En tiedä mistä aloittaisin..Isäni kuoli 9 vuotta sitten.Elämäni romahti,isäni oli minulle todella tärkeä ja olin isin tyttö.Olen perheen nuorimmainen.En syytä tietenkään isäni kuolemaa tästä mutta elämäni on mennyt alamäkeä sen jälkeen.

Jossain vaiheessa aloin ottamaan erilaisia vippejä ja lainoja enkä tietenkään pystynyt niitä maksamaan.Sitten kuvittelin olevani fiksu ja otin isomman lainan minun ja mieheni nimiin koska kuvittelin että maksan sillä pois kaikki pienemmät lainat.No eipä se niin mennyt kiinni siitä jäi ja riitahan siitä tuli.Aika meni eteenpäin ja tapahtunut unohdettiin ja lupasin etten koskaan tee niin.Otin edelleen pienempiä vippejä omiin nimiin.Sitten kävi niin etten pystynyt niitä maksamaan.Minulla on suuria määriä ulosotossa eikä mieheni teidä sitä.Hän kyllä tietää että minulla on velkaa mutta kuvittelee ehkä että niitä makselen pois.Olen vuosia kärventynyt veloissani ja pitänyt kulissia yllä että olen iloinen ja kaikki on hyvin.Nyt olen niin väsynyt.Olen ihmetellyt että kauanko jaksan esittää että koska romahdan.

En ole muutamaan vuoteen pystynyt ottamaan velkaa koska luottotiedot ovat menneet ja hyvä niin.Muutama vuosi sitten kun velkani olivat jotenkin järjissään ja olisin saanut lainan pankista että saisin maksettua velkani pois mutta siihen tarvittiin takaaja.Olin niin epätoivoinen että kysyin 3 kaveriltani mutta he eivät suostuneet.Kysyin jopa siskoltani mutta ei hänkään suostunut joten homma kaatui siihen.Olen käynyt velkaneuvojalla mutten ole apua saanut.Omistan talomme puoliksi mieheni kanssa ja se että sen omistan on syy etten saa apua omiin velkoihini.Velkaneuvoja sanoi että menisin pankkiin ja pyytäisin että oma osuuteni siirettäisiin mieheni nimiin niin silloin saisin apua ja voitaisiin hakea velkajärjestelyä.Menin pankkiin iloisin mielin ajatellen et jes nyt asiat järjestyy mutta paskanmarjat.Pankin lakimies sanoi ettei hän voi suostua siihen koska minulla on niin paljon ulosotossa joten siihen kaatui sekin homma.

Olen nyt pari vuotta tehnyt keikka hommia ja välillä olen ollut työttömänä joten rahapulassa olen välillä ollut.Nyt olen sitten tehnyt elämäni suurimman mokan.Olen hoitanut äitini kauppa asioita joten minulla on ollut hänen pankkikorttinsa.Tänä keväänä hokasin että hänellä on visa joten nostan luottopuolelta itselleni rahaa ja maksan pois sen eikä hän saa tietää.No käryhän siinä nyt kävi ja äitini on tietenkin minulle vihainen.Lupasin ne laskut hoitaa ja hoidankin ne.Ei ollut tarkoituskaan että ne jätän maksamatta.Äitini on kertonut sisaruksilleni ja kaikki ovat haukkuneet minut.En kehtaa näyttää naamaani enään missään.Ymmärrän toisaalta äitiäni että hän järkyttyi tästä mutta sitä en miksi hänen piti kertoa muille.Olisin halunnut hänen kanssaan sen sopia ja puhua.Meidän perhe on muutenkin erikoinen eikä meillä koskaan puhuta eikä kannusteta saatikka auteta toisia.Aina ollaan haukkumassa muita ja arvostelemassa.

Nyt minulla on niin kauhea olo ettei mitään määrää.Olen miettinyt ja miettinyt.Itsetuhoisia ajatuksia on ollut mielessä.Tuskinpa minua täällä kukaan kaipaa.Tiedän että itse olen sotkenut asiani mutta silti.Apua ei saa mistään.Olen niin väsynyt enkä tiedä kauanko jaksan.