Mikä estää muutoksen tapahtumista? Itsenäistyminen voi joillakin kestää kehdosta hautaan; jos, niin silläkin syynsä.
Ei kannata itseä soimata lähtökohdista, jotka elämässä saanut.
Omassa elämässä kaksi vaihetta, jos tätä itsenäisyysasiaa ajattelee. Opiskeluun lähtiessä oli pakko oman olon takia lähteä niin kauas kuin mahdollista, sen jälkeen en äidin luona ainoaakaan joulua ole viettänyt. Toinen vaihe oli avioeron vaiheessa nelikymppisenä. Toinen irtautuminen äidin vallasta, joka maalaili piruja seinille erotessani. On kuitenkin nähnyt vähitellen, että mieluummin ero kuin kuolema. Nyt kun kuviot asettuneet asetelmaan äidin askel alkaa lyhenemään päin, yhä samaa vastahankaa vahvaa äitiä kohtaan mutta ymmärrystä käsittää, että aikamoisen selviytyjän mallin antoi.
Mitä sinä Pikemiten miellät itsenäistymisen olevan? kirjoittaessasi noin kuin kirjoitit?
"Omaa elämää", siihen vaan kasvaa sitä enemmän mitä enemmän kuulee sisintään. Minun piti lähteä kauas, minua ei edes ollut siinä vaiheessa. Äiti ei osannut välittää minusta kuin veljistä. Ikävä sanoa, mutta kuin sätkynukkenaan piti ja jos vaikka tapa tiskata toisenlainen, tai pöytää pyyhkiä, se ei mennyt oikein kun en tehnyt samoin kuin hän.
/ Elämässä ollut kuin kolme kuolemaa. Ensin ennen vanhempien eroa isän käsittelyssä. Toinen miehestä erotessa lapset menettäessä. Ja tämä, hidas haudan aika.