Olen melkein neljäkymppiseksi varttuneena hoksannut ettei kuusamossa voida
suvaita ihmistä jolla on erilainen elämän asenne, heti ollaan torjumassa ja sorsimassa pois,
haukutaan ja nälvitään että ”sinä et saa olla oma itsesi”.
Olen omissa oloissani nuoruudessani, ja toivoin silloin et kunhan ikää tulee tyypit tajuu että olivat väärässä, taisin luulla liikoja edelleen olen se joka saa olla aina yksin, jokunen naapuri sentään sanoo joskus muutaman sanan minulle. ainoat kontaktit läheisten lisäksi ovat lähestulkoon kaupan kassa tai ärrän myyjät.
Osaan eräitä taitoja, mutta ei minua työhön otettu jossa oisin osaamistani voinut
hyödyntää.
Millaista semmoinen elämä on et toivoo muutosta, yrittää lähes täysillä et saisi elämästä kiinni, asenteet muilta ovat väärät. ihminen on laumaeläin niinkuin muutkin eläimet, tottakai jokainen kaipaa jonkun toisen kosketusta, ei kukaan kestä loputonta yksinäisyyttä.
Vaikeata olla positiivinen jos saa vaan kuraa niskaan, olen oikeasti väsynyt olemaan se
joka jätetään olemaan ulkopuolinen.
Mitä pahaa minä olen tehnyt et jouduin torjutuksi, vaikeaa kun ei tiedä vastauksia.