Epävakaa personallisuus ja parisuhde
Lueskelin tuossa muidenkin kirjoituksia aiheesta mutta muutamaan ajatukseen tarvitsisin vastakaikua. Olen seurustellut siis muutaman kuukauden. Ja itselläni on siis todettu tuo epävakaus. Ja nyt haluan purkaa tänne tätä oloa. Kumppanini on hellä ja huomioiva mutta todella takertuva. Tarvitsee paljon huomiota ja jos ei sitä saa, niin alkaa draamailu. Itsellä voimat melko vähissä ajoittain, varsinkin nyt viimeaikoina, eikä musta ole antamaan tämän enempää.
Itselläni on ongelmana se, että toinen on niin lähellä ja niin intensiivinen että omat tunteet tukahtuu sinne alle. En tunne oikeastaan mitään muutakuin ärsyyntymistä pikkujutuista. Ajoittain tunteet nousee, mutta hänen vastareaktio niihin sammuttaa ne jälleen. Mulla on tunteita, mutta ne muhii pinnan alla ja pääsevät pintaan vain ajoittain. Kun joku asia tuntuu suhteessa pahalle niin olen valmis päättämään koko suhteen. Kahdesti olen sen tehnyt mutta se oli alussa ja nyt yritän ymmärtää itseäni ja kantaa vastuuni käyttäytymisestäni. En vain voi tehdä äkkiliikkeitä koska se vaikuttaa toiseen ihmiseen ja syvälle. Nyt vain olen ja kestän, ja yritän tässä lomassa sitten miettiä sitä, onko tämä henkilö nyt se jonka kanssa haluan jatkaa pidemmälle vai en? Mikä johtuu omasta tunnemaailman heikkoudesta ja mikä sitten suhteen oikeista ongelmista. Miten sen saa selville? Suurimman osan yhdessävietetystä ajasta olen onneton, ärsyyntynyt tai jotain muuta negaa.
Sitten se, että kumppanini on liian kiltti, liian tasainen, en jaksa sitä! Tylsistyn. Tarvitsen ees pienesti sitä särmää, että tulee viety olo ja nautin siitä pahapoika-asenteesta. Sen olen kyllä aikaisemmin saanut kokea, mutta muut jutut sitten ei toiminetkaan.
Aiheuttaako epävakaus mulla nyt tätä että en ole loppujenlopuksi ikinä tyytyväinen? Haluan aina jotakin muuta. Lisää tai toisella tavalla, siihenkö se liittyy? Mistä tiedän että onko suhde vaim tuhoontuomittu vai olisiko tässä aineksia kasvaa ihmisenä? Pitäskö mun vaan elää yksin?