Ei löydy sanoja kuvaamaan oloa. Eikä muutenkaan. Tuntuu, että pitäisi luovuttaa kokonaan, lopullisesti. Se olisi niin paljon järkevämpää ja helpompaa kuin jatkaa ”kärvistelyä” päivästä toiseen.

Masennus syö minua sisältä, en jaksa enää. Ja silti on pakko jaksaa. Sairaslomaa on ensi viikon keskiviikkoon asti, sen jälkeen pitäisi taas alkaa työssäoppiminen opiskelun puitteissa. Onneksi sain mahdollisuuden tehdä ns. puolta päivää, eli käytännössä 4-5h/päivä ja n. 20h/viikko. Tällä hetkellä tosin sekin tuntuu liian paljolta, mutta aion kuitenkin yrittää. Jos en jaksa, niin sitten täytyy todeta, että ei minusta ole enää opiskelemaan eikä työhön, vaan jo sekin on tarpeeksi, että selviän päivästä toiseen – hengissä.

En tiedä, miten jaksan jatkossa. Haluaisin jaksaa, mutta kun tuntuu että en jaksa. Vaikka mitä yrittäisin ja tekisin. En osaa edes kirjoittaa enää.