Hei. Olen paljon lueskellut juuri sinun viestejäsi ja huomannut niissä hyvin pitkälle samoja ajatuksia kuin itselläni. Kirjoitit joskus että mielestäsi suurin syy kaikkeen pahaan oloon, itsensä vahingoittamiseen ym. on se että ajattelee liikaa itseään. Myös mainitsit joskus ystäväsi tehneen peruuttamattoman päätöksen.

Minäkin olen nyt taistellut jo aivan liian pitkään oman pääni kanssa.. Kaikki lähti liikkeelle seurustelusuhteen päättymisestä ja siitä ettei ole saanut asioita sovittua sen toisen osapuolen kanssa. Ollaan kuin en olisi olemassakaan. Paljastin hänelle oman henkisen pahoinvointini ja lopputulos oli tämä. Tästä on nyt tuollainen reipas puoli vuotta myös. Näin häntä ja uutta kaveriaan äskettäin eikä minulle voitu vieläkään moikata.. Aivan pirun paha olla ja joka päivä mietin miten täältä lähtisin..

Mutta tässä vielä olen kuten sinäkin. Elämä on kyllä julmaa ja etenkin ihmissuhteet joissa voisi jokaisen sano olevan jollain tasolla jonkun toisen henkinen murhaaja. Silti kai uskon että tässä elämässä pitäisi löytää se lopullinen minä, jolla on hyvä olla. Mitäpä jos tämä paha olo ja ahdistus matkaakin mukana toispuoleiseen? Ei tiedä..

Jokainen ihminen on myös kriittinen itseään kohtaan ja varmasti kaikilla on se henkilökohtainen paha olo olemassa... "En ole hyvä enkä kelpaa kenellekään" Harva vaan oikeasti osaa nähdä sen toisissa ja välittää toisista.. En minäkään sitten varmaan koskaan voi vaikuttaa menetettyyn ystävääni kuin pakottamalla itseni joskus hänen puheilleen kun jossain vastaan tulee. Voi kunpa hän tietäisi miten se helpottaisi kun kerran hänelläkin onni nyt on. Paras lääke kaikkien terapioiden ja lääkkeiden keskellä.

Yritä jaksaa..

Moi lance!
Mun kohdalla tää kaikki on aika ristiriitaista, kun olen itsemurhaa vastaan mutta siliti haudon sitä joka päivä... Ja se on myös ristiriitaista, että haluan olla ihmisten parissa, mutta aina kun tulen esim. kaverin luota niin tekisi mieli vetää yli-annostus joitain voimakkaita lääkkeitä...

Se on kai sitä yli-herkkyyttä, että reagoi pieniinkin asioihin liian voimakkaasti...

Kyllähän se itsemurha on itsekäs teko, mutta ei silloin ole siitä sanottua kaikkea jos sen kuittaa vaan että itsekäs teko piste. Kyllä siihen aina on jokin kauan kalvanut syy.
Toki se on itsekästä, mutta myös pitäisi ymmärtää se että tehneellä saattoi olla äärettömän huonovointi, ehkä muut ihmiset olivat olleet ilkeitä häntä kohtaan ja jos hän yksinkertaisesti oli niin sekaisin että meni tekemään tuollaisen peruuttamattoman teon...

Ei mun mielestä pidä suoralta kädeltä heti tuomita. Pitää nähdä se kokonaisuus. Mm. mielenterveys-ongelmat, päihdeongelma, liika herkkyys... En minä sano että se mikään oikea ratkaisu on... Tai mistä sitä tietää...

Joo tässä sitä vielä ollaan ehkä puoli valoilla mutta kuitenkin...

Tiedän että mussa asuu se synkkä puoli, joka haluaa eristäytyä ja lopulta vetää liikaa lääkkeitä. Se vaan täytyy pitää jotenkin kurissa... Tavallaan yrittää ehkäistä ettei niitä mustia hetkiä tule... Viinan kanssa en enää kyllä läträä sillä se on suorin tie Helvettiin...

Siitä vielä että ajatellaan että itsemurhaaja on itsekäs. No, pitäisi myös miettiä minkä takia joku ajautuu siihen. Pitäisi miettiä että kuinka toista ihmistä kohtelee. Ei se kaikkien osalta ole itsekäs ratkaisu. Se voi olla tilanteen pakottama, jos toiset ihmiset on pitänyt häntä rikkaruohoakin alhaisempana. Kyllä ihmisten pitäisi enemmän miettiä omaa käytöstään toisia kohtaan...

Kiitos, yritän parhaani...