Kiitos kannustuksesta jälleen Volvomies!

Sain tänään muutamia asioita ettenpäin, siitä olen iloinen. Viime yönä nukuinkin sitten suhteellisen hyvin, kun edellisenä yönä en. Nyt vaan on jo lonkkakivut muistuttamassa, joten piti nukkua koko yö selällään. Nykyisin se on helpompaa, kun syksyllä ostin moottorisängyn, jolloin voi nukkua vähän yläpää koholla ja siihen on myös teeveetä katsellessa helppo nukahtaa. Kesäkuussahan minä ostin Tempurin petarin, joka vähentää kipuja paljon. Ja kivut oli kaksi kuukautta nyt vähemmällä, kun aloitin uudelleen Triptylin syönnin ja sitä lisättiin viimeksi. Mutta navetalla on nyt raskasta aikaa, kun poikijoita riittää harva se päivä. Aina ne lisätyöllistävät, vaikka eivät tarvitseisi apua poikimiseen. Tänään poiki hieho ja se ei kyllä olisi saanut elävää vasikka, jos ei oltais vedetty vasikka ulos. Hieholla olikin lonkkaluut niin lähekkäin, ettei se ole hyvä poikija koskaan.

Huomenna on sitten taas menopäivä heti aamusta lähtien ja kun tiedän etukäteen, niin sitten ei tahdo uni tulla tai se ei kestä, niin tämmöisiin öihin jätän unilääkkeet. Viime kesänä yritin pärjätä valeriaanilla, mutta nyt kun kokeilin, niin ei auttanut. Homeopaattisena aineena ne aiheuttaa minulle painajaisia.

Meillä on vain lomittajista, joita tarjotaan näin lyhyellä varoituajalla, huonoja kokemuksia. Yritetään pärjätä ilman ja nuorten osallistuminen navettatöihin on auttanut, ettei lomittajaa ole aina tarvittu. Mutta ei hekään viikolla voi osallistua näihin. Sain sähköpostiviestin lomatoimistosta, että laitaa postissa listan kuka lomittaa minkin jakson. 😠 Montakohan lomittajaa ehtii kahdessa viikossa käydä. Meillä osataan molemmat kaikki hommat, joten sillä ei ole väliä, jos ei vaikka traktoritaitoinen tule, kun itse tykkään niistä hommista. Meillä on siis vakilomittajat, jotka lomittaa vuosilomia, kun hain ne syksyllä koko vuoden lomat. Ja he ovat huippu hyviä, siksi varaankin ne aikaisin. Mutta heillähän on listat täynnä, ettei heitä saa näin äkillisesti.

Nyt kun oon purppasut täällä, niin lähdenkin kevein mielin iltalypsylle 🙂🌻

Heippa Ailakari
Hyvä kun olet saanut asioita kuntoon ja hoidettua sillä sekin tekee
elämän onnelliseksi ja etsi hyvä mieli ihan pikku asioista ja teoista.
Kurjaa kun sinulla on lonkkakipuja mutta kannattaa kyllä käydä lääkärissä
ja selvittää josko mela maksaa kuntoutuksen jne
Joo tuttua on kun lehmät ja hiehot poiki ne kyllä valvottivat onhan se
aina parempi kun on eläimelle apuna.
Yritä olla ajattelemata seuraavan päivän asioita ja varsinkin kun menet nukkumaan
ja sängyssä sillä varmasti vie yö unet.
Kokeile myös tätä kun rupeat nukkumaan niin laita radio hiljaiselle ja kuuntele
sitä niin se katkaisee ajatukset niin nukahtaakin paremmin.
se on kyllä huono homma kun lomittaja vaihtuu tiuhaan saa aina opettaa
samat asiat uudelle lomittajalle.
Yritä sopia lomatoimistossa että olisi sama lomittaja.
Kuinkas olet nyt jaksanut???
Kaunista kevättä sinulle

Hei Ailakari ja muut tässä ketjussa! 🙂

Tulin tänne Tukinet'iin (noin kahden vuoden 'tauon' jälkeen), koska olen mm. yksinäinen ja välillä tosi ahdistunut☹️. Nyt olen lukenut kaksi ketjua kokonaan (tämä toinen niistä) ja joitakin toisia ihan vähäsen. En tiedä onko tästä mitään hyötyä (itselleni, siis) vai tulenko vain huonompivointiseksi🙄; täällähän jutut on joko aika surullisia tai hyvin epätoivoisia ja toisinaan ns. neuvot ja kannustukset minun mielestäni niin kovin 'lapsellisia'. En sano tätä ketään moittiakseni vaan omana mielipiteenäni ja kokemuksenani. Tarpeeni on mahdollisimman nopeasti kuitenkin kirjoittaa ja kokeilla saanko 'auttavaa vastakaikua' (täällähän sen saaminen usein kestää jonkin aikaa, kun nämä tekstit ensin moderoidaan - minunkin tekstissä lienee jo nyt muutettavaa). Enkä jaksa omaan entiseen tapaani etsiä 'sopivinta mahdollista ketjua' tai itse kehitellä omaakaan, kun ei voimat tai kärsivällisyys kertakaikkiaan riitä. - Joten, kirjoitan tähän jotain. Sittenhän näen, mitä tapahtuu.

Sinun kertomasi, Ailakari, tulee jotenkin 'lähelle'. Ensinnäkin olemme samanikäisiä, asumme maalla (tosin minä vain lapsuuden ja nuoruuden tein samoja hommia kuin teillä tehdään nyt) ja voimme huonosti/jaksamme vähän, nukumme huonosti ja päässämme pyörii liikaa ikäviä asioita😟. Kertomastasi päätellen sinä olet vielä erittäin sosiaalinen ja aktiivinen ihminen minuun verrattuna. Oma puhelimeni ei enää soi oikein koskaan (vain mieheni ja nuoret aikuiset lapseni soittavat, kun heillä on jotain asiaa tai mieheni myös, kun pyydän häntä soittamaan), meillä ei käy ketään vieraita (ellemme vartavasten kutsu juhliin, mitä esim. viime vuonna oli kahdet, kun itse täytin 50 ja poikani 18 - mitkä 'isot' juhlat ovat aivan 'turhia' varsinaisen kohtaamisen kannalta ja niissä on mieletön homma - minulla; toiset perheessäni eivät kestä minun stressaantunutta juhlajärjestelyä aivan liian viimetingassa ja voivat olla tulematta apuun tai lähteä pois oman mielensä mukaan). Nuoremmekin ovat 'eri perheistä', joten minun nuoreni kohtaavat minua ja mieheni vanhempi poika morsiamensa kanssa miestäni (he siis kuitenkin joskus käyvät täällä meillä). Minulla ei riitä sitä, mitä tarvittaisiin 😟 kohtaamaan minusta kiinnostumattomia ihmisiä (mieheni sukulaisia) vain hoitaakseni tarjoilut ja kuunnellakseni toisten pinnallisia juttuja kohteliaisuudesta. Itseäni ilmeisesti myös hävettää oman jaksamattomuuden seurauksena kotimme siivottomuus (nuorteni pääsiäiseksi tuloa varten sain hiukan siivottua) ja oman itseni kotona usein niin huolehtimaton olemus/ulkonäkö.

Hei vielä uudelleen!🙂🌻

Ilmeisesti kirjoitan liikaa, kun tämä systeemi ei tunnu haluavan niin pitkää tekstiä.

Jotain vielä Ailakarille, kun tämä on sinun ketjusi omasta jaksamattomuudestasi. Miksi sinun pitää jaksaa niin paljon? - Minä olen todellakin karsinut hyvin taitavasti elämästäni kaikenlaista, kun en enää jaksanut olla ns. ystävien hyväksikäyttämä, tai kun en ole jaksanut enää edes käydä jumpassa tai ulkona tai kun en jaksa laittaa ruokaa tai kun itselleni mieluisa leipominen lihottaa vain minua (muut eivät niin paljoa arvosta leipomisiani, että välttämättä söisivät niitä - jouluksi tehtdystä ensi kertaa koristelemattomaksi jääneestä piparkakkutalostakin on vielä seinät syömättä). - Minua ei todellakaan tee onnelliseksi 'ihmisten pariin meneminen' vaan tarvitsisin kohtaamisen, tunnetuksi tulemisen, välittämisen.

Vähäisestä 'tekemisestäni' huolimatta olen voimaton ja ahdistunut [ja masentunutkin edelleen - mitä olen ollut viimeiset parikymmentä vuotta vakavien kriisien seurauksena - mutta kun VIHDOIN vähintään viiden vuoden työttömyyden, etsinnän, kokeilujen, kurssien, sairauslomien ym. jäkeen maaliskuun alusta alkaen olen (korkeaa koulutustani tarvitsemattomassa) kokopäivätyössä, kantaa työ nyt niin, ettei kovin syvälle masennukseen pääse vajoamaan]. Siis kotona vapaa-ajalla olen voimaton ja ahdistunut. - Kysyn itseltäni tosissaan: Eikö minun tarvitsekaan jaksaa muuta kuin työni toimistossa ja työmatkat (reilut 70 km päivässä)??? Vai, työn koulutusta vastaamattomuusko vie voimat? Vai, ikäkö vie esim. seksihalut? -- Kysymyksiä riittää.

Joten, mielelläni 'keskustelisin' kanssasi/nne täällä, jos se käy? - Olen aikaisemmin täällä kirjoittaneena kokenut senkin, että minut on suljettu pois keskustelusta ketjussa, joten kenenkään ketjuun en tule väkisin.

Saat olla jaksamatta ja voimaton, Ailakari. Meillä ihmisillä on oikeus olla heikkoja ja oma kehomme on kyllä niin viisas, ettei masennuskaan ole turha. - Silti toivotan myös sen verran voimia kuin on tarpeen. Yhteen päivään kerrallaan!😉

Kiitos Helemi ja Volvomies!

Syksyllä kävin yksityisellä ortobedilla ja sekin sanoi, ettei ole mitään tehtävissä. Sopeutua vaan. Mutta kunhan tämä menee samanlaiseksi kuin viime toukokuussa menen fysiatrille. On ne lonkat kuvattu joskus 8 vuotta sitten. Eikä niissä mitään silloin löytynyt. Joulukuussa sain TK,sta kortisoni piikkisarjan ja se lääkäri sanoi, että tule vaan hakemaan uudet vaikka jo toukokuussa, normaalisti puolen vuoden välein annetaan nuo sarja.

Ei Helemi minun ukkeli laita ikinä minua ulkoruokintaan, hän on sen verran laiska, ettei moiseen kykene. Ja hyvin hän on jaksanut minun sairauksien kanssa, ei voi moittia.

Huonosti nukuin viimeyön, vaikka otin unilääkkeenkin. Jo se häiritsi, että piti mennä viideltä navettaa, kun normaalisti mennää kuudeksi. Tämmöiset poikeama arkirutiinista heti vaikuttaa. Pitääkin sitä radioita ruveta kuuntelemaan.

Kahdeksan vuotta on kuitenkin pitkä aika, joten kuvauta uudelleen.
😉, enkä tarkoittanut, että ukkosi sinut, todella ulkoruokintaan laittaisi, mutta lääkäreille on puhuttava, hiukan leveämmin, että menee perille.
Kortisoonia, minunkin "limapussiin"laitettiin, mutta olikin muualla vika ja iso olikin.

Kiitos Helemi! Kyllä nyt kuvautan, kun seuraavan kerran menen lääkäriin. Meidän TK.ssa on nyt uudet röntkenit ja ne lasunnot antaa keskussairaalan röntkenlääkäri. Nyt se siis alokoi todella nämä tuskat, kun töitä on enemmän. Yön nukuin vain selällään, mutta nukuin hyvin kolmeen asti, sitten katoin pari ohjelmaa ja rupesin lukemaan, niin siihen nukahdin uudelleen. Vanha vaiva polvissakin oireiree, joka ei ole oireillut ainakaan kolmeen vuoteen. Niin sen ajan kyllä sainkin jäsenkorjausta ja akupunktiota säännöllisesti, mutta nyt se henkilö joka sitä mulle antoi, on vauvan onneliinen omistaja ja aloittaa syksyllä vasta nämä työt. Nyt tässä kirjoittaessa tajusin, miksi polvet ei ole vaivanneetkaan juuri sen aikaa, kun sain hoitoja.😋

Keljuttaa tuo lomittajien tulo, neljä kerkiää kahdessa viikossa käydä ja oma poika lisäksi viikonloput. Ennemmin minä omien nuorten kanssa teen ne hommat, kuin täysin tuntemattomien mieslomittajien. Laitan aina hiehot poikimaan suurinpiirtein toukokuulle, kun osa lehmistä on vielä ummessa, niin sopivat navetaan. Mutta joskus niiden opettaminen lypsyyn on työlästä ja mustelmiakin tulee. Viimeinen hieho, joka poiki mennellä viikolla on mitä ihanin lypsettävä. Uskon, että kun hän pyysi apua poijitukseen ja me autettiin sitä, niin se ei sitten kehtaa potkia vaikka ihmeellistä ja uutta lypsy sille onkin.
Aurikoista päivää!

Heippa Ailakari
Joo ehdottomasti kannattaa käydä lääkärissä ja kuvauttaa
niin tietää missä' mennään ja terveyttäänsä hoitaa.
Kuin myös olen monelle ihmiselle sanonut kun on paljon kipuja ja sairauksia
ja vaivoja niin monestikin kannattaa miettiä esim jääkö sairaus lomalle / eläkeelle
Ei kannata ajaa itseään niin loppuun että sitten on pakko lopettaa kun ei enää
pysty työtä tekemään.
Niin se on harmi kun lomittaja vaihtuu tiuhaan aina joutuu opettamaan
samat asiat.
Kuinkas sinä olet nyt jaksanut ???
Kaunista kevättä sinulle

Niin siinä sitten tässä ketjussa on käynyt, että olen näkymätön -- jälleeen kerran--pitkästä tekstistäni huolimatta. Miten te sen oikein teette??? -- Ihan varmistaakseni näkymättömyyteni laitan tämän tekstin uuden kerran tähän samaan ketjuun, kun sen tähän alunperin kirjoitin. --Tekstiä oli vielä lisää, mutta katson ensin mitä nyt tapahtuu.
Kirjoitin tämän siis 27.4.2011 19:9

Hei Ailakari ja muut tässä ketjussa! 🙂

Tulin tänne Tukinet'iin (noin kahden vuoden 'tauon' jälkeen), koska olen mm. yksinäinen ja välillä tosi ahdistunut☹️. Nyt olen lukenut kaksi ketjua kokonaan (tämä toinen niistä) ja joitakin toisia ihan vähäsen. En tiedä onko tästä mitään hyötyä (itselleni, siis) vai tulenko vain huonompivointiseksi🙄; täällähän jutut on joko aika surullisia tai hyvin epätoivoisia ja toisinaan ns. neuvot ja kannustukset minun mielestäni niin kovin 'lapsellisia'. En sano tätä ketään moittiakseni vaan omana mielipiteenäni ja kokemuksenani. Tarpeeni on mahdollisimman nopeasti kuitenkin kirjoittaa ja kokeilla saanko 'auttavaa vastakaikua' (täällähän sen saaminen usein kestää jonkin aikaa, kun nämä tekstit ensin moderoidaan - minunkin tekstissä lienee jo nyt muutettavaa). Enkä jaksa omaan entiseen tapaani etsiä 'sopivinta mahdollista ketjua' tai itse kehitellä omaakaan, kun ei voimat tai kärsivällisyys kertakaikkiaan riitä. - Joten, kirjoitan tähän jotain. Sittenhän näen, mitä tapahtuu.

Sinun kertomasi, Ailakari, tulee jotenkin 'lähelle'. Ensinnäkin olemme samanikäisiä, asumme maalla (tosin minä vain lapsuuden ja nuoruuden tein samoja hommia kuin teillä tehdään nyt) ja voimme huonosti/jaksamme vähän, nukumme huonosti ja päässämme pyörii liikaa ikäviä asioita😟. Kertomastasi päätellen sinä olet vielä erittäin sosiaalinen ja aktiivinen ihminen minuun verrattuna. Oma puhelimeni ei enää soi oikein koskaan (vain mieheni ja nuoret aikuiset lapseni soittavat, kun heillä on jotain asiaa tai mieheni myös, kun pyydän häntä soittamaan), meillä ei käy ketään vieraita (ellemme vartavasten kutsu juhliin, mitä esim. viime vuonna oli kahdet, kun itse täytin 50 ja poikani 18 - mitkä 'isot' juhlat ovat aivan 'turhia' varsinaisen kohtaamisen kannalta ja niissä on mieletön homma - minulla; toiset perheessäni eivät kestä minun stressaantunutta juhlajärjestelyä aivan liian viimetingassa ja voivat olla tulematta apuun tai lähteä pois oman mielensä mukaan). Nuoremmekin ovat 'eri perheistä', joten minun nuoreni kohtaavat minua ja mieheni vanhempi poika morsiamensa kanssa miestäni (he siis kuitenkin joskus käyvät täällä meillä). Minulla ei riitä sitä, mitä tarvittaisiin 😟 kohtaamaan minusta kiinnostumattomia ihmisiä (mieheni sukulaisia) vain hoitaakseni tarjoilut ja kuunnellakseni toisten pinnallisia juttuja kohteliaisuudesta. Itseäni ilmeisesti myös hävettää oman jaksamattomuuden seurauksena kotimme siivottomuus (nuorteni pääsiäiseksi tuloa varten sain hiukan siivottua) ja oman itseni kotona usein niin huolehtimaton olemus/ulkonäkö.

-----------------

Tänään ihan vaan pikkulisäys:

Toivotan, Ailakari, sinulle niitä voimia ja muille häntä tukeville, mitä tarvitsevat. Anteeksi, etten ymmärrä - mitä ilmeisimmin siis - tällaisten ketjujen merkitystä, kun niin meni pieleen.

hanita, ehkä viestisi jäi huomiotta koska tässä ketjussa on puhuttu ailakarista. muiden viestit ovat siis tukea ailakarille, niin omalla viestilläsi tavallaan varastaisit hänen ketjunsa jos tässä alettaisiin tukea sinua. Vaikka teissä on paljon samaa, olette silti eri ihmiset. Ja yhdessä ketjussa on vaikea tukea kahta ihmistä ja vastailla kahdelle ihmiselle. Ailakari puolestaan ei ehkä jaksa nyt juuri tukea sinua kun hänen tilanteensa on huono. Eli vaikka se vaikealle tuntuu, saisit paremmin apua perustamalla oman ketjun.

Heippa Hanita
Minä kyllä arvostan ja kunnioitan aina toisten ajatuksia ja näkökantoja
ja kaikki me ihmiset ollaan erilaisia ja jokin ratkaisu käy toiselle ja taas toiselle
ei käy.
Toivon kyllä ihan vilpittömästi sinullekkin että näistä viesti ketjuista olisi
sinullekkin hyötyä.
Kuin myös minun mielestä mikään ei ole tyhmempää tekoa kun jos ihmisellä on
elämässä vaikeuksia / heikkohetki elämässä niin yksin jää asioita murehtimaan
neljän seinän sisälle sillon äkkiä tulee kärpäsestä härkänen.
Vaan sillon täytyy hakea apua ja ihmisellä täytys olla aina ystäviä jotka olisi tukena,
neuvos ja auttas jne.
Itse olen hyvä elävä esimerkki itse olen noussut todella vaikeista elämän tilanteista
( monesti olen miettinyt miten olen selvinnyt ) mutta niin olen selvinnyt mutta mulla on
ollut niin mahtavia ystäviä / kavereita ollut ihmisiä tukena niin yksityisiä kuin kunnan / kaupungin puolesta et en olisi yksin todellakaan pärjännyt eikä pidäkkään yksin jaksaa.
Mutta on mulla ollut sellaisiakin ihmisiä jotka tahallaan tekee harmia mut sellaisen ihmisen
kanssa en halua olla missään tekemisessä.
Minä olen ( ei ole tarkoitus kehua eikä ketään loukata eikä mieltä pahoittaa mitä seuraavaksi
kirjoitan ) ollut kyllä lapsesta lähtien kauhean vahva ihminen ja periksi antamaton aina katsonut elämää valoisasti eteenpäin ja nyt minulla elämä menee liijankin hyvin mutta
olen kyllä tehnyt hurjasti töitä onneni eteen ja minun vahvuus piilee siinä että minulla
on upea vaimo ja perhe yksin minä en olisi mitään.
Minua on vaikeina aikoina autettu ja nyt minä maksan laskut ja minä autan aina
vaikeuksissa olevia ihmisiä sitä minä teen hautaan asti ja se on minun voimistuva ala.
Kuin minä kyllä mielelläni autan, neuvon, kannustan myös sinua???
Mutta kysyn sinulta
mitä sinulle Kuuluu???
Kuinka olet jaksanut???
Kaunista kevättä sinulle

Kiitos h0ps, kun kirjoitit ja osoitit nähneesi minut. Ailakariahan minäkin tekstilläni olin 'kommentoimassa' ja hänelle voimia toivottamassa. Mutta, nyt sinun tekstistäsi ymmärsin ketjun olevan 'henkilökohtainen'. Minulla ei ole tarvetta omaan ketjuun vaan juuri yhteyteen toisten kanssa. - Jos olisi mahdollista itse poistaa omat jutut täältä, tekisin niin tässä ketjussa.

Hyvää kevättä ja jopa hauskaa vappua kaikille, erityisesti tietysti ailakarille tässä ketjussa!🙂🌻

Hanita, yhtä uupelo olen minäkin, kun nämä sivut on muuttunut aivan toisenlaiseksi kuin ennen vanhaan. En esim, tiedä missä täällä se päiväkirja on. Sopii tänne sinunkin juttusi Hanita!

Olimme tänään tämän tilan entisen vanhan isännän hautajaisissa. Ostimme tämän tilan hänen pojaltaan tänä päivänä 21 vuotta sitten. Vanhaisäntä oli yhtä vanha kuin oma isäni, sodan käynyt mies. Jo kirkossa kuulin tilamme nimen monesti ja kiitoksen siitä, että me olemme jatkaneet hänen työnsä jälkeä. Muistotilaisuudessa sitten kiitettiin ihan nimeltä mainiten.

Olen itkupilli, etten kykene tuntemattomankaan ihmisen hautajaisssa olemaan itkemättä, saatika tutun. En ollut tajunnut, miten tärkeä tälle vanhalle miehelle on ollut, että tilaa, jonka hän sodan jälkeen sai ja raivasi pellot ja rakensi rakennukset, viljelee edes joku, kun omista lapsista ei siihen sitten lopulta ollut. Toki aina tavatessamme vanha mies muisteli elämäänsä tilalla, jossa ehti elää ennen meitä vajaa 50 vuotta. Hänen toiveensa oli ollut, että mieheni tulee kantamaan häntä, vaikka katajia olisi ollut lapsissa ja heidän lapsissaan yllin kyllin. Miehelleni oli kunnia olla kantamassa häntä. Muistopuheessa mainittiin, miten vainajalle oli tullut itku, kun näki viljan orastaneen silloin 21 vuotta sitten pellolla, eli tila jatkaa elämistään. Ja se vilja oli meidän ensimmäinen kylvetty ala uudella tilallamme. Itkin paljon. Tuntui hassulta, kuin meidät nostettiin jalustalle koko ajan, vaikka kysymyksessä oli vainajan puheittein muistelua. Mutta niin kait se on, kuka tekee elämäntyönsä tilalla, hän muistelee sitä loppuelämän.

Hanita hyvä!
Nyt vasta huomasin sinun kirjoituksen sivulta 8. Tosiaan meillä on paljon samanlaista. Siivotonta meilläkin on, kun se on se viimeinen mitä tekee jos jaksaa. Eiliset hautajaiset uuvuttavat vielä ja halusin sen purkaa tänne yksistään. Minullakin on hurjan vaikeaa lähteä kotoa minnekkään. Haluaisin vain olla, vaikka sekään ei ole kivaa, kun aika ei kulu. Nukkuisin jos pystyisin. Minäkin kirjoitin ensin, jonkun muun ketjuun, ennen kuin tajusin, että pitää ottaa omansa, kait? Enkä jaksa vielä lukea toisten juttuja, saatika vastata niihin. Tosiaan tämä viive hankaloittaa keskustelua täällä, varsinkin viikonloppuisin ei näy kukaan siirtävän näitä juttuja eteenpäin, arkeena kylläkin joutuin se tapahtuu.

Hyvää Vappua sinulle Hanita, sekä muille kirjoittelijoille ja kannustajille!

Kiitos ja hei Ailakari ja Volvomies!🙂🌻

Ilahduin kovasti kirjoituksistanne ja siitä, että hps0:n sanat eivät sittenkään olleet ihan oikeassa/totta vaan arvailuja ☺️ ['...ehkä viestisi jäi huomiotta koska tässä ketjussa on puhuttu ailakarista. muiden viestit ovat siis tukea ailakarille, niin omalla viestilläsi tavallaan varastaisit hänen ketjunsa.... Ja yhdessä ketjussa on vaikea tukea kahta ihmistä ja vastailla kahdelle ihmiselle. Ailakari puolestaan ei ehkä jaksa nyt juuri tukea sinua kun hänen tilanteensa on huono.'] - Kiitos, kun en olekaan ollut näkymätön 😉. Voin itse silloin alkuun tänne kirjoittaessani tosi huonosti 😠. Tänään on ollut ihmeen hyvä päivä (olin kuntoutuksessa, missä sain vesijuosta&uida, syödä hyvin, olka- ja hartiajumpata (+ sain ohjeita kotiin, kun olkapää vaivaa) ja keskustella ohjaajan kanssa. Asioiden purkaminen auttaa aivan konkreettisesti ☺️.

Hautajaiset ovat aina raskaat, mutta kuulostaa, Ailakari, että olet jaksanut ne hyvin. Itku ei ole huono asia. - Aivan syystä 'vanha isäntä' oli teille kiitollinen. On hienoa, kun joku viljelee peltoja. Meillä on vähän peltoa, mitä viljelee naapuri ja pian hänen poikansa. Minun vanhempani viljelivät näitä peltoja lapsuuteni ja nuoruuteni, sittemmin veljeni EU:iin asti (sen jälkeen tämä oli liian pieni tila).

Voimia ja apua kaikkeen, mihin sitä tarvitset, Ailakari ☺️. - Ajallaan niitä voimia tulee. Itselläni on todellakin aikaisemmin kertomani mukaan huonot kokemukset masennus/mielialalääkkeistä. Nytkin koen ahdistuslääkkeen aiheuttaneen osan viimeviikkoisesta ahdistuksestani ja itkuisuudestani. Olen jo viikonloppuna saanut liikuttua ja ulkoiltua (mm. metsässä ja moottoripyörällä), ja tänään lisää, joten uskon myös nukkuvani hiljalleen paremmin 😴. On vaan ikään liittyvää hikoilua öisin, mikä herättää. - Kirjoittele ja kerro edelleenkin, miten sinulla menee. Minä ainakin luen suurella mielenkiinnolla. Toivon ja toivotan sinulle kaikkea hyvää 🙂🌻. Myös kaikille tässä ketjussa kirjoittaville ja tätä lukeville 🙂🌻.