Tuntuu siltä kuin katselisin elämääni ulkopuolisen silmin. En voi uskoa, että tämä on minun elämääni.
Olin seurustellut kaksi vuotta ja olimme asuneet yhdessä noin 1,5vuotta. Yhtäkkiä mies, herra X, kertoi haluavansa erota. En saanut oikeastaan minkäänlaista selitystä tai syytä tälle päätökselle. Mielestäni meillä oli mennyt hyvin, eikä meillä ollut sen suurempia riitoja. Nyt minulla on vaha epäily, että hänellä on toinen.
Herra X omisti asunnon, joten minun tehtäväni oli kerätä kamat ja häipyä. Jouduin muuttamaan vanhempieni luokse ja koulumatkani venyi lähes 50kilometrin mittaiseksi. En omista autoa, joten senkin vuoksi matka tuntui entistä vaikeammalta. Niinpä en käynyt koulussa kahteen viikkoon. Etsin kuumeisesti asuntoa, mutta tilannetta vaikeutti rahapula. Olen opiskelija, jolla ei ole työpaikkaa. Eli tulot ovat aika olemattomat. Tässä tilanteessa kuvittelisi sossun auttavan, vaan ei minua. En ole aiempi asiakas, joten tilanne mutkistuu. Olen opiskelija, joten asunto ei saisi olla kallis….
Ajattelin, että onneni kääntyi. Löysin asunnon, joka on suhteellisen edullinen. Tarvitsin apua vuokratakuun maksamiseen ja käännyin sossun puoleen. Tuloksetta. Lainasin rahat mummolta. Tämän jälkeen seuraava ongelma on ensimmäisen vuokran maksu. Sossu ei tee elettäkään auttaakseen. Olo on epätoivoinen, enkä tiedä, kuinka kauan jaksan tällaista elämää.
Olen siis 20-vuotias, jolla elämän pitäisi olla edessä. Minusta tuntuu, että omani on ohi. En ymmärrä, miksen saa apua mistään. En omista oikeastaan mitään, sillä muutin äidin helmoista suoraan herra X:n nurkkiin ja hänellä oli kaikki: TV, tietokone, huonekalut…. Minun ei tarvinnut ostaa mitään. Nyt minulla on uudessa asunnossa vain sänky.
Ikävä tilanne tosiaan. Se on kuitenkin hyvä, että sait asunnon. Voisivatko vanhempasi auttaa sinua hankkimaan edullisia huonekaluja (esim. Kierrätyskeskuksesta), astioita ja muuta tarpeellista? Oletko tehnyt laskelman, paljonko ovat tulosi ja paljonko ovat menosi kuukaudessa? Saat varmaan jotain opintotukea? Laskelman jälkeen näet, tarvitsetko lisäapua. Noiden laskelmien kanssa voit mennä sinne sossuunkin ja näyttää todistusaineistoa, jos tarvitset taloudellista apua. Voisivatko vanhempasi auttaa pienellä summalla kuukausittain? Pystyisitkö opiskelun ohella tekemään edes vähän töitä? Ei sinun tilanteesi ihan epätoivoinen ole. Kyllä sinä siitä voit selvitä ja päästä omille jaloillesi. Tarvitset vain ehkä vähän apua siihen. Kesäksi ainakin voit hakea töitä ja sitten säästää niistä tuloista talvea varten. Kyllä sinä vielä pärjäät. 🙂👍
Kiitos kannustuksesta! 🙂
Olin koulun ohella pitkään töissä paikassa, jossa en viihtynyt. Herra X:n kannustamana lopetin joulukuussa tarkoituksena etsiä oman alan töitä. Löysinkin hyvän paikan, mutta ennen kuin ehdin aloittaa, mies veti maton jalkojen alta halutessaan erota. Jouduin luopumaan työpaikasta, koska autottomana työmatka olisi ollut liian vaikea. (yhteinen kotimme sijaitsi lähellä, mutta uusi asunto on paljon kauempana)
Nyt olen etsinyt aktiivisesti töitä, toistaiseksi tuloksetta.
Vanhempani puolestaan ovat pieni tuloisia. Isä on ollut muutaman vuoden työkyvyttömyys eläkkeellä ja äitini on tällä hetkellä opiskelija. Tottakai he auttavat minkä pystyvät, mutta ei silläkään vuokraa maksella.
Itse saan opintotukea 250/kk. Asumislisää ei ole vielä myönnetty. Nostan myös opintolainaa, mutta se tulee kolmen kuukauden välein, joten viimeisin erä on jo käytetty....
Tuntuu siltä kuin maailmankaikkeus olisi ottanut minut silmätikukseen ja kaataa p*skaa niskaan minkä kerkiää...
Et todellakaan ole epätoivoinen. Minun ikäluokkani joutui ottamaan lainaa, kovalla korkoprosentilla, taisi olla 13 % tai enemmänkin. Ei ollut nykyisen mukaisia asuntotukia ja opintorahoja. Kyllä sinä varmasti selviät siinä missä mekin massaluokat selvittiin. Jostain se on aloitettava ja pikku hiljaa vaan keräät kalustoa. Tärkeintä on kuitenkin se, että opiskelet itsellesi ammatin. Se kantaa pitkälle elämässä. Ennen sitä pitää vaan syödä kaurapuuroa, tonnikalaa ja pastaa. Selviät varmasti.
Et todellakaan ole epätoivoinen? Anteeksi? En tiedä mitä kohtaa et ymmärtänyt, mutta tilanteeni on tämä: tänään on vuokranmaksu ja koska asumislisäpäätöstä ei ole tullut, tililleni napsahti n. 250 opintotukea. Ja vaikka asumislisä olisikin tullut, rahat ei silti riittäisi. Sossu ei auta, koska olen opiskelija + heidän mittapuullaan asunto on liian kallis. Minulta puuttuu kaikki, mitä "normaaliin" elämään katsotaan kuuluvaksi.
Tähän kun vielä lisätään yllättävän eron tuomat tuskat, koen itseni aika väsyneeksi, stressaantuneeksi ja -kyllä- epätoivoiseksi.
Mutta kuten sanoit, ei minulla ole hätää! Olethan sinäkin selvinnyt hirveästä korkoprosentista huolimatta! Kiitos tuesta ja ymmärryksestä 🙂
Hei,
tsemppiä kovasti hankalaan tilanteeseen. Toivon, että jaksat puskea eteenpäin sen mitä on puskettavissa kunnes helpottaa.
Ihmettelen kyllä, miksei sossu auta. Muistelisin (itsekin olen heidän luukullaan joutunut asioimaan) että kun opiskelija on kaikki korret käyttänyt (eli lainan nostanut) niin silloin antaisivat jos vielä jää puuttumaan elämiseen tarvittavista menoista.
Toivon, että sieltä tulee sinulle myönteinen päätös. Ainakin sen asumislisän suhteen.
Parempaa kevättä toivottaen
Aika asiatonta tekstiä. Jokaisella on oma subjektiivinen kokemuksensa ja jos on hätä, se on oikeaa ja aitoa ja perusteltua. Onhan sitä selvitty ennenkin monenlaisesta ja ajat olivat ennen toisenlaiset, mutta en minä väittäisi, että nyt on jotenkin helpompaa kuin ennen. On erilaista. Ja on paljon kaikenlaista puutetta ja hätää nykyäänkin. Kyllä tuo sinun tilanteesi, uriel on minusta tosiaan aika ikävä ja ymmärrän hyvin, että koet epätoivoa. Minusta on myös aika outoa, ettei sossu suostu auttamaan. Jos tulot eivät riitä, niin mitä siinä sitten voi tehdä?! Mennä töihin, jos opiskelujen ohessa kykenee. Tai lainata muilta, mutta lainat pitää maksaa takaisinkin jossain vaiheessa. Mitään pikavippejä en kyllä suosittele. En nyt oikein osaa sanoa mitään tämän järkevämpää.
Kyllä tuo on tukala tilanne, jos joku on joskus kymmeniä vuosia sitten pärjännyt kaurapuuroa syömällä muutaman vuoden, ja sitten saanut vakinaisen (?) työn, helppo huutaa neuvoja - olisin mieluummin sanomatta mitään kuin tuon kirjoittaja.
En tosin itsekään osaa sanoa mitään ihmeratkaisua, mutta ihmettelen, miksi sosiaalitoimisto ei myönnä toimeentulotukea enempää? Tiedän, että se edellyttää opiskelijalta opintolainan nostamista ensin, se voi olla eräs syy, että se lasketaan tuloksi. Ja vaikka asunto ei normien mukaan ole kohtuuhintainen, jokin armonaika pitäisi antaa halvemman etsimiseen.
Nykyään on kyllä totta, että esim. tietokone pitäisi olla käytössä jo eri etujen hakemista varten, esim. te-toimiston palvelut melkein kokonaan netissä! Jos noin nuorena joutuu itsenäistymään, ja siis oikeasti, eikä niin, että vanhemmat kuitenkin maksavat lähes kaiken - tällaisiakin näennäisesti "köyhiä" nuoria on, (jopa keski - ikäisiä "köyhiä", joilla varakkaaat vanhemmat), niin tilanne on oikeasti haasteeilinen. Joka tapauksessa sosiaalitoimistoon voisi vielä ehkä varata ajan, ja kertoa tilantestaan - eihän sieltä siis tietenkään kaikkea tarvittavaa makseta - mutta voisi ehkä löytyä vaihtoehtoja. mitä mahdollisuuksia olisi saada jotain harkinnanvaraista avustusta, jos ei todellakaan ole rahaa vuokraan eikä ruokaan tai muuhun kuin sänkyyn.
Myös seurakuntien diakoniatyö voisi olla avuksi.
Kirjotin tämän lähinnä, koska ärsyttää ongelmasi vähättely, vaikka en mitään mullistavaa ratkaisua nyt osannutkaan antaa.