Lueskelin noita kirjoituksia ja tuntuu monilla olevan samanlaista vaivaa. Että elämällä ei tunnu olevan mitään mieltä, ei mitään mielekkyyttä. Mulla on nyt vuoden työpesti ja sen hoitaminen tuntuu todella raskaalta ja luulin että työ olis tuonut mielekkyyttä mutta ei. Mulla suuri ongelma on yksinäisyys ja kumppanin kaipuu. Ja koen että mun kohtalona on olla yksin vaan. Ikuisesti. Lapsikin on ja hänestä koitan huolehtia. Raahaudun päivästä toiseen ja nyt olen katkaisemassa yhden lajin ihmissuhdeverkostoa kokonaan kun koen että sielläki epäonnistuin totaalisesti. Yksinäisyys vaan lisääntyy ja lisääntyy.
Yö oli kamala. Sydän hakkas ja huono olo enkä saanut unta. Lopulta otin rauhottavan. Aamulla en millään jaksanut töihin. Työt kyllä stressaa ja huomenna sinne pitäs taas mennä.
Yritän nyt vaan elää yksinkertaista elämää. Koitan hoitaa työt. Ja kotihommat ja lapsen. Eikä sitten juuri muuta. Yhtä ystävää voin tavata välillä.
Kauhea itseinho ja itseviha on vaikkei sais. Pitäis rakastaa itseään. Mutta ei vaan pysty. Tuskailen että miksi en voi olla parempi ihminen! Haluaisin muuttua. Olla vapaa ja iloinen ja positiivinen. Ja rakastaa muita. Mutta en pysty mihinkään tuohon ja se suututtaa. Miten sitä oikeen vois muuttua paremmaksi ihmiseksi??!!
Olen kyllä usein yrittänyt ja päättänyt alkaa positiiviseksi ajattelijaksi ja muutaman päivän olen jaksanu mut sitte kohta romahtaa ja putoo suohon. Ei se positiivisuus vaan pysy minussa. Huoh.