En jaksa

En jaksa

Käyttäjä ailakari aloittanut aikaan 13.02.2011 klo 16:40 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä ailakari kirjoittanut 13.02.2011 klo 16:40

Tämä talvi on koetellut jaksamistani äärirajoille. Joka aamu herätessäni ajattelen, että miten saan taas tämänkin päivän iltaan. Siitäkään ei ole apua, sillä usein näen yöllä painajaisia ja joskus tuntuu, ettei uskalla nukkuakkaan. Uneni ovat keveitä ja herään kymmeniä kertoja yössä lonkkakipuun lipapussitulehduksen takia. Olen sairastanut jo pitkään, mitä minulla on edessä – täyttä paskaa koko elämä. Ei ole mitään hyvää odotettavissa, miksi tätä pitäis jatkaa. Taas pitäisi aloittaa uuden lääkkeen kokeilu, sillä keväällä vaihdetut lääkkeet tekevät tämän olon minulle. Mutta se on arpajaisia – lääkekokeilu. Triptyli, jolla pärjäsi täysillä annoksilla monta vuotta asiallisessa kunnossa, aiheutta kovia ongelmia virsaamisen, ulostamisen ja lihasnykimisen takia. Tosin sitä lihasnykimistä on joka ilta nytkin, vaikka syön magnesiumia säännöllisesti.

Miksi tätä pitäis jaksaa?

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 12.03.2011 klo 10:43

Heippa
Tukihenkilön saat kun menet nettiin ja googleen ja laita hakusanaksi tukihenkilo
tutustu siihen sivuun.
Mutta hyvä kun sinulla vahvuustekijöitä kun käyt kurssilla ja jumpassa niin tee kaikkea
mistä tulet onnelliseksi ja iloiseksi niin se piristää mieltä ihan pikku asioista ja teoista
niin kuin esim tänne palstalle kun kirjoitat ( vastaan sinulle ja yritän tsempata ja kannustaa )
ja muista vaikka välillä elämä on vaikeaa ja on heikkoja hetkijä niin usko minua
kyllä elämä järjestyy ( itse olen noussut niin vaikeista tilanteista että monesti olen miettinyt
itsekkin että miten ) niin nouset sinäkin.
Minkäs ikäinen sinä olet???
Kauanko sinulla on kestänyt tuo väsymys / jaksaminen???
Onkos kukaan ihminen kohdellut sinua huonosti???
Älä aliarvioi ikinä itseäsi ( esim tuntuu kuin olisin huonompi ihminen ) vaan kävele aina
pääpystyssä ja ajattelet että olet tärkeä ihminen teet tärkeätä työtä jne.
Kaunista kevättä sinulle

Käyttäjä ailakari kirjoittanut 15.03.2011 klo 08:48

Kiitos Volvimies!
Totaalisesti vakavaan masennukseen sairastuin noin 8-9 vuotta sitten. Yritin jopa lopettaa elämän silloin lääkkeillä. Masennuksesta kuntouduin sopivilla lääkityksillä parissa vuodessa. Mutta polvi- ja lonkkakivut ei helpottuneet. Keväisin ne on vähäisempiä, kuten nyt. Minulla meni vuosia triptyl täysillä annoksilla, mikä myös poistaa kipua. Vuosi sitten vaihtui lääkäri ja poisti kaikki lääkkeet, kun kerta mulla meni hyvin. Toukokuussa limapussitilehdus tuli taas ja kesti tänne helmikuulle. Nukuin noin 2-4 tuntia yössä koko kesän, vaikka söin kipulääkkeitä koko ajan. Uudet masennuslääkkeet heitteli tasapainoani koko syksyn ja talven, tosin niissä ei ollut sivuvaikutuksia, kuten triptylillä on. Viime kesästä lähtien en ole oikein jaksanut, väsyttää vain. Täytin syksllä 50 v. Ne oli ihanat juhlat, kun kaikki veljeni vaimoineen oli kolme päivää luonamme. Meidän vanhemmat on jo kuolleet ja hoidan kuolinpesän asioita. Osakkaanana oli edunvalvonnan kautta yksi huoleettava, ja edunvalvoja aiheutti koko ajan ongelmia, joten lopulta oli otettava lakimies kehiin, ja yllätys yllätys, se edunvalvottava, ei ollutkaan meidän kuolleen veljen poika, joten helpotus on suunnaton, kun ei edunvalvoja ole kuvioissa mukana. Olin niin ristiriidassa, kun toiset veljet vaati koko ajan rahanjakoa ja edunvalvoja esti sen. Minä yritän olla aina liian kiltti ihminen, en koskaan sano kenellekkään ilkeästi. Sitten omassa päässä jauhan näitä asioita. Onneksi saadaan kesän aika kiinteistö myytyä ja perinnönjako lopullisesti suoritettua. Nämäkin vain jäi minulle, koska hoidin vanhempiani hautaan ja kun veljet asuvat eteläsuomennssa ja minä parinsadan kilometrin päässä vanhemmista.

Olen pettynyt ystävyyssuhteissani naisten kassa niin pahasti, että pelkään ruveta kenenkään ihmisen kassa läheisiin suhteisiin. Osaan kyllä lukea ihmisiä, ja jo monesti tiedän, että minkä naisen kanssa ystävyys ei tule kestämään. Jos ystävyys on vain toisen ehdoilla. Olen jopa aikaisemmin uskonut, että tukemalla toista huonompi itsetuunonomaavia naisia, heistä tulisi ystäviäni, mutta kaikkea kanssa. Huväksi käyttöä siitä on tullut.

Me ei käydä missään kylässä enää. Kalastuskunnan ja tiekokoukset pidetään meillä, kun en ilkeä sanoa vastaan. Olen niissä sihteerinä. Tieasiat ovat nyt ristiriitaisia.
Lomilla me matkustetaan aina pois tilalta ja sehän on aina positiivista, kun työskentelee tilalla. Poikamme työskentelee tilalla lomien ja viikonlopuisin ja maksan hänelle palkaa ja sillä he elävät opiskelupaikkakunnalla.

Kiitos kanssakulkijat! Pilventakaa näyttää pilkottavan aurinko!

Käyttäjä dies nafastus kirjoittanut 15.03.2011 klo 11:37

Hienoa että aurinkosi pilkistelee. Ja hyvä että junnaavat (perintö-) asiat liikahtivat liikkeelle. Sinulla kullostaisi olevan paljon staattisia tekijöitä elämässäsi.

Ja muistahan että tervettä itsekkyyttä on kyllä sanoa että sinulla on omiakin murheita että järjestetäänpäs kokoukset jonkun muun kotona välillä!

Entäpä jos aloittaisit harrastuksen omista lähtökohdistasi, ilman entisiä tuttavuuksia. Vain kiinnostuksesta johonkin 😀.
Mietin tuossa lukiessani, että monet tuttavuutesi osoittautuvat itsellesi rasitteeksi? Voisiko sinun sanoissasi olla jotakin että muut saavat kuvan että teet mielelläsi, "palvelet" mielelläsi - kelpaako sinulle esimerkiksi toisen tekemä? Itse "jouduin" ennen sihteeriksi ja toimikuntaan ja selvittämään ja sitä ja tätä ja ja ..... Kunnes lopetin!, sanoin että haluan puheenjohtajaksi tai en ollenkaan... sihteeri on isotöisin tehtävä monessa asiassa. Minä kertakaikkiaan lopetin.

On mukavaa että teillä on sisarussuhteet kunnossa - vaikkakin kaupungissa elävän on vaikea mieltää maaseudun arkea - varsinkin maatalouden 🤕.

Tuo kipujuttu kuulostaa todella harmittavalta. Toivottavasti ainakin saat tarvitsemasi levon! Levännyt ihminen jaksaa ihmeen paljon harmiakin ☺️ . Myös lisääntyvä valo 😎 . Tosin taitaa pian olla käsissä maatalouden ympäripyöreimmät ajat.
Aurinkoenergialla 🙂👍

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 15.03.2011 klo 14:30

Heippa
joo masennus vie voimat mut hyvä kun olet saanut masennuksen hoidettua kuntoon
ja jos vähänkin tuntuu pahalta niin heti hoitaa pahaolo pois kuin myös että muista
että ikinä et jää ongelmia yksin miettimään.
Kuin myös muista että ikinä me ei mietitä itsetuhoajatuksia vaan korjataan asiat
muuten ja kyllä asiat hoituu ja nautitaan tästä upeasta elämästä.
Onkos polvessa ja lonkassa kulumia???
Nekin vaivat kannattaa käydä lääkärissä hoidattamassa.
Kun olet maalta ja maanviljelijä niin oletko työterveys hoidon piirissä???
se jaksaminen joka on ollut viime kesästä lähtien ongelmana niin kannattas yrittää
saada kuntoon ( ja sehän saadaan hiljakseen ) sillä se todellakin vie voimat tee kaikkea
vaikka pieniä asioita/ tekoja mistä tulet onnelliseksi ja mistä tulee hyvä mieli jos mahdollista
niin käy kylässä niin saat jutella jonkun kanssa ( itse eukon kanssa käveltiin viime sunnuntaina niin tuli naapuri vastaan niin juteltiin vaikka mitä ja piristi hurjasti )
Tai soita tukihenkilölle niin voit jutella kaikenlaisia asioita niin auttaa varmasti elämässä
eteenpäin.
Itse työskentelen kaupassa ( on minun unelma ammatti tosin on minulla monta muutakin
ammattia ) ja siinä minä kuuntelen ihmisten murheita autan ja neuvon eli sinullekkin niin
et saa jäädä yksin.
Itse olen 44.vuotta ja toukokuussa 45.v.
tykkäätkö kuunnella musiikkia??? käytkö kesä konserteissa???
Kesä konsertit on todella upeita ja itse kuuntelen yö yhtyettä ja Irinaa.
Yö yhtyettä olen kuunnellut ihan alusta asti eli 30 vuotta niin olen monesti miettinyt minne
on 30 vuotta mennyt mut niin vaan on mennyt.
Irinaa olen kuunnellut ihan alusta asti eli noin 10 vuotta ja on todella mahtava laulaja
ja keikan jälkeen Irina tulee aina juttelemaan joka vuosi otankin Irinalta nimmari kortin
ja olenkin Irinalle sanonut mitä teen työkseni ja sanonut että saan sen lauluista
niin paljon voimaa että et uskokkaan.
Niin suosittelen että käyppäs sinäkin jossakin konsertissa.
Edetään vaan hiljakseen askel askeleelta pala palalta niin kyllä elämä järjestyy kyllä
Mut muistutan että elämässä aina tulee heikkoja hetkijä niin rakenna itsellesi sellainen
tukiverkko johon kuuluu perheesi, tukihenkilö, ystäväsi, ammattiauttajat jne
niin varmasti saat hiljakseen asiasi kuntoon ja minä ajattelen sinua täällä netissä.
Kaunista kevättä sinulle

Käyttäjä hps0 kirjoittanut 15.03.2011 klo 17:24

Onhan maaseudulla jotain tukihenkilöitä, sellainen verkko. Se huono puoli siinä on että joku voi olla ennestään jo tuttu ja tietää ettei synkkaa. Mutta voisi sieltä löytyä joku sinulle sopiva tukija jos haluat. Nettisivu näyttää olevan http://www.tukihenkilo.fi/ Siellä on lisää asiaa siitä.

Minä en ole osannut tuollaista ottaa. Jotenkin tuntuu että kaikilla on kuva minusta kovin pärjäävänä enkä minä sitä viitsi romahduttaa. Eihän tilan laajentaja voi olla kuin korkeintaan uupunut työmääräänsä. Eihän?

Eikö miehesi voisi ehdottaa puolestasi että kokoukset olisivat jollakulla muulla välillä? Eihän se nyt ole reilua että aina yksi ne hoitaa. Jos ehdottaisi että joko kokous on muualla tai sitten joku muu on sihteeri. Veikkaanpa että valitsevat jonkun muun paikan jos saavat pitää sinut sihteerinä.

Kiitos kun kirjoitit ketjuuni lapsista tuolla toisessa osiossa. Olet varmaan Suomen ainoa ihminen joka sai kommentoitua minulle jotain omakohtaista ja minua lohduttavaa. Suuret kiitokset sinulle siitä 🙂🌻

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 16.03.2011 klo 11:11

Heippa Hopso
Mut voihan sitä soittaa maaseuduntukihenkilölle ihan minne päin suomea
vaan ei välttämättä omalle paikka kunnalle.
Ja kyllä yleensä tukihenkilöt on aika nohevia ja niillä on aito halu auttaa vaikeuksissa
olevaa ihmistä ja eivät varmasti kerro asioita kenellekään että ovat
vaitiolovelvollisia.
Mut se vasta hölmöä on jos elämässä on vaikeata / vaikea elämän tilanne
ja yrittää itsé selviytyä.
Niin äkkiä tulee kärpäsestä härkänen.
Mutta kysyisin sinulta kuinka sinä olet jaksanut???
Kaunista kevättä sinulle

Käyttäjä ailakari kirjoittanut 04.04.2011 klo 09:22

Kiitos hyvät ihmiset muistamisistanne. 🙂🌻 Nyt on mennyt osittain paremmin, kun oli viikon sairaslomalla. Mutta mitään en saanut tehdyksi silloin, oli vain. Saamattomuus kiusaa mina paljon. Lääkitys menee nyt täysillä ja lisäksi syön monivitamiini-, c-vitamiini-, D-vitamiini- ja magnesium tabletin päiväss, niin ja vielä kalanmaksaöljyä. Mutta aina kun yöllä herään, tulee ajatuksiin jotain ikävää ja en saa unta pitkään aikaan. Nyt vielä en saa ajatuksia kuriin edes lukemalla, on vissiin niin huono kirjan juoni 😋. En ole saanut aikaiseski edes lenkille lähdettyä, mutta jotain kuitenkin, kuten eilen laitoin kukkien siemeniä multaan.

Lapset olivat viikonlopun tässä ja sain nauttia taas naisseurasta miniätäni. Se on minulle harvinaista herkkua, kun meidän suvussa ei ole tyttöjä. Ja minä rakastan niin, minukkaani. Hänkin tulee meille kesäksi ajoittain töihin.

Jospa se tästä, mutta tänään ei paista aurinko 😭

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 08.04.2011 klo 14:09

Heippa Ailakari
Hupsista kun en ole huomannut vastata sinulle mutta vastaan sinulle niin
kauan kuin tänne kirjoitat ja toivon että olisi hyötyä.
Hyvä kun olet päässyt elämässä eteenpäin ja varmasti pääset ja saat elämän
kuntoon.
Mutta muistutan että rakenna itsellesi sellainen tukiverkko johon kuuluu ystävät, puoliso,
tukihenkilö, ammattiihmiset jne sillä ihmiselle tulee aina heikkoja hetkijä ja aina
kun on heikkohetki niin pitää ottaa kyseisiin henkilöihin ja kun jokainen auttaa sinua
niin varmasti auttaa elämässä eteenpäin.
Joo älä suotta mieti jos et saanut mitään aikaseksi kun olit sairaslomalla ei sitä
aina tarviikkaan mitään saada aikaseksi sillon voi vaikka olla vaan.
Jos heräät keskellä yötä ja et saa unta niin kokeile rupea radiota kuuntelemaan tai
katso joku elokuva.
Meillä kun on leikattu poikakissa ja se joka kevät on oloittanut noin kello 4 aamulla
mouruamisen ja herättää kaikki niin en meinaa sitten saada unta niin kuuntelen radioit tai
katson jotain elokuvaa niin kohta tuhisen nukkua.
Kaunista kevättä sinulle

Käyttäjä ailakari kirjoittanut 12.04.2011 klo 14:01

Kiitos Volvomies!

Joo, en enää saa uudelleen unta, muuten kuin katsomalla telkkarista jotain pehmyttä sarjaa. Katson tveetä äänettömällä, niin hyvässä lykyssä nukahdan. Torstaina mulla on aika hoitajalle ja pitää keskustella lääkityksestä. Minä voin hyvin monta vuotta, mutta viime keväänä kun vaihdetiin lääkitystä, siitä asti olo on seilannut. Jään joskus päivälläkin jankkaamaan ajatuksiani ja tärisen sisältäpäin. Minulla on oikeus sopivaan lääkitykseen.

Muutenkin nyt olen ruvennut itseeni satsaamaan, koska täytin 50 vuotta ja aina olen ensin vastannut, että karjalla ja maataloudessa on kaikki mahdolliset apuvärkit ja ruokaa riittävästi, sillä sieltähän se raha loppujen lopuksi tulee. Mutta nyt satsaa itseenikin, kun sain jakoon kuolinpesän rahoja, niin omaa osuuttani tuhlaan.

Suurin ongelmahan minulla on, ettei mulla ole ystävää lähellä. Toissapäivänä minuun otti yhteyttä kansakoulukaveri ja kirjoitellaan toisilleen maileja ja nähdään elokuussa yli 30 vuoteen. Olen niin monesti pettynyt naisystäviin, etten uskalla sitoa ystävyyttä. pari viikkoa sitten yksi entinen ystävä soitti puoli kahden aikaan yöllä kännissä ja sitä ennen pari viikkoa sitten. Sanoin, ettei minua kiinnosta yökeskustelut humalaisen kanssa. Sanoi, mutta kun sinä oot ennenkin auttanut häntä...

Tukihenkilöitä katsoin netistä ja ne olivat minulle tuttuja ennestään, ollaan oltu samoilla kursseilla aikoinaan. Onneksi minulla on ihana sairaanhoitaja ja meillä se on ilmainen.

Kiitos muistamisesta!🌻🙂🌻

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 13.04.2011 klo 15:02

Heippa Ailakari
Joo kyllä itseensä täytyy satsata ja huolehtia omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista
Käyppä vaikka perheen kanssa syömässä seisovasta pöydästä ruokaa
osta esim jotain kivoja vaatteita tai muuta mistä olet haaveillut niin se piristää
kummasti elämää vaikka ihan pikku juttuja.
Hyvä kun sinulla on torstaina aika hoitajalle keskustele kaikista asioista mikä mieltä
painaa niin varmasti helpottaa ja juttele ehdottomasti lääkityksestä.
Miksi sinulle lääke vaihdettiin kun entinen toimi hyvin??
harmi kun sinulla ei ole ystäviä.
sillä se olisi kyllä todella tärkeätä ihmisen jaksamisen kannalta ja kun voisi kertoa iloja ja
suruja toiselle niin se piristäs elämää.
Mut yritä miettiä olisiko esim kouluaikaisia ystäviä tai muuta esim harrastuksen parista, vertaistykiryhmistä,tai tukihenkilöstä jne
Mut se on hyvä kun on sairaanhoitaja sinulla tukena ja kysy siltä vinkkejä.
Mut minä olen sinun ystäväsi vaikka näin netin välityksellä ja ajattelen aina sinun
parastasi ja toivon sinulle kaikkea hyvää eläämääsi.
Jos tietäisin sinun osoitteesi niin laittasin sinulle päivän piristeeksi postikortin!!!
Itse olen siinä sivussa postikortti alalla ja minulla on myytävänä tuhansia erilaisia
postikortteja ja laitan paljon kortteja ihmisille ja myös saan postikorttia niin rupeaa
hirmusesti naurattamaan ja tulee onnellinen olo.
Mut kokeileppa laita jollekin tutulle postikortti niin yleensä saa vastakaikua.
Kaunista kevättä sinulle

Käyttäjä ailakari kirjoittanut 15.04.2011 klo 12:14

Kiitos Volvomies!
Hoijalla käyniti ei paljoan muuttanut tilannetta, rukattiin yhdellä tabletilla lääkitystä. Kysyin sairaslomaa, niin se pitäis hakea TK:sta. Yllätyin, kun hoitaja nyt eniten tietää minusta ja ihmetteilin sitä koko viime kesän, kun en saanut nukuttua kivuilta niin hän ei kertaakaan ehdottanut sairaslomaa. Uusi aika kolmenviikon päähän. Siis lääkitystä muuttettiin "Miten sinä itse haluat" tyylillä. Alan lääkärille on hurjat jonot. Mutta minä olen niin vaävynyt, että tiedä miten jaksaisin.

On minulla muutama tuttu, jonka kanssa meilalillaan aina silloin tälläöin ja joskus tavataankin. Kaikki asuvat satojen kilometrien päässä. Yhden hyvän ystävän kanssa on meilailtu säännöllisesti kahdeksan vuotta, eikä olla koskaan nähty.😉

Huomenna on miniän 18 vuotisjuhlat, joten juhlia tiedossa ja tänään kävin kampaamossa ottamassa väriä päähän. Edellisestä kerrasta on muutama vuosi 😉 Minä niin rakastan minukkaani.😍 On ihana kun elämässä myös naisia.🌻🙂🌻

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 16.04.2011 klo 11:38

Heippa Aila kari
Tiesitkö että kun on viljeliä niin on vaikeampi saada sairauslomaa mut nimenomaan
sitä pitää itse viellä muistaa pyytää.
Niin ne jonot on pitkiä ja se on kurjaa mut jos on vaikeata niin soita lääkäriin
ja sano että et jaksa niin kyllä apua pitää saada nopeammin itse olen kyllä
keskustellut terveyden hoito henkilökunnan kanssa ja niidenkin neuvo on että
tulla vaan lääkäriin kyllä sieltä täytyy apua saada.
ja on hoito takuu lakikin.
Mut olisi hyvä jos joku henkilö olisi sinun mukana tukena sillä tiedän kun ihmisellä
on vaikeata niin ei jaksa omia asioita hoitaa.
Etsi itsellesi kaikista noista pienistä jutuista voimaa esim synttärit, kampaamossa käynnit jne
niin niistä saat voimaa.
Eihän kukaan ihminen ole nyt tehnyt sinulle mitään harmia tai pahaa???
Kuinkas olet nyt jaksanut??
Kaunista kevättä sinulle

Käyttäjä ailakari kirjoittanut 25.04.2011 klo 18:40

Kiitos Volvomies kannustuksesta!🙂
Pääsiäinen meni vauhdilla, kun nuoret oli kotona ja kuten ennenkin olen kertonut, rakastan minukkaani ja hänen meillä olo virkistää mieltä. Hän on hulluna eläinten hoitoon ja tulee kesäksi töihin meille, tai siis johan hän nytkin viikonloppuisin on töissä.

En taaskaan viime yönä nukkunut, kuin pari tuntia, vaikka eilen tein ulkona hommia. En raaskinut ottaa unilääkettä, kun ei olisi aamulla ollut pakko nousta aikaisin navetalle. Katsoin taas monta tuntia digiboksilta ohjelmia ja luin myös monta tuntia. Mutta jostakin syystä, lukeminen ei auta nykyisin siirtämään asioiden jankkausta pois. Vaan kun luen ajattelen näitä ongelmia samalla. Sitten en pysy juonessa kiinni.

Edelleenkään en saa itseäni kunnolla töihin. Ruuan olen joka päivä tehnyt ja tänään tein loppuun EU-paperit, mutta en ole tasapainossa. Mieheni menee leikkaukseen ensiviikon perjantaina ja on sairaslomalla ainakin kaksi viikkoa. Kauhistuttaa kuka lomittaja tulee minulle kaveriksi. Huomenna sen sitten tietää.

Onpas ollut aurinkoisia päiviä, toivottavasti jatkuukin aurinkoisena.

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 26.04.2011 klo 13:50

Heippa Ailakari
Hyvä kun sinulle tulee lomittaja avuksi äläkä suotta pelästy kyllä ne
on yleensä nohevia ja ammattinsa osaavia.
Oletko muuten työterveys huollon piirissä????
Muista että tämä neuvo on tärkeä Eli kun tuntuu että et jaksa niin sillon et tee ylitse
pääsemättömiä töitä teet vaan hiljakseen sen mitä jaksat sillä jos teet enempi kuin jaksat
niin äkkiä on seinä vastassa ja tulee lopuksi lopullinen väsyminen ja siitä nouseminen
sitten kestää pitkään ja myös olisi todella tärkeä että et jäisi yksin ystävät kyllä
olisi todella tärkeitä.
Yritä rentoutua keitä vaikka kahvit rauhassa ja mieti asioitasi mieti vaikka omaa eläämääsi
asioita mitkä korjaisit mitkä tekisit toisij jne.
Minulle on sauna hurjan hyvä paikka otan hiljakseen löylyä ja mietin monesti omia ja muiden
asioita ja saan kyllä saunasta hurjasti voimaa ja uusia idiksiä.
Otappa kunnolla löylyä saunassa niin sekin voisi auttaa nukkumis ongelmiin.
Kokeile myös tätä keinoa varaa itsellesi aikaa ennenkuin menet nukkumaan yritä
purkaa kaikki asiat mitkä on mielessäsi niin ei jäisi päässä pyörimään tai kirjoita
vaikka vihkoon kaiki asiat ( se yleensä toimii kokeile ) sillä jos sängyssä mietit asioita
niin varmasti menee unet.
Itselläni kanssa meni pääsiäinen todella nopeasti tosin töiden merkeissä olin metsässä
ja metsässä on kivaa työskennellä.
Tulikin todettua miten tärkeitä on ystävät kun ojoin traktorilla puita niin sitten oli märkä paikka ajattelin että viellä kestää mut siihen sitten traktori upposi mut soitin parhaalle naapurille että tule vähän auttamaan kun traktori jäi kiinni näin sitä jaksaa kun
toinen aina auttaa toista ja me aina autetaan toinen toista oli yö tai päivä.
Tosin nykyisin hirvittää tämä kehitys kun eletään 5- 10. vuotta niin ei ole paljon ystäviä joka
auttaa kun maaseutu autioituu.
Joo edetään vaan hiljakseen niin kyllä elämä siitä järjestyy mut muista että et jää yksin
ja minä ajattelen sinua yritän kannustaa ja neuvoa.
Kaunista kevättä sinulle

Käyttäjä helemi kirjoittanut 26.04.2011 klo 16:08

Entäpä, kun menet seuraavan kerran lääkäriin, sanot, että sinun lonkkasi pitää kuvata ultraäänellä ja ottaa kunnon kuvat, sillä sinulla on niin pahoja LEPOKIPUJA, että mies uhkaa panna sinut ulkoruokintaan. Sanot sen sillä äänellä, että uskovat kerralla.
Limapussin tulehduksena hoidetaan monen ihmisen lonkkien kulumia, niin pitkään kun pystytään, sillä leikkaus on kallis, mutta jättää ne kivut leikkuaspöydälle. Leikkauksen jälkeen, leikatusta ei tule balettitanssijaa, mutta kävelijä kuitenkin, joka saa kivuttoman yöunen.
Kyllä siinä menee hummeettikin jo sekaisin kun lääkkeitä saa syödä, niin paljon kuin päivän aikana ehtii.
...ihan kokemuksella..☺️