Olen väsynyt, olen surullinen, olen hukassa. En jaksa enää etsiä elämän lankaa, tuntuu että se on saavuttamattomissa. Mulla ei ole mitään, ei haaveita, ei toiveita. Tahdon vain pois, kauas, haluan luovuttaa, antaa ahdistuksen kokonaan pois. Olen rikki, eikä palasia voi enää korjata. Nyt istun sairaalassa omassa nurkassa minne kellään muulla ei ole asiaa. Tämä on minun, oma, ei kenenkään muun, vasta sitten kun olen poissa.
Mietin koko ajan, että mitä teen jotta voisin lähtä. Mulla on keinoja joita en kerro kenellekään, joskus ehkä varmaan toteutan yhden niistä. Olen niin väsynyt elämään oikeesti. Mikä tähän on johtanut ? En tiedä. Hei mä en jaksa.
Olet vain käpertynyt liikaa itseeni nyt. Tiedän tuon tilan. Se ruokkii itse itseään ja pitää toivottomuutta yllä. Oikea lääke lopettaa vatvomisen itsemurha-ajatuksissa. Minä ajattelin vielä kuukausi sitten joka päivä itsemurhaa, mutta kun nyt lääkittynä yritän ajatella itsemurhaa se ei herätä minussa mitään. Lääke ikäänkuin estää aivojani muodostamasta ajatusta itsemurhan teosta. Nukkuminen, syöminen, kiinnostuminen taas jostain entisestä kiinnostuksenkohteesta ja sen tekeminen. Siitä lähtee parantuminen. Itse olin kuukausi sitten sairaalan osastolla samoissa mietteissä. Vaikeaa, tiedän. Mutta jokainen meistä voi selvitä.
Autiotalon Kuunvalo kirjoitti 15.11.2013 14:24
Olet vain käpertynyt liikaa itseeni nyt. Tiedän tuon tilan. Se ruokkii itse itseään ja pitää toivottomuutta yllä. Oikea lääke lopettaa vatvomisen itsemurha-ajatuksissa. Minä ajattelin vielä kuukausi sitten joka päivä itsemurhaa, mutta kun nyt lääkittynä yritän ajatella itsemurhaa se ei herätä minussa mitään. Lääke ikäänkuin estää aivojani muodostamasta ajatusta itsemurhan teosta. Nukkuminen, syöminen, kiinnostuminen taas jostain entisestä kiinnostuksenkohteesta ja sen tekeminen. Siitä lähtee parantuminen. Itse olin kuukausi sitten sairaalan osastolla samoissa mietteissä. Vaikeaa, tiedän. Mutta jokainen meistä voi selvitä.
Tuo vois olla totta että olen käpertynyt itseeni ?
Olen tänään täällä sairaalassa uskaltanut menemää yleisiin tiloihin. Olen jopa puhunu omista oloistani. Eilen olin iha hajalla ja viiltelin, silleen sopivasti, kaheksan tikkiä siihen laitettii.
Nyt mulla on oikeesti niiiiin kova halu päästä pois ja jos ei muuten onnistu niin valehtelen että mulla oni KAIKKI hyvin. 😐
Mäkin olen käynyt tuon tunteen läpi useamman kerran. Pahimpina aikoina ei halunnutkaan apua - tuntui, ettei ollut sen arvoinen.
Tuntui, että kaikki positiivinen oli epäaitoa, valhetta.
Yli olen päässyt, tähän asti ainakin. En kyllä tiedä miten... 😐
Rakas, et varmasti tee itelles mitään. Oikeesti. Mun tulee niin ikävä sua jos sää lähdet pois. Oikeesti. Oot niin ihana ihminen ja sun elämässä ehtii tapahtua vielä vaikka mitä jos vaan jaksat nyt taistella ku on vaikeita aikoja. Taistele! Se on joku mörkö sun sisällä joka haluaa että sää kuolet. Taistele sitä vastaan. Annan sulle yhden avun: olet rakas ja tärkeä. Kun sen muistat niin voit taistella sitä mörköä vastaan. <3
Salaatti oot niiiiin ihana ! Sä oot mulle suunnattoman tärkeä. Yksi syy miksi vielä elän on se että mulla on sun kaltaisiaystäviä. <3