En uskalla elää, rahan käyttö pelottaa
Tämä on kertomus minua jo pitkään vaivanneesta ongelmasta.
Olen aina ollut tarkka rahoistani. Lapsena minulle ei maksettu mitään viikkorahoja ja suurimman osan leluistani minun piti ostaa omilla rahoillani. Säännöllistä rahaa sain yleensä vain mummoltani, joka antoi minulle joka syntymäpäivänäni 100mk tai n. 20. Näin siis minulla oli aina muutamia satasia käytössä ja olen oppinut rahan arvon.
Olen aina harkinnut ostoksiani pitkään ja hartaasti. Monesti olen tuntenut tunnetta joka tunnetaan englanniksi nimellä ”buyers remorse”. Eli katunut tekemääni ostosta ajatellen ”tarvitsenko minä nyt sittenkään tätä?”
Nyt kuitenkin on tiedossa mullistus. Kaverini on pyytänyt minua seurakseen neljän viikon Japaninmatkalle. Tiedossa on pitkä ja kaikin puolin kallis reissu. Pelkkiin lentoihin ja majoitukseen uppoaa helposti toista tuhatta euroa.
Olen aina halunnut käydä Japanissa. Mutta minua suoraan sanottuna hirvittää käyttää niin suurta summaa rahaa kerralla! Samantyyppinen ”nuukailu” vaivaa minua monessa muussakin asiassa. Ruokaa pyrin tekemään mahdollisimman halvalla, en syö ravintoloissa ja vaatteitakin ostan vain pakon edessä ja alennusmyynneistä.
Vaikka olenkin pitkäaikaistyötön, en silti ole suoranaisissa taloudellisissa vaikeuksissa. Ansiosidonnainen rullaa vielä aikansa ja säästöjä sekä sijoituksia on mukavasti. Miten siis saisin sallittua itselleni tällaisen kertaluontoisen kalliin elämysmatkan? Saan reilunlaiset veronpalautukset jotka käytännössä kattavat koko reissun kiinteät kulut, joten minulla ei pitäisi olla mitään hätää. Mutta koen silti kovaa stressiä rahanmenosta, vaikka matkaan on vielä yli puoli vuotta ja sehän on ”vain rahaa”!