Vastaan sulle vaikka itsekin olen ihan solmussa. Auttaisiko lemmikki, vaikka kissa? lääkitys? mä en usko että itsemurha on hyvä vaihtoehto, vaikka joskus itsekin miettinyt sitä

Sinulla on oikeus olla äitisi kanssa. On äitisi miehen häpeä, että hän ei antaisi sinun ja äidin tavata. Voitteko tavata jossain muualla kuin miehen läsnä ollessa? Mitenkähän kauan äitisi jaksaa olla tuon miehen kanssa, kun hän myös juo? Et ole äidillesi turha ihminen tässä maailmassa, olet hänelle tärkeä.

Sinulla on vähän saman tyyppinen tilanne kuin minulla paitsi että minulla on lapsia. Asun kuitenkin yksin, lapset ovat sen verran isoja, että he asuvat aika lähellä isänsä kanssa. Minulla ei ole työtä. Erosin lasten isästä vuosi sitten. Minulla on myös yksi aikaisempi ero takana. Puoli vuotta sitten päättyi puoli vuotta kestänyt suhde ja sen jälkeen olen ollut arempi tutustumaan vastakkaiseen sukupuoleen - suojaan sillä itseäni mahdolliselta pettymykseltä. En tiedä, kiinnostuuko kukaan mies enää minusta, ja olenko itse kiinnostunut kenestäkään. Olen itse ollut aikaisemmin useimmiten aloitteellinen ja haluaisin nyt, että toinen osapuoli osoittaisi olevansa kiinnostunut minusta.

Tunnen itseni nyt mitättömäksi ja hyödyttömäksi ja minusta tuntuu, että minulla ei ole tulevaisuutta kun en tiedä mitä tekisin seuraavaksi. Ajattelin, että rupean kommentoimaan jotain näillä sivuilla, jos minusta olisi sillä tavalla jollekin hyötyä ja tuntisin itseni tarpeelliseksi. Saisitko sinä elämääsi tarkoitusta auttamalla muita jollakin tavalla? Tai harrastamalla jotakin sinulle mieluista asiaa?

Sinulla on nyt sellainen huonompi vaihe elämässäsi, mutta jospa tilanne siitä selkiytyy. Älä tee mitää hätiköityä, älä ainakaan mieti itsemurhaa. Monesti uudet elämäntarkoitusta antavat ihmissuhteet vain "putkahtavat" nurkan takaa, ei niitä aina voi suunnitella. Vaikea aika voi olla tarkoitettu sellaiseksi ajaksi, että se opettaa jotain. Sanotaan, että pitäisi pärjätä myös itsensä kanssa sinkkuna eikä voi siis tukeutua liian paljon kumppaniinsa. Myönnän kyllä itse, että kyllä sellainen rakastettu kumppani toisi elämään mukavaa tarkoitusta. Toisaalta minulla on rauhallinen olo enkä vaihtaisi tätä olotilaa mihinkään epätoivoiseen unelmointiin johonkin ihastukseen liittyen, kun sekin on niin rasittavaa ja vie paljon energiaa muulta tekemiseltä.

Itsemurha ei ole edes vaihtoehto!
Sinulla ja äidilläsi on oikeus pitää yhteyttä toistenne kanssa, siihen ei äitisi miehellä saisi olla mitään sanomista...mutta kait hän on mustasukkainen kaikille äidistäsi.

Hei!

Minäkin koen, että elämälläni ei ole mitään tarkoitusta. Silti en päästä itsemurha-ajatuksia pääkoppaani. Ajattelen, että katsotaan mitä tästä kaikesta oikein tulee, että jonakin päivänä kuolen kumminkin - ennemmin tai myöhemmin. Sinä taidat vielä olla nuori ja sinulla on paljon koettavaa, ne lapsetkin...Se osuus itseltäni meni ohi ja kadun syvästi aborttiani. Lapset taitavat todella tuoda elämään sisältöä ja ennen kaikkea jatkuvuutta ja heidän kanssaan puuhatessaan ei ole edes aikaa miettiä sitä että elämässä ei olisi mitään tarkoitusta. Ehkä elämä itsessään on elämän tarkoitus ja sen tajuaa vasta kuolinhetkellään kun ymmärtää, että sai elämän lahjaksi.

Äitisi mies on kummallinen. Hänellä ei kyllä kaikki taida olla ihan kotona. Minkäikäinen? Onko hänellä omia lapsia - jos ei ole niin ehkä hän on siitä katkera ja se painaa hänen mieltään. Ehkä hän todellakin on mustasukkainen äidistäsi niin kuin joku ehdotti, mutta sehän on ihan sairasta. Jos olisin sinä niin en ollenkaan laittaisi itseäni tyrkylle heidän luokseen vaan tapaisin äitiäni omassa kodissani, mentäis jonnekin, saunottaisiin jossakin yhdessä, kahville, laitettaisiin kotonani yhdessä hyvää ruokaa jne. Siis niin, että mies ei tiedä mitä teette. Ei hän voi tulla äitisi ja sinun väliin.

Itse olen osaton, rooliton, toimeton, työtön, yksinäinen, jne tätä rataa. Etsimällä ja sattumalta olen löytänyt itselleni kaksi ihan järkevän tuntuista mt-kuntoutujaa (miehiä molemmat) jokapäiväisiksi juttukavereiksi. Skypellä soitetaan pari kertaa päivässä toisillemme ja yritetään rupatella jotakin. Olen roikkunut aika paljon uutissivuilla (tietääkseni mistä ihmiset puhuvat) ja keskustelupalstalla Jos rupattelee puhelimessa toisen kanssa niin pääasia on se seuranpito - ei aina voi olla niin syvällisiä ja henkeviä keskusteluja joka hetki. Ihan tavallinen small talk-taito siinä kehittyy. Senkun rupatellaan. Ollaan sovittu tietyt kellonajat jolloin ainakin tietsika auki. Skype ei kyllä toimi, jos molemmilla mokkulat, joten Skypen toimivuus on edellytys tällaiselle.

Sitten olen mennyt mukaan joihinkin toimintoihin. Käyn työväenopiston teatterikurssia, käyn Äiti Teresa-piirissä ja kudon niitä neliöitä Intiaan meneviin filtteihin ja menin kuoroon mukaan. Näin minulla on melkein joka päivä joku juttu minne tarttee mennä ja vähän se helpottaa toimettomuudesta nousevaa ahdistusta. Mistään en kuitenkaan ainakaan vielä tunne löytäneeni lähempiä tuttuja. Ne lähemmät tutut ovat nuo kaksi miestä joiden kanssa rupattelen. Toisen kanssa olen ollut monella risteilyllä. Risteilymme ovat olleet mukavia eivätkä todellakaan mitään juomaretkiä. Taitaa olla niin, että harva löytää sen elämän tarkoituksen miettimällä sitä. Jos pystyisi täyttämään elämänsä kivalla tekemisellä ja muutamalla hyvällä ihmissuhteella ja toimivalla arjella niin ehkä sitä elämän tarkoitusta ei silloin tule edes mietittyä.

Ja meitä itsenäs yksinäiseksi tuntevia on todella paljon. Yksi osoitus siitä on varmaan se että sellaiseenkin aloitukseeni kuin Yksinäisen / yksinäisten palsta tuli niin paljon kävijöitä. Nyt se ketju on niin täynnä tavaraa, että sitä on ihan vaikea lukea.
Tsemppiä sulle! Tule taas pian tänne kirjoittelemaan!

Kirjoitin juuri äskettäin vastauksen ketjuun "Vuosi 2010". Se ei vielä ole näkyvissä, mutta voisin sanoa saman tässä itsetuhoisiin ajatuksiin liittyen (kirjoitin omista kokemuksistani). Toivottavasti käyt kurkkaamassa sen toisen ketjun puolelta kunhan se tulee näkyviin.

Minullakin on terveysongelmia, etenkin juuri nyt. Välillä on huonompia aikoja henkisesti. Itselläni ovat onneksi nuo pahemmat ajat jo takana henkisellä puolella. Olen myös etsinyt elämään sisältöä ja tarkoitusta. Ei siihen tunnu olevan mitään poppakonsteja. Pitää vain yrittää kuunnella itseään. Kehittää itsetuntemusta ja mahdollisesti jutella jonkun ammattilaisen kanssa niistä ongelmista. Anteeksi etten juuri nyt jaksa kirjoittaa tästä enempää, mutten oikein edes tiedä mitä siitä voisi sanoa. Ratkaisut ovat niin henkilökohtaisia. Eli yritä kuunnella itseäsi. Itsemurhaa en tosin suosittele.😉 Kaikkea hyvää sinulle!🌻🙂🌻 Vaikka juuri nyt menisi huonosti, ihan varmana tulevaisuudessa on asiat paremmin. Elämä vain tuntuu menevän sillä tavoin, että mitkään tilanteet eivät pysy samanlaisina.