Tämä talvi on koetellut jaksamistani äärirajoille. Joka aamu herätessäni ajattelen, että miten saan taas tämänkin päivän iltaan. Siitäkään ei ole apua, sillä usein näen yöllä painajaisia ja joskus tuntuu, ettei uskalla nukkuakkaan. Uneni ovat keveitä ja herään kymmeniä kertoja yössä lonkkakipuun lipapussitulehduksen takia. Olen sairastanut jo pitkään, mitä minulla on edessä – täyttä paskaa koko elämä. Ei ole mitään hyvää odotettavissa, miksi tätä pitäis jatkaa. Taas pitäisi aloittaa uuden lääkkeen kokeilu, sillä keväällä vaihdetut lääkkeet tekevät tämän olon minulle. Mutta se on arpajaisia – lääkekokeilu. Triptyli, jolla pärjäsi täysillä annoksilla monta vuotta asiallisessa kunnossa, aiheutta kovia ongelmia virsaamisen, ulostamisen ja lihasnykimisen takia. Tosin sitä lihasnykimistä on joka ilta nytkin, vaikka syön magnesiumia säännöllisesti.
Miksi tätä pitäis jaksaa?
Tarvitsisitko unilääkettä nukkumiseen? Oletko kotona sairaslomalla vaivojesi vuoksi? Teetkö mitään sinulle mieluista eli harrastatko jotain?
Hei!
Tarvitsen unilläkettä ja se onkin paras kivun vähäntäjä. Olen maanviljelijä ja työaikoja voi vaihdella. Mieheni auttaa minua paljon, ettei sairaslomaa ole tarvinnut ottaa. Olin aikoinaan 7 kk sairaslomalla ja mulla oli lomittaja siihen. Se vaan maksoi niin paljon, että yritän pärjäillä ilman. Olemme varanneet kaikki lomat syksyyn, koska se on pahinta aikaa minulla. Aikaisemmiin kävin monessa yhteisössä, mutta nyt käyn vai yhdessä jumpassa. Vetäydyn koko ajan enemmän itseeni.
siksi, että jossain on joku joka rakastaa sinua, vöittää sinusta ja tarvitsee sinua.
Et vain ole tavannut häntä vielä, mutta jonain päivänä sekin on edessä.
Siis voimia, tiedän mitä on kivun kanssa taistelu, koeta kestää sitä, ole ajattelematta sitä, sulje kipu pois ajatuksistasi, se helpottaa.
Minä olen joutunut ns. ystävien hyväksi käytön uriksi usein. Minua on helppo saada auttamaan ja kustantamaan kaikkessa. Pahin tilaanne oli se, että annettiin pariskunnalle venepaikka tuosta rannasta, niin lopputulos oli, että he asuivat meidän mökillä samassa pihapiirissä koko kesän ja lokakuulla käskin niiden lähteä pois. Täysin minun siivellä asuivat. Ja kun mökki ei riittänyt tultiin taloon. Kuitenkin heillä molemmilla oli omat asunnot, mutta syy miksi he meillä viihtyivät, oli taloudelliset asiat, mutta ennenkaikkea se, että maatilalla sattuu ja tapahtuu koko ajan jotain heille erikoista. Olen sellainen auttavainen ihminen, jota käytetään hyväksi aika raaalla tavalla.
Olen yksinäinen, mutta se ei nyt ole suurin ongelma, vaan se mitä hyötyä minun on tätä jatkaa, kun elämä ei taida sen kummenpaa olla edessä päinkään.
Minulla on todella henkinen hätä elämässäni, olemme nuori eläkeläispariskunta, minä hakeuduin velkasaneeraukseen,, luulin pääseväni nolla linjalle, mutta nyt ensi kuussa minulta otetaankin eläkkeestä korotus ja vielä lisääkin 3 vuoden ajan, en tiedä millä tullaan toimeen. Miehelläni on sydänvika, ja minulla vaikea nivelrikko fibromyalgia, ja syöpää leikattu, mistä apua??? Emme saa toimeentulotukea. Nyt pitäisi tehä iso remontti taloon, asutaan vanhassa rintamamiestalossa.😭
Voi onpa harmillinen tilanne ja kehä joka tuntuisi vievän vain väärään suuntaan. Tuntuu että arjestasi puuttuu "tankkaamispaikat".
Kipuja on vaikea jaksaa ja muuta harmia sairastamisen muodossa, se turhauttaa kun apua ei löydy. Ja se "arpominen" lääkkeiden kanssa. Toivottavasti ratkaisu siihen löytyy.
Onko sinulla mahdollisuutta mennä ihan uuteen ympäristöön, ihan uusien ihmisten keskelle? Ihan ennen kokeilematon harrastus? Onko sinun mahdollisuutta päästä vaikka viikonlopuksi johonkin uuteen - Miehesi pystyisi varmaan yhden viikonlopun verran tuuraamaan sinua?
Kun asiat tuntuvat jatkuvan samanlaisina aina vaan , pitää saada uusia aineksia sekaan.
Tuo siipeilevät tuttavat ovat myös rasite - kertoohan siitä jo se, että sinulle tulee se mieleen jo ennen kesää, mietit ilmeisesti toistuuko samanlainen? Tottakai toivon sinulle tervettä itsekyyttä mutta on mahdollista että roiston maineen saatkin sinä!
Yritä jaksaa : jos tekee sitä mitä on ennenkin tehnyt saa sitä mitä on ennenkin saanut.
Luovuutta! 😉
Kiitos dies nafastus!
Aurinko paistaa - minulla on helpompaa. Triptyl lääkityksen uudelleen aloittaminen selvitti minun pääni ja se auttaa paremmin myös kipuihin. Viime yönä ja toissa yönä jouduin turvaantumaan vielä unilääkkeeseen, vaikka illalla menee myös Ketipioria 150 mg. Nukahdan hyvin, mutta kun herään ja vaikka luen niin uni vaan on kadonnut. Mutta kiitos kaikilla - aivoni on taas kunnossa. Miten hujentunut olo on kun kaikki ei ole yhtenä kaaoksena ja pää sekaisin. Siis minä koen aina sen niin, että aivot "kevenee" möykky lähtee sieltä pois, kun ei itketä koko ajan. Nyt olen jo kahdesti käynyt kaupassa. Sekin on suuri käänne ja eilen pääsin jo lenkille, kun pakkanen oli noussut 10 asteeseen. Ja aurinko paistaa!!!!! Lapset tulee viikonlopuksi kaneineen. Viikon päästä kanit tulevat minulle syksyyn asti. Nyt jaksan taas nauttia niistäkin. Viimeksi kun olivat, en jaksanut seurustella nuorten, enkä kanienkaan kanssa.
Minulla ei ole oikein paikkaa missä käydä, veljeni asuvat kaukana ja nään niitä aina lomilla kun käydään heillä. Kaikki veljet vaimoineen oli ennen joulua syntymäpäivilläni ja oli kiva kokoontua. He ovat vaan erkaantuneet maataloudesta, niin etteivät kaikkea tästä enää ymmärrä. Olemme niissä asioissa eri aaltopituudella 😉
Ihana, että olette olemassa.
Heippa Tatjaana 1
Kysy esim ruokaavustusta seurakunnasta ja kunnasta / kaupungista ???
niin sekin helpottas eläämääsi.
Remontissa kannattaa kysyä kanssa kunnasta / kaupungilta esim onko
remontti avustuksia tai muuta vastaavaa???
Olet vissiin kysynyt toimeentulo tuesta ??? kun kirjoitit että et saa niillä on niin
ihmeellisiä laskutapoja sen tiedän.
Mutta tiedätkö että esim asumis tukea pystyy saamaan vaikka asuu omassa asunnossa???
oletko kysynyt???
Kaunista alku vuotta sinulle
Heippa Ailakari
Joo yritä liikkua luonnossa ja ulkona se on todella kivaa ja piristävää
onneksi sää lauhtuu paljon niin itsekkin teen rästi työt ulkona ja kaikkea kivaa
ulkona puuhastella.
Onkos sinulla ystäviä / kavereita jolle voisit iloja ja suruja kertoa?? se helpottas elämää
Itse asun kanssa maalla ja ei ole parempaa paikkaa asua kuin maalla.
Onkos sinulla mitään harrastuksia???
Kaunista alku vuotta sinulle
Heippa volvomies! Olenkin lukenut sinun juttujasi paljon täällä.
Käyn enää yhdessä jumpassa ja sitten lenkillä. Olen ollut tämän talven erityisen väsynyt, joten en ole muuta harrastustoimintaa jaksanut ajatella. On kuintenkin ollut maatalouden kurssijuttuja, jotka antaa paljon jo senkin takia, kun saa jutella muiden karjatilallisten kanssa. Mutta niitäkin kursseja piti vähentää, kun tuntui, ettei jaksa. Olen kuitenkin ilmoittautunut muutamille tärkeimmiksi katsomille päiville vielä.
Minun energiaani on vienyt vielä äidin ja isän kuolipesän hoidot, kun mukana oli virkaholhooja, niin kaikki on niin monimutkaisempaa ja tarkempaa. Ikinä en olisi ruvennut moiseen hommaan, jos olisin tiennyt mikä työmaa, pikkuomaisuuden takia pitää tehdä, kun on edunvalvoja yhdellä osakkaalla. Tänään kuitenkin sain lakimiehen kanssa paljon eteenpäin asioita. Hurraa! En olekkaan kuin viime kesäkuusta lähtien yrittänyt jakaa rahaa 😉. Vielä on pikkumökin myynti edessä kesäksi ja kaiken ongelman heittää se, että matkaa on yli 200 km. Olen saanut kuitenkin sen välityksen annettua välittäjälle, mutta kuitenkin hommaa siinä vielä on.
Jonakin keväänä olen käynyt kutomassa ja enemmän liikuntamuotoja harrastanut, mutta nyt en. Meillä on näin keväisin navetalla vähän helpompaa, kun lehmät ovat ummessa ennen poikimista. Juuri äsken sain veroilmoitukset tehtyä, jotta ei tässä kuin vaan voi onnitella itseään!
Normaalisti käy lenkillä monta kertaa viikossa vähintään 5 kilometriä, mutta ei pakkasilla ole päässyt. Mutta nythän se on luvannut lauhempaa. Ja aurinko paistaa!!!🌻🙂🌻
Minulla ei ole yhtään oikeaa ystävää, mutta tuttuja paljon. Emme käy missään kylässä, koska teemme illalla myöhään navettatyöt. Siksi harrastuksetkin pitää olla päivällä ja niitä on tietysti vähemmän pienellä paikkakunnalla.
Olen aikaisempina talvina jonkin verran maalannut pieniä taluja, ja sitähän minä nyt voinkin jatkaa, kun voimia ja aikaa alkaa tulla. Olen myös käynyt kirjoittajakursseilla aikoinaan. Nämä molemmat auttavat paljon. Mutta niitäkään ei jaksa, jos ei jaksa!🙂🌻
Suuret kiitokset myötäelämisessä! Tänne kirjoittaminen auttaa paljon.☺️❤️
Minä olen hölmöillyt taas kerran.
Hoitaja sanoi edellisellä kerralla, että kun aurinko paistaa niin vähennä aamulääkitystä ja minä hölmö tein niin. Kun iltalääkkeisiin tuli lisää.
Romahdin.
En kestä vastoinkäymisiä, vaan otan itseeni ja itken ja makaan. En edes televisiota jaksanut katsoa. Yhden yön valvoin koko yön ja seuraavana päivänä romahdin totaalisesti. Onneksi poika on lomalla, joka tekee työt. Tiistaina oli aika hoitajalle, ja hän heti tajusi, miksi romahdin. Nyt sitten aamulääkitys maksimiin ja iltalääkitys myös. Mutta silti nämä vastoinkäymiset aina on ajatuksissa, kun herään ja pitkin päivää. Ahdistaa ja verenpaineet seilaa ylös ja alas. Rintaan pistää, mutta sen ei pitäis olla vaarallista. Miten jaksan ensi viikolla, kun on pakko jaksaa, kun poika palaa opiskelupaikkakunnalle? Miten jaksan vielä viisi vuotta tätä. Silloin vasta poika olisi tulossa tähän tilalle jatkamaan, kun on saanut opintonsa käytyä. Onneksi mies ymmärtää paljon, ja kerrankin sain hänet keskustelemaan vaihtoehdoista, esim. lähdenkö sairaalaan. Lomittajan saaminen kun on vaikeaa, se on aina se viimeinen vaihtoehto.
Mitä minä teen?
Et kai ole masentunut, silloin masennuslääkityksestä olisi hyötyä. Harkitse sitä.
Itselläni oli työuupumuksen takia noin viisi vuotta sitten masennus, joka hoidettiin lääkkeillä, nyt on taas langan pää kiinni ja homma okei.
Suosittelen, viisi vuotta voi tuntua pitkältä ajalta, mutta se hujataa hetkessä.
Onneksi miehesi tuntuisi ymmärtävävän sinua.
Voimia sylikaupalla sinulle.
Kiitos!
Olenhan minä sairastanut vaikean masenuksen Lähes 10 vutta. Mutta vieläkään ei kaikki palaset loksahda paikoilleen. Minulla on liian kiire vähentämän lääkeitäni, heti kun lääkäri ehdottaa sitä. Samoin tein nytkin ja seuraukset ovat selkeät. Ongelmni yheiskunnassa jatkuu ja puheluita tulee usein. Tosin osaan puheluihin pyrikkää vastata. Taas tuli soitto tieasioiden puitteissa ja valtava aahdistus levisi vatsaa. Taas meni tämä päivä hukkaan töiden osalta, kun en saa mitää tehtyä näin ahdistumeena, Tärisen sisältäpäin, eikä tästä kirjottamisesta tahdo tulla mitää... 😯🗯️
Heippa Ailakari
Hupsista kun en ole sinulle huomannut vastata mutta aina kyllä vastaan.
Kuinkas sinä nyt olet jaksanut???
Hommaapas itsellesi sellainen noheva tukihenkilö??? niin varmasti auttaa elämää
Sillä kun ihmisellä on heikkoja hetkijä niin ikinä ei saa jäädä yksin.
Joo älä vähennä lääkitystä vaan siitä kannattaa aina lääkärin kanssa jutella.
Jos rintaan pistää niin ehdottomasti kannattaa käydä lääkärissä ja ompi vaiva sitten
mikä tahaansa niin omasta terveydestä kannattaa huolta pitää.
Kuinka rasittavaa / rasittunut olet työssäsi???
Tiedän itse kyllä kun olen maalta ja olen itsekkin lehmiä hoitanut.
Oletko ajatellut esim kansalaisopistot, tai muu seuratoiminta??? niin näkisit ihmisiä
ja saa kaikenlaista inspistä niin elämän laatu paranisi.
Mutta hyvä kun sinulla on perheesi ja miehesi tuki sillä se on niin tärkeä voima vara
että ei uskoisi.
Kaunista kevättä sinulle
Mistä sellaisen tukihenkilön saa? Itse olemme olleet PeLan tukiperhe, jolloin lapset on tulleet meille, mutta ei enää vuosiin, kun omatkin on maailmalla. Eikä sitä jaksaiskaan enää. On minulla muutama ihana nettituttavuus, joiden kassa vaihdetaan kuulumisia ja nämäkin koen tärkeiksi, kuten teidät.
Se maatalouden piiristä lähteminen kansalaisopiston rientoihin on jokseenkin työlästä. Yleensä iltakurssit on lypsyaikaan, eikä lehmät tykkää, että lypsyaikoja heiteltäisi. Käyn siis nykyisin päivämenoissa, kursseilla ja jumpassa. Jätin taas perjantaina ja kesviikkona menemättä, vaikka tiedän, että niissä virkistys valtavasti. Mutta kun tutisin sisältäpäin, niin laskin, että rankka kurssipäivä tulisi. Ensi keskiviikkona on kyllä mentävä, sillä on sen verran tärkeä jalostuskurssi.
Lääkkeet otan maksimina. Täällä kun tapana kirjoittaa reseptit niin, että 1-2 tabletti /pv. Lähes kaikissa lääkkeissä niin on, eli saat itse säädellä sitä. Mutta tuntuu kuin olisi huonompi ihminen, jos kaikkia käyttäis maksimilla, mutta nyt käytän.
Kiitos tuestanne🙂🎂