Epävakaa personallisuus ja parisuhde
Lueskelin tuossa muidenkin kirjoituksia aiheesta mutta muutamaan ajatukseen tarvitsisin vastakaikua. Olen seurustellut siis muutaman kuukauden. Ja itselläni on siis todettu tuo epävakaus. Ja nyt haluan purkaa tänne tätä oloa. Kumppanini on hellä ja huomioiva mutta todella takertuva. Tarvitsee paljon huomiota ja jos ei sitä saa, niin alkaa draamailu. Itsellä voimat melko vähissä ajoittain, varsinkin nyt viimeaikoina, eikä musta ole antamaan tämän enempää.
Itselläni on ongelmana se, että toinen on niin lähellä ja niin intensiivinen että omat tunteet tukahtuu sinne alle. En tunne oikeastaan mitään muutakuin ärsyyntymistä pikkujutuista. Ajoittain tunteet nousee, mutta hänen vastareaktio niihin sammuttaa ne jälleen. Mulla on tunteita, mutta ne muhii pinnan alla ja pääsevät pintaan vain ajoittain. Kun joku asia tuntuu suhteessa pahalle niin olen valmis päättämään koko suhteen. Kahdesti olen sen tehnyt mutta se oli alussa ja nyt yritän ymmärtää itseäni ja kantaa vastuuni käyttäytymisestäni. En vain voi tehdä äkkiliikkeitä koska se vaikuttaa toiseen ihmiseen ja syvälle. Nyt vain olen ja kestän, ja yritän tässä lomassa sitten miettiä sitä, onko tämä henkilö nyt se jonka kanssa haluan jatkaa pidemmälle vai en? Mikä johtuu omasta tunnemaailman heikkoudesta ja mikä sitten suhteen oikeista ongelmista. Miten sen saa selville? Suurimman osan yhdessävietetystä ajasta olen onneton, ärsyyntynyt tai jotain muuta negaa.
Sitten se, että kumppanini on liian kiltti, liian tasainen, en jaksa sitä! Tylsistyn. Tarvitsen ees pienesti sitä särmää, että tulee viety olo ja nautin siitä pahapoika-asenteesta. Sen olen kyllä aikaisemmin saanut kokea, mutta muut jutut sitten ei toiminetkaan.
Aiheuttaako epävakaus mulla nyt tätä että en ole loppujenlopuksi ikinä tyytyväinen? Haluan aina jotakin muuta. Lisää tai toisella tavalla, siihenkö se liittyy? Mistä tiedän että onko suhde vaim tuhoontuomittu vai olisiko tässä aineksia kasvaa ihmisenä? Pitäskö mun vaan elää yksin?
Miksi olet ylipäätään valinnut semmoisen kumppanin joka ei kummiskaan ole sitä mitä etsit toisesta ihmisestä? Vai onko kyse siitä että alkuun tyyppi oli erilainen ja kun olet vihdoin "päässyt sisään" ja nähnyt pintaa syvemmälle, petyt että hänessä on muutakin kuin se mitä alun perin ihannoit?
Yleensä ihmissuhteisiin kuuluu tietty vastavuoroisuus ja parisuhteissa toiset haluavat pitkäaikaista sitoutumista, lojaaliutta ja rakkautta, eivät vaan hetken huumaa ja yhden yön panoja, jos näin voi asian ilmaista. Pitää myös ottaa huomioon miten oma käytös vaikuttaa siihen toiseen ihmiseen mm. narsistien kanssa suhteissa olleet vahvatkin ihmiset ovat ehdollistuneet ajan mittaan ties millaisiksi ovimatoiksi suhteen aikana. Jos haluat "pahan pojan" kannattaa etsiä psykopaatti emotionaalisesti aidon ihmisen sijaan tai vaan olla yksin.
Uskoisin, että epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivän kanssa voi olla parisuhteessa, mutta narsistin tai psykopaatin kanssa ei voi. Koska mahdollisesti kaikki mitä sanot, tai varsinkin kirjoitat, tallentuu ylös, ja sitä voidaan käyttää sinua vastaan myöhemmin. ET TODELLAKAAN halua olla tekemisissä empatiakyvyttömien, aikuisikäisten, emotionaalisesti lasten tasolla olevien ihmisten kanssa. Valitettava fakta. Siinä joko alistutaan tai alistetaan, joka on epätervettä. Jos ne jutut jää vaan sänkyleikkeihin, niin se on aikalailla normaalia. Kaikkea ne sitä aikuisviihteenkin puolella keksii, että ei sitä tiedä onko se tervettä vai jotain lapsellista 😟
Muista kuitenkin, että kukaan ei kasva täydelliseksi olennoksi, jonka jokaista piirrettä ihailet 100%. Narsisteilla tosin on kyky luoda itsestään Hetkellisesti sellainen kuva, että ne on täydellisiä. Omat suhteet narsistien kanssa ovat kestäneet ehkä muutaman kuukauden ja sitten tuli jo pskaa niskaan. Toki heitän aina takaisin, koska en jaksa siivota niiden sotkuja yksin. Psykopaateista (sisäisesti täysin kuollut) kannattaa vaan pysyä erossa, koska ne ei edes ymmärrä mikä on oikein tai väärin, paitsi jos vääryys tehdään heitä kohtaan, ja siinäkin loukkaantuu vaan ego. Toinen harvinaisempi esimerkki tulee DID:stä, eli dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä, koska jos se primäärinen, alkuperäinen identiteettikin on vahvasti narsistinen, niin se ulosteklusteri voi syödä sinut henkisesti elävältä.
Voimia.