!4-vuotiaana tapasin unelmieni miehen,hän vaikutti ikäistään kypsemmältä ja tiesi kuinka naisia kohdellaan.
!6-vuotiaana jo muutimme yhteen ja ensimmäinen lapsemme syntyi ennen kuin täytin 18.
Silloin alkoi sellainen aika jota en ollut edes osannut pelätä.
Kun lapsi itki enkä tuoreena äitinä osannut sanoa miehelleni itkun syytä, hän vei lapsen toiseen huoneeseen itkemään ja esti pääsyni lapsen luo.
Hän saattoi lyödä lasta persuksille ja viedä sängystä lelut ja peitonkin,ei kuulemma saanut olla mitään mikä voisi lasta lohduttaa.
Minä olin aivan pois tolaltani ja mieheni piti minut yhdessä huoneessa,jossa takoi minuun omia kasvatus metodejaan..itkin,huusin raivosin..mikään ei auttanut. Hän istui päälleni niin kauan kunnes en enää jaksanut.Sitten alkoi syyllistys.Minä olin se hullu kun kävin päälle yrittäessäni pois tilanteesta.
Joskus saatoin hyperventiloida ja muistankin tilanteen jossa makasin maassa enkä voinut hetkeen hengittää..mieheni nauroi minulle ja jatkoi haukkumistaan.
Muutimme ja syntyi toinen lapsi. Tukiverkostoa minulla ei juurikaan enää ollut.Kävin yksin ulkona viettämässä iltaa ja mieheni saattoi olla ulkona vastassa kun tulin baarista ulos, kerrankin hyppäsi pimeässä pusikosta suoraan eteeni.Hän oli todella mustasukkainen.Edes koulua en saanut aloittaa koska opettaja oli miespuolinen.
Meille tuli ero ja sain lähestymiskiellon miehelleni. Sen vuoden jouluna anoppi laittoi viestin kännykkääni, jossa kertoi mieheni kuolleen.Olin tietenkin pois tolaltani ja jostakin syystä syytin itseäni.
Mieheni rikkoi lähestymiskieltoa ja soitin poliisille(oli lapsen syntymäpäivä ja hän toi nallen)tiedän kuitenkin ettei hän sen takia tullut vaan näin vetosi tunteisiini.Toisella kertaa olin muuttanut ja salannut osoitteeni, mutta ei sekään estänyt(oli saanut osoitteen selville kaveriltaan joka oli postissa töissä)joteenkin en enää jaksanut, mieskin oi kertonut yrittäneensä itsemurhaa,vakuutti muuttuneensa ja palasimme
yhteen. Muutimme toiseen kaupunkiin, muka työn perässä jota ei kuitenkaan ollut.
on jo aika yksitiis kohtaista ja pitkää tekstiä, anteeksi.
En myöskään muista muuttojen aika järjestystäkän enää,sillä muutimme noin vuoden välein kaupungista toiseen. 😞
Ukko kuvitellut olevansa seuraava Pavel Bure,puollustusvoiien ylivoimainen esimies,seuraava Timo Soini,Ranskan muukalais legioonan eliitti yksilö.(oli jopa hakeutunut kahdesti legioonaan)
Aina piti kaiken olla parempaa kuin muilla..halusi ostaa panssaroidun mersun sekä kristalliset ovenkahvat(työttömänä)Kaiken piti aina kiiltää,esim hanojen.noppi oli miltei tappaa lapseni unilääkkeellä kun on oli ollut lapsen vahtina.Yrittänyt imettää lapsiani.
Sairastuinkin itse niin että uskoinkin olevani se hullu jota mieheni minulle niin painotti,en enää uskonut omiin tunteisiini,unohdin kaiken ikävän, niitä ei ollut edes tapahtunut.Mieheni halusi päättää aivan kaikesta,siitä kuinka huiukseni leikataan,miten pukeudun ja miten meikkaan.
Kuitenkin on nyt neljä lasta ja jälleen olen eronnut..n.14- vuoden yhteiselon jälkeen.
Havahduin traumaattisesti lukiessani narsismista..lähdin lasten kassa turvakotiin josta muutimme aivan uuteen ympäristöön,saimme lähestymiskielon ja turvakiellonkin.
Ex uhkaili anopin kautta epäsuorasti henkeäni ja uhkasi itsemurhallakin.
Käyn jatkuvasti läpi takaumia.. mies tunkeutui siselleni nukkuessani,painosti muutenkin seksiin ja kohteli todella epäkunnioittavasti.Taloudellistakin vahinkoa teki niin että menetin luottotietoni.Fyysistä oli muutaman kerran ja silloin pelkäsi kuolevani, selvisin kuitenkin niskatuella.
Nyt on oikeudenkäynti edessä lastenhyväksikäytöstä.
Olen yhä ihan rikki ja shokissa vaikka on kulunut jo 8kk lähdöstä.
Joko unohdan ja kykenen toimimaan tai muistan ja ahdistun/masennun.
Huomaankin että joudun rakentamaan itseni aivan alusta.
Tämän kaiken olin siis unohtanut ja paljon muuta.
Nyt käyn tätä kaikkea läpi ja tuntuu ettei kukaan ymmärrä sitä kuinka shokissa olin ollut ja mitä käyn nyt läpi.
Tuntuu todela syyllistävältä kun minulta kysellään "oli siinä varmaan paljon hyvääkin kun noin kauan olitte yhdessä",syytän kyllä jo tarpeeksi itseäni muutenkin, joidenkin on vain niin vaikea ymmärtää mitä on menettää oma tahto ja millaista on kun ei saa näyttää väsymystään vaan syyllistetään ja vedotaan tunteisiin.
Millaista on kun se viimeinenkin taistelutahto nujerretaan väkivallalla ja uhkailuina (heittää lapsi parvekkeelta)(itsemurha uhkailuna)(Hylätä emotionaalisesti minut sekä lapset)(herätä yöllä siihen kun mies tunkeutuu sisälleni)..
Toivon Paljon voimia ja jaksamista!! Oikein teit kun lähdit. Tosiaan, narsisti osaa pitää ottessaan ja lamauttaa järkevänkin ihmisen. Osaa puhua, pitää otteessaan myös pelolla. Itsetuntosi on varmaan miinuksella, mutta pikku hiljaa kokoat itseäsi pala palalta ehjäksi. Saattaa mennä useita vuosiakin, mutta toivottavasti jaksat hakea apua ja tukea eri tahoilta. Mitä ex:n uhkailuihin tulee, toivon että pystyt pitämään rajan: hän on vastuussa omista teoistaan (itsemurha tms), et siis sinä.
Voimia ja rauhaisaa ja toivottavasti valoisaa joulunkin aikaa sinulle ja lapsillesi 🌻🙂🌻
Kiitos Jam03.
Nyt eron ja lähestymiskiellon jälkeen anoppi kertoi että ex oli sanonut että tekisi mieli tapattaa mut,mutta ei sitä lasten takia tee.
Tuon ilmoitin poliisille mutta kyse oli epäsuorasta uhkailusta,ensin anoppi kielsi koko jutun ja kun ymmärsin ettei tuosta pysty vastuuseen laittamaan,niin peruin ilmoituksen.silloin poliisi ilmoitti anopin olevan pahoillaan tapahtuneesta(myönsikin tertomuksensa).
Tuon jälkeen olin kyllä pitkään peloissani, sillä tiedän että mieheni voi sen oikeasti toteuttaakin.Nukkumaankin pelkäsin mennä,sillä asun ylimmässä kerroksessa ja katonkautta,pilariapitkin pääsee helposti parvekkeelle. 😯🗯️
Nyt jo pystyn onneksi nukkumaan, enkä pelkää enää niin paljon.
Kertoi anoppi myös että ex tekee itsemurhan jos vien eron harkintavaiheen jälkeen eteenpäin. 😞
Vein eron kuitenkin eteenpäin ja nyt on ero astunut voimaan.Ilmeisesti mies on yhä hengissä. 🙄
Tuntuu todella epäreilulta kun ex ei joudu vastuuseen(vanhentuneita tapahtumia) ja mä kärsin nyt kaikkien vuosien tuskat jälkikäteen.
Tunnen olevani huono äiti ja ihminen kun en muistanut noita tapahtumia, miten jotakin tuollaista vaan voi unohtaa.
😠😭 Olen pettänyt lapseni ja olen täysin arvoton.En tule ikinä antamaan tätä itselleni anteeksi.
Joskus tulee sellainen tunne,ettei tämä voi olla totta,mutta sitten löydän todisteita..ja taas kaikki alusta,ahdistus,muistikuvat,pelko,häpeä,viha,pettymys.
Pelkään tulevani hulluksi..joskus ahdistaa niin paljon etten ole löytää edes sanoja,etenkään silloin jos jonkun kanssa puhun näistä kasvotusten tai jos olen muistanut jonkin uuden tilanteen.Pelkään myös että muut pitävät minua hulluna. 😭 😭
Haluaisin poistaa tekstini ja käyttäjätilini..mitä kautta se onnistuu??