En kestä enää. En vain kestä. Ahdistushäiriö, paniikkihäiriö, masennus ja syömishäiriö… Sitten ne öiset keskustelut itsekseni joko pään sisällä tai peilin ääressä. En vain kestä enää.
En ole voinut opiskella tai tehdä töitä kahteen vuoteen koska en pysty keskittymään, panikoin ja ahdistun. Äitini elättää minua Suomesta käsin. Oli pakko paeta maata, paeta sitä kaikkea. Säälittävää, aivan todella säälittävää.
Olen käynyt Suomessa osastoilla pariin otteeseen ja saanut paljon terapiaa ja lääkitystä ja silti. Silti ei vain toimi mikään.
Miten elämälläni on mitään arvoa jos en pysty elämään sitä mitenkään?
Ja minulla on järkyttävä tarve paeta kokoajan kaikkea.
Ei. En kestä.
En tiedä miksi kirjoitin tänne. Tämä on avunhuuto, kai. En oleta kenenkään kiinnittävän tähän huomiota.
Nyt ahdistaa liikaa.
Koko elämä on ohitse oikeastaan ennen kuin se edes ehti alkaakaan. Kaiken tämän vuoksi.
Mutta miten pystyisin ikinä jättämään poikaystäväni tänne ja poistua itse? Taikka äitini?
Ei.
Tämä sattuu niin paljon.
Haluan paeta.
Haluan pois.
Hyvä coconutt!
Kiitos kun ilmoitit itsestäsi. Kerroit, ettet tiedä kirjoittamisesi syytä ja kuitenkin tiedät sen: huusit apua, ja sen avunhuutosi minä kyllä kuulin.
En tiedä, missä Sinä nyt olet, mutta siitä huolimatta minä voin tehdä jotakin: rukoilen Sinulle apua Hyvältä Jumalalta. Tällä hetkellä en voi tehdä muuta, ja silti se on paljon, kun huutaa ylöspäin tällaisessa tilanteessa.
Tekisi mieleni sanoa Sinulle, että tule takaisin, älä pakene. Mutta en voi heittää näitä lauseita Sinulle noin vain, koska en tiedä, mikä Sinulla on. Joka tapauksessa minä rukoilen Sinun puolestasi täällä, missä itse nyt olen.
Sinut on huomattu ja avunhuutosi on kuultu!
Vaeltaja-ihmettelijä
Hei coconut!
Minäkin rukoilen puolestasi! Kirjoita lisää tälle palstalle kun jaksat. Mitä pakenet?
Huusit tänne saadaksesi apua. Se on Sinulle uusi ensimmäinen askel.
Nyt ota rohkeasti se toinen askel ja avaudu itsestäsi. Lupaan ettei se jää huomiotta.
Voimia. <3
Heippa Coconut!
Tiedätkö taustoja kärsimykseesi, onko sinulla ollut mitään turvallista terapiasuhdetta, jossa voisi etsiä niitä juuria?
Minä myös kuulin huutosi, ja hätäsi.
Ja rukoilen että Jeesuksen rakkaus tulisi sinulle samalla lailla todelliseksi, mitä se on itselleni merkinnyt oman elämäni ahdistus ja kauhutiloissa.
Olet turvassa joka tilassa, ja voit luottaa että mikään pelkotila ei kestä ikuisesti, vaan aina helpottaa. Sinua kantavat taivaan Isän kädet.
kirjoittele lisää... luetaan mielellämme.
sinua siunaten Animi
Coconutt, missä olet ja mitä Sinulle kuuluu?
Hei coconut,
et ole todellakaan yksin oireittesi kanssa.
Aikuisella lapsellani on hyvin samanlaisia oireita kuin sinulla.Ei pysty käydä koulua ja ei todennäköisesti vielä vuosiin ole kykeneväinen työelämään.
Mutta, kuka on määrännyt, että opinnot ja työ ovat sitä ainoaa ja oikeaa elämää aina?
Jokaisen ihmisen elämä on arvokas sellaisena kuin se on. Elämä koostuu niin monenlaisista vaiheista. Ei elämä mene kaikilla saman kaavan mukaan. Jotkut poikkeavat päätieltä pitkäksikin aikaa mitä erilaisimmille poluille, eivätkä ne kaikessa tuskassaan aina ole tuhoavia vaan silmiä ja ajatuksia avaavia.
Sinulla on tilanne tämä jollaiseksi sen kuvailit, haluat paeta.
Toivon, että sinulla kuitenkin on psykiatri ja hyvä hoitosuhde. Ellei ole, ole itsellesi ystävä ja hanki sellainen. Menet lähimpään terveyskeskukseen.
Tiedän ihmisiä jotka ovat olleet itseltään ns.hukassa vuosia, mutta terapian ja lääkityksen avulla saanut apua ja ennenkaikkea siitä, että rakastaa itseään niin paljon, että haluaa itselleen apua.
Lapseltani olen joutunutkin sen kysymään, haluaako hän edes apua vai ryvetä tässä suossa läpi elämän?
Aikuista ihmistä on vaikea saada hoitosuhteeseen ellei itse halua.
Parantuminen lähtee omasta tahdosta.
Tsemppiä 🙂👍