Tämä talvi on koetellut jaksamistani äärirajoille. Joka aamu herätessäni ajattelen, että miten saan taas tämänkin päivän iltaan. Siitäkään ei ole apua, sillä usein näen yöllä painajaisia ja joskus tuntuu, ettei uskalla nukkuakkaan. Uneni ovat keveitä ja herään kymmeniä kertoja yössä lonkkakipuun lipapussitulehduksen takia. Olen sairastanut jo pitkään, mitä minulla on edessä – täyttä paskaa koko elämä. Ei ole mitään hyvää odotettavissa, miksi tätä pitäis jatkaa. Taas pitäisi aloittaa uuden lääkkeen kokeilu, sillä keväällä vaihdetut lääkkeet tekevät tämän olon minulle. Mutta se on arpajaisia – lääkekokeilu. Triptyli, jolla pärjäsi täysillä annoksilla monta vuotta asiallisessa kunnossa, aiheutta kovia ongelmia virsaamisen, ulostamisen ja lihasnykimisen takia. Tosin sitä lihasnykimistä on joka ilta nytkin, vaikka syön magnesiumia säännöllisesti.
Miksi tätä pitäis jaksaa?
Hyvä, jos jollain tapaa apua sait. Oletpas sinä ollut reipas!
Minä sain taas yhden asian tehtyä, jota olen pyöritellyt vuoden päivät. Vanhempieni kuolipesänhoidossa on ollut niin kauhean paljon kommerverkkejä, joten neuvon kaikkia, älkää ruvetko hoitamaan perikuntia. Eilen kiinteistövälittäjä laittoi mökin myyntiin ja nyt kysyi myynkö sillä hinnalla, mikä sovittiin ja minä sanoin "Myyn". Voi luoja, mikä paino hartioilta laskeutui pois. Heti soitin veljilleni, että kauppa on sovittu. Mutta eikös siinäkin löytynyt taas jotain. Vielä pitää olla kaikilta valtakirja, myös niiltä jotka olivat jouluna itse kirjoittamassa toimeksiantoa. Mutta se ei taaskaan riitä. Siis ainakin kaksikymmentä eri valtakirjaa on tarvittu tähän pesän hoitoon, kultakin osakkallta. Miten vaikeaa tämä siiten olisi, jos olisi eri lapset vainajilla. Kokonaisuudessa perikunnan asioiden hoito on imenyt minulta viimeisetkin voimat, niin nyt hypin kattoon ja kuukauden päästä saan kaiken pois, lopettaa perikunnat. Voi luoja, että olet kuunnellut minua.
Aamupäivä meni möllöttäissä. Aamulypsyn jälkeen en saanut mitään tehtyä, minua ei oikein edes kiinosta lukea ja se on harmi, sillä se vie paljon murheita mennessään. Muutaman vuoden maalasin pieni tauluja, mutta kun en saa ryhdyttyä siihenkään. Toisin nyt pitäs jo joutua peltotöihin, mutta koko ajan on mielessä minkäläinen ihminen sieltä perjantaina tulee kaveriksi navetalle.