Elämässä tapahtuvat muutokset ja masennus

Elämässä tapahtuvat muutokset ja masennus

Käyttäjä Nimetön aloittanut aikaan 07.01.2017 klo 16:46 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä kirjoittanut 07.01.2017 klo 16:46

Miten te muut pärjäätte masennuksen kanssa, jos elämässä tapahtuu jokin muutos? Mulla on ollut keskivaikea/vaikea masennus, ja luulin jo, että se alkaa hellittää ja parantua, mutta ei. Mulle tuli elämänmuutos, jonka pitäisi olla positiivinen. Otin siis lemmikin. Nyt mun vointi romahti, mä vaan itken ja makaan sängyssä. En mä kuvitellut sen olevan tällaista, koska harkitsin asiaa todella pitkään ja luulin jo jaksavani sen verran paremmin, että pystyisin tekemään ja elämään ison päätöksen kanssa. Mulla on mahdollisuus palauttaa lemmikit, koska ne on eläinsuojeluyhdistykseltä ja siinä on kuukauden ”harkinta-aika”, mutta en ole vielä tehnyt päätöstä suuntaan enkä toiseen. Tuntuu vain, etten kohta jaksa enää eli vointi on mennyt tosi nopeasti taas sinne alas. Voihan olla, että on tilapäistä, tosiaan johtuen siitä elämänmuutoksesta, minkä olen kokenut. Olen lomalla ja töihinkin paluu ahdistaa. En tiedä, miten sielläkään jaksan, tämä lomailu on ollut hermolepoa paitsi nyt, kun itken tätä uutta tilannetta.

Tätäkö tämä tulee olemaan kaikki seuraavat vuodet? Juuri, kun luulee saavansa pään pinnalle, niin johan uppoaa takaisin. En mä jaksa tällaista seilailua. Ja nyt mä koko ajan mietin, mitä teen kissojen kanssa, on epäreilua niitä kohtaan, jos en jaksakaan rakastaa niitä täydellä sydämellä. Mua itkettää, jos mä pidän ne ja mua itkettää, jos luovun niistä. Mä en jaksa itseäni kohta. Tätä hankalampaa vaihetta on nyt sairastettu kaksi vuotta eikä tosiaan kuivilla olla näköjään vieläkään. Mieli on hirveän reaktiivinen, pienetkin asiat voivat suistaa sen raiteiltaan.

Käyttäjä Tammyka kirjoittanut 07.01.2017 klo 18:35

Aika hankalassa tilanteessa olet. En oikein käsittänyt otitko yhden vain kaksi lemmikkiä. Ei kannata eläimiä edes ottaa,jos ei jaksa niitä hoitaa. Niissä on iso vastuu ja pitäisi tosiaan harkita onko niille aikaa edes. Mielestäni kannattaa ne palauttaa hyvissä ajoin ja toivoa,että saavat uuden kodin. Kun oma psyykkinen tilanne on noin huono on varmaan parasta nyt panostaa parantumiseen. Eläin kärsii tarpeettomasti,jos sillä ei ole vakaata kotia ja jaksavaa huolehtijaa,sehän on elävä olento!

Käyttäjä Marse kirjoittanut 07.01.2017 klo 18:51

Hei,
muakin itketti kauan ja jatkuvasti kun olin masentunut. Siihen auttoi vain, että aloin syömään masennuslääkkeitä. En kuitenkaan vieläkään ole toipunut masennuksesta mutta tulen toimeen sen kanssa. Minusta on hienoa että olet saanut seuraksesi lemmikin. Ehkä se aluksi tuntuu työläältä huolehtia siitä. Varmasti pitemmällä tähtäimellä siitä on paljon iloa. Oletko koskaan lukenut kirjaa nimeltään mielekkäästi irti masennuksesta tai läsnäolon voima. Toivon, kunhan jaksat, että niistä on sinulle apua ja ideoita jaksamiseesi.🙂🙂🌻

Käyttäjä tähtivaeltaja kirjoittanut 08.01.2017 klo 07:55

Olen itse eläinten ystävä ja siksi luulen ymmärtäväni tunteesi, sitä haluaa auttaa vähimpiä veljiään, mutta joskus oman voinnin luomat rajat tulevat vastaan ☹️ Voisit kertoa eläinsuojeluyhdistykselle vaikeuksistasi, ehkä saat lisä kokeiluaikaa eläimillesi. Yli voimiensa ei kannata yrittää taistella, ei ole hyvä asia eläimille, eikä itsellesi.

Käyttäjä kirjoittanut 09.01.2017 klo 17:48

Tammyka kirjoitti 7.1.2017 18:35

Aika hankalassa tilanteessa olet. En oikein käsittänyt otitko yhden vain kaksi lemmikkiä. Ei kannata eläimiä edes ottaa,jos ei jaksa niitä hoitaa. Niissä on iso vastuu ja pitäisi tosiaan harkita onko niille aikaa edes. Mielestäni kannattaa ne palauttaa hyvissä ajoin ja toivoa,että saavat uuden kodin. Kun oma psyykkinen tilanne on noin huono on varmaan parasta nyt panostaa parantumiseen. Eläin kärsii tarpeettomasti,jos sillä ei ole vakaata kotia ja jaksavaa huolehtijaa,sehän on elävä olento!

Otin kaksi kissaa, sen vuoksi, että niistä olisi toisilleen seuraa. Olen tietysti nyt jaksanut hoitaa ne, sehän on selvä, ettei masennuksen takia jätetä hoitamatta. Mutta mua ahdistaa ne kissat, onko mulla tarpeeksi jaksamista niille, ja se ahdistaa etten masentuneena jaksa tai haluakaan ottaa vastuuta jostain toisesta, elävästä. Mun mielestä ne ansaitsisi paremman kodin kuin masentuneen yksineläjän luona. Halusin vain purkautua tänne, kun tuli niin yllättävä tilanne. Eikö positiivisten, odotettujen elämänmuutosten pitäisi olla hyväksi, ei laukaista masennusta?

Käyttäjä Kata_K (Työntekijä) (MIELI Kriisikeskus Helsinki) kirjoittanut 07.02.2017 klo 10:19

Hei ja tiedoksi kaikille tähän ketjuun kirjoittaneille ja toki muillekin,

Mieli Maasta ry järjestää Tukinetissä säännöllisesti liveryhmiä masentuneille. Liveryhmät ovat parillisten viikkojen keskiviikkoisin klo 18-20 ja keskustelussa on mukana Mieli Maasta ry:n vapaaehtoisia vertaistukijoita.

Seuraava liveryhmä on jo huomenna keskiviikkona 8.2. ja siinä on monia koskettava teema: Arjen pyörittäminen masentuneena.

Tervetuloa mukaan keskustelemaan aiheesta!🙂👍