hei apatia. 🙂

mullakin on hirveen väsyny olo, että tiedän miltä se voi tuntua... oletko varma, ettei väsymyksesi voisi johtua jostain muusta kuin masennuksesta (esim. raudanpuutteesta, kilpirauhasen vajaatoiminnasta tai mykoplasmasta)? kannattaa muistaa, että väsymys voi johtua tosi monesta asiasta. ja esimerkiksi tämä mykoplasma aiheuttaa tavallaan masennusta, vaikka se on pääasiassa ihan tällanen pitkittyny flunssatauti (näin eräs psykiatri minulle kertoi).

sanon sen verran, että masennukseen on tosi paljon hoitokeinoja nykyään. kannattaa hakea apua. jos sun mieltä ei vaivaa mikään muu kuin masennus (esim. paniikkihäiriö, pakko-oireinen häiriö tai vastaava ahdistushäiriö) niin olet aika hyvässä jamassa vielä! kun haet apua masennukseesi ajoissa niin uskoisin että hyvä tulee. usko pois.

voimia 🌻🙂🌻
IisaMari

Veriarvot on kohdillaan ja flunssakin oli "vain" flunssaa. Yritän toipua keväällä yrittämästäni itsemurhasta jolloin olin pitkään sairaalahoidossa, niin somaattisella kuin psykiatrisellakin puolella. Siellä pärjäsin ihan kiitettävästi kun oli joku joka jatkuvasti ns. katsoi perään.
Kotiin päästyäni shokki oli melkoinen kun piti taas kyetä selviytymään itse kaikista asioista, kuten laskuista, kaupassa käymisestä yms. elämästä ylipäätään. Terapeuttia olen etsiskellyt jo pitkään ja löysinkin yhden ja laitoin hakemukset Kelaan, mutta Kela hylkäsi hakemuksen. Nyt odottelen päätöstä uuden terapeutin kohdalla.
Pääsin sairaalasta ulos jo heinäkuun alussa ja silloin koko mielenterveysjärjestelmä tässä maassa tuntui olevan kiinni ja avohoidon lääkärini on täysin konemainen ihminen jolta puuttuu kaikki sosiaaliset taidot. Onneksi eräs ystäväni silloin sai minut menemään erääseen kriisikeskukseen josta sain silloin apua, mutta nyt olen pitkään ollut jo ns. omillani ja tuntuu etten enää jaksa. Päivät menevät lähinnä nukkuessa, koska mielenkiintoa mihinkään ei ole eikä voimia. Kaikki ystävät ja tuttavat ovat työelämässä eikä heillä tunnu olevan aikaa enää. Osan mielestä minun pitäisi olla jo parantunut 😑❓

Sama täällä, on kyllä elämäni pahimpia aikoja tällä hetkellä, en olis ikinä voinu kuvitella, että elämäni menisi tähän suuntaan. Mutta uskon Jumalaan/Elämään/Lähteeseen, että kaikella on tarkoituksensa, yritän ainakin parhaani. Suosittelen sinulle kysymään miksi olen tässä tilanteessa, miksi voimani ovat lopussa, mikä tämän tilanteen tarkoitus voisi olla. Tee vähän itsetutkiskelua, olet kumminkin hakenut/saanut apua monestakin paikkaa, mutta tilanne jatkuu, joten kyse ei ole siitä, ettetkö olisi parhainta apua saanut ( tai sitten se on vasta tulossa ), vaan mitä sinä salaat itseltäsi. etkö voi myöntää jotain itsellesi, syytätkö itseäsi, muistuuko mieleesi jokin asia uudelleen ja uudelleen tai muuta vastaavaa. Ala kysymään itseltäsi apua ja katso peiliin, koita nähdä se pieni lapsi joka siinä joskus oli, mitkä tapahtumat ovat tämän pienen lapsen saaneet tähän kuntoon. Alitajunta on kaiken aikaa päällä, joten siellä oleva pimeys pitää paljastaa, eikä se ole aina kovin helppoa, johtuen "itsesuojeluvaistosta". Elämä saattaa myös näyttää merkkejä sinulle monesti, joihin et kiinnitä huomiota. Esim. jokin kyltti tuo mieleesi jonkin asian, mutta sen jälkeen et jää tarkkailemaan sitä sen enempää, sivuutat sen syystä tai toisesta. Tai saatat mennä baariin ja ennen sinne menoa tulee epämukava tunne, mutta sivuutat sen. Ja baarin illan jälkeen huomaatkin, että tuhlasit rahat, mitkä oli tarkoitettu johonkin muuhun ja masennus lisääntyy. Tarkkaile ja tutki itseäsi, siellä ne pörriäiset asuvat 🌻🙂🌻